voi jumaliste tota lasta! onneks nukkuu, en ois hetekäkään enään jaksanut sitä menoa!

[äitee]

oikeesti,mihinkään ei voi keskittyä hetkeksikään,koko ajan kiipeämässä, yritti kiivetä kaappien päällä että saisi ylähyllyltä tavaroita joita ei saa ottaa,yritti mennä jääkaapista hakee viinirypäleitä, vaikka oli leipä ja jogurtti pöydässä. ei meinannu millään uskoo vaan yritti monta kertaa uudelleen,räki mun naamalle. aiemmin heitti mua tavaroilla, ja mä raahasin sen jäähynurkkaan. löi mun kaveria(hiljaa mutta kutenkin) kun ei saanut huomiota. leikki ruualla ja kun kiellettiin räki uudestaan päälleni,sylki lattialle,sylki ruokaa pitkin,vein sen taas jäähylle ku ei auttanut, pidin lyhyen puhuttelun. lapsi tuli takas pöytään kaato maidon ihan tahallaan,työnsi sormet margariiniin sotki jogurttia pöytään,sotki toisenkin kerran jogurttia,siis länttäs pöydälle ja alkoi levittämään :headwall:

jeesus mulla kiehuu vieläkin,hemmetin hemmetti!!! ihan älytöntä touhua ja päiväkodissa oli taas ollu niin nätisti! prrr. kaiken lisäksi odotan lasta(ja koska mies jätti olen yksin ton uhmaikäisen kanssa ja sen kamalien temppujen). tälläsenä hetkinä tuntuu että olisin niin paljon onnellisempi ilman lapsia,vois vaan olla,eikä ois stressiä MISTÄÄN!!

 

[Selis]

:hug:

 

[LoruLiisa]

:hug:

 

[äiti oppiin]

Kauhukakara, tartteis äiti opetusta kuten siinä ohjelmassa. Mistäs teille nanny äitiä neuvomaan kuinka lasta kasvatetaan johdonmukaisesti?

 

[Neiti Narina]

:hug:

 

[Vieras]

Kauhukakara, tartteis äiti opetusta kuten siinä ohjelmassa. Mistäs teille nanny äitiä neuvomaan kuinka lasta kasvatetaan johdonmukaisesti?

No kerro nyt sit sinä vaikka jos tiedät miten lapsia kasvatetaan. Höh. Halit ap:lle. Onneksi ne kasvaa...

 

[tyty]

Semmoista se on. PÄivä päiväkodissa rasittaa lapsen aivoja ihan mielettömästi. 15minuuttia sellaista keskittymistäkin vaativaa virikettä lapsella vastaa 45minuuttia aikuisella. Joten voit vaan kuvitella kuinka aivot käy kierroksilla. Tottakai kun pääsee kotiin rauhalliseen paikkaan niin ei jaksa enää keskittyä jne...

Ymmärtäkää lapsianne hyvät ihmiset!

 

[Samanlainen täällä...]

Olisiko lapsesi kenties 3v, tai lähellä...Meillä tyttö vastaan JOKA asiasta, myös räkii välillä...Meillä mies yrittäjä, ja lähes olen myös yh, joten PIIIITTTKÄÄ pinnaa kysyy!!Ja isoman kanssa vielä tappelevat jatkuvasti..

 

[äitee]

no milläs tuo lapsi tuosta kasvattamalla muuttuu? kun kaikki voitava on jo tehty!!! kun ei ole kasvatusalan ammattilaisillakaan mitään parempia menetelmiä kasvatukseen tarjota. että äiti oppiin vaan on hyvä ja kertoo sitten miten?

jaa parempi idea, mä voin maata sohvalla ja katsoa kun tuut näyttää mulle miten homma toimii(katsotaan kauanko jaksat).

muille:kiitos. mutta en taida ansaita haleja,kun oikesti jos voisin palata ajassa taaksepäin niin yhtään lasta ei tulisi koskaan. mä oon niin täynnä tätä

 

[äitee]

samanlainen täällä: 3v 8kk löytyy ikää meidän kaverilta. ja mä olen raskaana vielä, suren miehen lähtöä.

 

[tyty]

Älä nyt tuollasii mieti..vielä tulet lapsistas nauttimaan jonain päivänä etkä sitten vois kuvitellakaan elämää ilman heitä

Ei siinä kasvatuksessa ole vikaa jos lapsi käyttäytyy noin, aina ei vaan ole hyviä päiviä ja uhmat ym kuuluvat NORMAALIIN kehitykseen.

