Voi hyvän tähden. Auttakaa nyt rakkaat siskot ja veljet, ennenkuin tämän onnettoman pää hajoaa.

[Taas minä]

Kuinka tämä voikaan olla näin vaikeeta. Olen ihastunut erääseen mieheen, ja välillä olen varma että hänkin on minuun. Kunnes taas totean että höpöhöpö, kunhan kuvittelen vaan. Mun on nyt pakko saada varmistus tälle asialle ja rauha mieleeni. Auttakaa siis, pliis.

Ei me olla tunnettu kuin pari kk, tai no, en mä nyt sen suuremmasta tuntemisesta vieläkään puhuis. Ollaan vaan samassa työpaikassa. Kun mies näki mut ekaa kertaa, hymyili kuin vanhalle rakkaalle tuttavalle ja kääntyi vielä katsomaan pois mennessään. Mulla meni pasmat täysin sekaisin, mietin pääni puhki tunnetaanko jostain. Ei tunnettu.

Kun mies juttelee mulle, puhuu matalalla ja hiljaisella äänellä. Sillä ei tunnu olevan minkäänlaista henkilökohtaista reviiriä mun seurassa, saattaa seistä ihan ihossa kiinni melkein kun tehdään töitä. Saattaa koskettaa mua samalla kun hän/minä ojennan jotain tarviketta, siis kämmeniini.

Tällä viikolla on sitten tullut vieläkin rohkeammaksi, tai siltä musta tuntuu. On nimittäin viivytellyt taukohuoneessa niin, että on lopulta jäänyt sinne minun kanssani kahden. Heti kahden jäätyämme aloitti juttelun mun kanssa, puhui töistä mutta myös muustakin. Vitsailee, ehkä ei mitään maailman parhaitakaan vitsejäkään aina, mutta kuitenkin. Kun lähdin taukohuoneesta omaan työpisteeseeni, seurasi rinnallani jutellen, vaikka hänellä ei ollut mitään asiaa siihen suuntaan. Erottuamme kääntyikin täysin päinvastaiseen suuntaan kun lähti pois. Tässä yksi päivä lähdettiin yhtäaikaa pois huoneesta josta tehtiin töitä, muut jäi sinne vielä. Aloitti taas juttelun ja jäi mun kanssa siihen käytävälle puhelemaan niitä näitä, mutta heti kun toiset työkaverit tulivat huoneesta pois, lähti itsekin.

Mä en ihan oikeasti tiedä mitä ajatella. Onko se vai eikö se ole? Tää juttu tekee mut ihan sekopäiseksi, mä haluan varmuuden. Ja sen jälkeen joko leijua pilvissä tai unohtaa koko jutun.

 

[da]

No kannattaisi alkaa siitä, että ottaa selvää tekeekö tuo mies tuota monenkin naisen kanssa. Joillekin miehille flirttailu on vaan tapa.

 

[halipupu harmaana]

Pyydä tyyppiä vaikka terassille lasilliselle, jos saisit silloin selvää mikä on homman nimi.

 

[nokkimus]

voi jösses. tee alote ja kato mitä tapahtuu. joko se on suhun lääpällään tai sitten se on vaan tollanen kaikillehymyilijä. anteeksi kyynisyyteni, oon lievästi katkera kun ihastun itse niin harvoin kehenkään

 

[PsychoKiller]

anteeksi kyynisyyteni, oon lievästi katkera kun ihastun itse niin harvoin kehenkään

Hah. Sama juttu. Olisi niin kivaa ihastua. Mutta kun ei niin ei. Perkele.

 

[ap]

Ei se oo muille tuommonen. Ei tosiaankaan jää juttelemaan kenellekään muille tiimiläisille kun hommat on loppu, vaan pyyhältää muualle. Enkä oo nähnyt sen niin lähelle menevän muita, kuin mitä se mun viereeni tulee.
Käsittäkseni oon antanut ymmärtää että oon kiinnostunut, mutta en mä sen enempää aio päälle käydä. Mä uskon että tuo mies on sen tyyppinen, että ehdottaa itse treffejä jos tuntee niin.
Kyse onkin nyt siitä, että mä haluan tietää kannattaako mun odotella sitä kutsua vai onko tää jo ihan selvää pässinlihaa sen suhteen, ettei mies oo kiinnostunut.