 

[Vieras]

no milläs tuo lapsi tuosta kasvattamalla muuttuu? kun kaikki voitava on jo tehty!!! kun ei ole kasvatusalan ammattilaisillakaan mitään parempia menetelmiä kasvatukseen tarjota. että äiti oppiin vaan on hyvä ja kertoo sitten miten?

jaa parempi idea, mä voin maata sohvalla ja katsoa kun tuut näyttää mulle miten homma toimii(katsotaan kauanko jaksat).

muille:kiitos. mutta en taida ansaita haleja,kun oikesti jos voisin palata ajassa taaksepäin niin yhtään lasta ei tulisi koskaan. mä oon niin täynnä tätä

Tiedän parikin äitiä joilla samanlaisia fiiliksiä. Itellä myös ajoittain. Kadehdin oikeasti niitä jotka sanoo nauttivansa kotiäitiydestä ja lapsista ja joiden mielestä aika pienten lasten kanssa on ollut parasta aikaa elämässä. Odotan itse hetkeä jolloin sanon että "oli se vaan ihanaa".

 

[tyty]

Noni, siinä taas itse sanoit yhden syyn mikä voi olla takana lapsen käytöksessä. Sulla raskaus kesken ja suret miehen lähtöä..lapsi aistii sen ja purkaa tunteitaan raivoamalla ja tekemällä kiellettyjä asioita. Todnäk haluaa vaan äidin huomioo ja lämmintä syliä, vaikka äidillä onkin paljon muuta ajateltavaa

 

[niin että]

oikesti jos voisin palata ajassa taaksepäin niin yhtään lasta ei tulisi koskaan. mä oon niin täynnä tätä

Mahtaisko se lapsi vaikka aistia ton tunteen?
Ja luuletko ettei häneen ole eronne vaikuttanut?
Ja eiköhän siellä kotona ole jonkinsortin kriisiä ollut ennen miehen lähtöäkin. Tuskin nyt ihan aurinkoisesta ja ihanasta liitosta on yht'äkkiä vaan lähtenyt.
Kun lapsi noin radikaalisti käyttäytyy, niin siihen ihan oikeesti on yleensä jopa jokin syy, ja se saattaa löytyä kun katsoo peiliin tai tutkii olosuhteita.

 

[.]

oikesti jos voisin palata ajassa taaksepäin niin yhtään lasta ei tulisi koskaan. mä oon niin täynnä tätä

Mahtaisko se lapsi vaikka aistia ton tunteen?
Ja luuletko ettei häneen ole eronne vaikuttanut?
Ja eiköhän siellä kotona ole jonkinsortin kriisiä ollut ennen miehen lähtöäkin. Tuskin nyt ihan aurinkoisesta ja ihanasta liitosta on yht'äkkiä vaan lähtenyt.
Kun lapsi noin radikaalisti käyttäytyy, niin siihen ihan oikeesti on yleensä jopa jokin syy, ja se saattaa löytyä kun katsoo peiliin tai tutkii olosuhteita.

Sulla ei taida olla kokemusta sitten mistään?

 

[niin että]

oikesti jos voisin palata ajassa taaksepäin niin yhtään lasta ei tulisi koskaan. mä oon niin täynnä tätä

Mahtaisko se lapsi vaikka aistia ton tunteen?
Ja luuletko ettei häneen ole eronne vaikuttanut?
Ja eiköhän siellä kotona ole jonkinsortin kriisiä ollut ennen miehen lähtöäkin. Tuskin nyt ihan aurinkoisesta ja ihanasta liitosta on yht'äkkiä vaan lähtenyt.
Kun lapsi noin radikaalisti käyttäytyy, niin siihen ihan oikeesti on yleensä jopa jokin syy, ja se saattaa löytyä kun katsoo peiliin tai tutkii olosuhteita.

Sulla ei taida olla kokemusta sitten mistään?

Ei ole, ihan olen tynnyrissä kasvanut.

 

[tyty]

oikesti jos voisin palata ajassa taaksepäin niin yhtään lasta ei tulisi koskaan. mä oon niin täynnä tätä

Mahtaisko se lapsi vaikka aistia ton tunteen?
Ja luuletko ettei häneen ole eronne vaikuttanut?
Ja eiköhän siellä kotona ole jonkinsortin kriisiä ollut ennen miehen lähtöäkin. Tuskin nyt ihan aurinkoisesta ja ihanasta liitosta on yht'äkkiä vaan lähtenyt.
Kun lapsi noin radikaalisti käyttäytyy, niin siihen ihan oikeesti on yleensä jopa jokin syy, ja se saattaa löytyä kun katsoo peiliin tai tutkii olosuhteita.

Tuo on NIIN totta, että lapsi aistii kaiken tuollaisen ja se vaikuttaa heti käytökseen. EI kuitenkaan tarvitse vanhempien nyt sen enempää peiliin katsoa, mutta kannattaa tiedostaa että lapset reagoi vahvasti..

 

[äitee]

niin miehen lähdöstä tosiaan on muutama päivä vasta, enkä ole vielä lapselle asiasta kertonut mitään, ehkä siksi että elättelen toiveita siitä vielä että hetken että mies mietittyään yksin asioita, haluaisikin vielä jatkaa perheenä. toki lapsi on ilmaissut ikävänsä pari kertaa sanallisesti ja minä olen silloin lohduttanut ja jos itellä on ollut tosi pahaolla olen sanonut että minulla on ikävä myös miestä. no taitaa olla hölmön hommaa elätellä toiveita. koetan saad miehen tänne niin että asiasta kerrotaan yhdessä edes-

niin ja olen katsonut monestikkin peiliin,eikä se mitä näen miellytä,inhoan itseäni sen takia etten koe nauttivani lapsestani.

 

[mun muru]

Jos nyt heti alussa menisit juttelemaan terapeutille. Moni asia voi olla korjattavissa. Usko pois. Et takuulla ole sitä mitä luulet. Saat inhontunteen pois ja silloin asioita helpompi hoitaa.

 

[Bonita harmaana]

Mula on kokemusta vain kahdesta lapsesta, luonteeltaan hyvinkin erilaisista. Mutta tässä asiassa ne on olleet samanlaiset:
Kun päivähoidosta tullaan kotiin on sekä lapsen että äidin kannalta parasta, että ensin ollaan hetki yhdessä, sylitellään ja jutellaan ja vasta sitten aletaan ilta- ja kotihommiin. Lapsesi on koko päivän kaivannut äitiään ja syliä, ja mitä tekee äiti? seurustelee ystävän kanssa, antaen sen lapselle kuuluvan vähäisen huomion tälle ystävälle. Ei ihme että lapsesi väsyneenä päivän touhuista käyttäytyi kuten nyt teki. En halua syytellä, vaan antaa ajattelemisen aihetta. Meni itsellänikin jonkin aikaa, ennenkuin tajusin miten noista iltariehumisista pääsee edes jollain lailla eroon. Mitäs jos kokeilisit seuraavaa: jätä ystävien tapaamiset arki-illoilta viikonlopuille ja anna arki-illat lapsellesi? Varsinkin nyt kun olette jääneet kahdestaan, ei hänellä ole muita hellyyden antajia siinä arjessa jaksamiseen. Ja kun synnytät, hän jää vielä enempi sivustakatsojaksi. Voin vannoa, että jos nyt otat toisenlaisen asenteen lapsesi suhteen, tulee aika uuden vauvan synnyttyä olemaan hiukan helpompaa tämän esikoisen kanssa. Ota hänet silloin myös huomioon ja ota hänet mukaan vauvan hoitoon. Uhmaikäisen kanssa pärjää muutenkin paremmin kun laskee kymmeneen ja miettii ensin. Eli jätä itse huutamiset ja riehumiset taka-alalle- Pure hammasta yhteen ja mene toiseen huoneeseen laskemaan, palaa lapsen luo vasta kun olet rauhoittunut. Laskeudu useimmin lapsesi tasolle ja katso häntä silmiin ja puhu rauhallisesti. Anna paljon läheisyyttä ja lämpöä, hän on vielä pieni ja sekaisin itsekin uhmastaan ja tuntemuksistaan. Ja tuo päivähoidossa olo virikkeistään ja kavereistaan huolimatta (tai oikeastaan juuri niistä johtuen) väsyttää lasta kuin rankka työpäivä aikuista-väsynyt hermostuu helpommin, sen olet varmaankin itsestäsikin huomannut? Voimia sinulle, ja paljon ihania kahdenkeskisiä hetkiä pienen ihmisen kanssa, olet hänelle tärkein ! ;o)