 

[myy]

Miettisin kyllä aika tarkkaan miten tuollasessa tilanteessa toimisin, kun pitää kerran samassa työpaikassa edelleen työskennellä. Miten jos homma ei sujukkaan tai on kyseessä väärinkäsitys? Eli oottasin josko mies tekee jonkin alotteen ja jos ei tee niin antasin olla. Voisin kyllä "näyttää vihreää valoa" varovasti mutta en tekis mitään radikaalia.

 

[ap]

Älkää hei kaverit olko katkeria, mäkin ihastun harvoin. Tää taitaa olla eka kerta sitten öö.. kolmeen vuoteen? Että eiköhän oo jo aikakin

 

[nokkimus]

anteeksi kyynisyyteni, oon lievästi katkera kun ihastun itse niin harvoin kehenkään

Hah. Sama juttu. Olisi niin kivaa ihastua. Mutta kun ei niin ei. Perkele.

joo. just toi leijuminen ja 24/7 spekulointi ota selvää asiasta ap, ei se taida itsestään selvitä

 

[nokkimus]

Ei se oo muille tuommonen. Ei tosiaankaan jää juttelemaan kenellekään muille tiimiläisille kun hommat on loppu, vaan pyyhältää muualle. Enkä oo nähnyt sen niin lähelle menevän muita, kuin mitä se mun viereeni tulee.
Käsittäkseni oon antanut ymmärtää että oon kiinnostunut, mutta en mä sen enempää aio päälle käydä. Mä uskon että tuo mies on sen tyyppinen, että ehdottaa itse treffejä jos tuntee niin.
Kyse onkin nyt siitä, että mä haluan tietää kannattaako mun odotella sitä kutsua vai onko tää jo ihan selvää pässinlihaa sen suhteen, ettei mies oo kiinnostunut.

kyyninen minäni sanoisi että ei kai kunnon pleijeri yhdessä paikassa antaisikaan ymmärtää kuin yhdelle kerrallaan, toisissa kuvioissa sitten toinen kohde :kieh:

mutta mua ei kannatakaan kuunnella :hug: nauti ihastumisestasi!

 

[ap]

No mutta kun ei se oo mikään pleijeri :ashamed: Oikeesti. Mä tunnistan ne semmoset kaukaa, tää on semmoinen kiltin ja kunnollisen miehen pelikuva. Ei mikään lipevä ja niljakas testosteronia uhkuva pelimies. Mä en tykkää pelimiehistä, enkä semmosiin ihastu. Uskokaa pois.

 

[taas minä]

nostan :ashamed:

 

[nokkimus]

No mutta kun ei se oo mikään pleijeri :ashamed: Oikeesti. Mä tunnistan ne semmoset kaukaa, tää on semmoinen kiltin ja kunnollisen miehen pelikuva. Ei mikään lipevä ja niljakas testosteronia uhkuva pelimies. Mä en tykkää pelimiehistä, enkä semmosiin ihastu. Uskokaa pois.

ne on ne ovelimmat pleijerit, olen pahoillani :hug:

koitas nyt ottaa selvää asiasta niin saat mielenrauhan =)

 

[minä taas]

Pakko tässä on olla jotain muutakin kuin mun kuvitelmat. Enhän mä nyt muuten tämmösiä miettisi.. en oo miettinyt muistakaan työkavereista koskaan. Ja sitäpaitsi, muut työpaikan naiset sanoi että tuo mies on huumorintajuton ja jotenkin jäykkis, ei se siis vitsejään niille heittele eikä muutenkaan mee mukaan niitten muitten juttuihin. On siis vaan ja ainooastaan mua kohtaan tuollainen.