 

[Nyt napsahti]

Hyvin kirjoitti tuo Bonita edellä. Ei kai se lapsen kanssa olo aina pelkkää autuutta ole...mutta mitä siihen kunnon ihmisenä oloon tulee tai hyviin käytöstapoihin niin kyllä per*** minä vielä lapsen jogurttimuussauksia ja räkimistä pahempana pidän sitä että aikuinen sanoo että voi kun ei olis syntynytkään.

 

[äitee]

no tuota,ensinnäkin,ystävä tuli käymään yllättäen kun kuuli että on pahaolla miehen lähdön takia. toisekseen, pitäähän lapsen oppia sekin että äiti voi välillä jutella jonkun muunkin kanssa,enhän mä voi loppuelämää viettää niin että kaikki mitä mä tarvitsen jaksaakseni pitää jättää pois. toisekseen kyllä se lapsi pääsisi syliin just niin paljon ku olisi tarve mutta kun ei se vaan halua! niin väkisinkö sitten pidän siinä? ja lisäksi en minä tykkää esim. leikkimisestä.

tiedän kyllä useita lapsia jotka saavat paljon vähemmän huomiota kuin meidän ja he touhuu tyytyväisenä itsekseen leluilla,meidän lapsi ei kotona leluihin koske ellei joku mene sen kanssa leikkimään. kaiken kaikkiaan siis aika uuvuttava tapaus. kelpaisi edes se syli,mutta kun ei

 

[Bonita vielä]

Taidat olla aika stressaantunut nykyisessä elämäntilanteessasi? Oletko ajatellut puhua asiasta esim neuvolassa tai työterveydenhuollossa? Saisit sitä kautta esim keskustelu-apua? Luulisin että jutustelu ammattilaisen kanssa saisi sinut levollisemmaksi ja ajattelemaan asioita vähän laajemmin. Väsyneenä ja stressaantuneena ei pysty ajattelemaan niin selkeästi kuin ehkä pitäisi. Ja tämän tiedän omasta kokemuksesta; vuosien valvominen vauvan kanssa ja uhmaikäisen kanssa taistelu ja stressi omassa parisuhteessa tapahtuneista käänteistä ajoivat minut henkisesti ja fyysisesti aika loppuun. Apua sain perheasiankeskuksesta-seurakunnan ilmainen parisuhde/perheterapia. Voisit saada neuvolan kautta "supernannyn" tapaan apua; hän tulisi teille kotiin ja katsoisi miten vuorovaikutus uhmiksesi kanssa sujuu ja antaisi sitten neuvoja ja vinkkejä miten lapsen kanssa pärjäsit paremmin ilman ylimääräistä stressiä ja siten jaksaisit paremmin. Stressi ei ole hyväksi nyt kun olet raskaana. Vinkki vielä; se, että lapsi istusi sylissäsi kun purat tuntojasi ystävällesi ei ehkä ole paras mahdollinen tapa tuohon stressin purkuun.... Lapsi kuulee ja ymmärtää paljon enemmän kuin aikuiset luulevatkaan. Ja vaistoavat myös. Ja mitä, jos hän näkee ahdistuksesi ja itkusi? Lapsikin ahdistuu kun sinulla on paha olla. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää että saisit purkaa oloasi aikuisten seurassa, ilman lapsen läsnäoloa. Toki on tärkeää, että lapsi ymmärtää vanhempien juttelevan muidenkin kanssa... Mutta se ei ollut nyt "se" juttu-väsynyt hellyyttä kaipaava lapsi ymmärtää vain koko päivän jatkuneen ikävän ja halipulan, ei se ole aika ja paikka "opettaa" lasta. Kyllä hän sen asian oppii toisessa yhteydessä. Koeta ajatella enemmän pientä lastasi, unohda itsekkyys. Älä kosta pura pahaa oloasi lapseesi, älä kosta sitä hänelle. Onko lapsi väärässä kun haluaa pitkän hoitopäivän jälkeen huomiotasi ja läheisyyttäsi, niitähän hän on joutunut odottamaan ja pahoittanut mielensä kun ei niitä saanutkaan. Ei silloin ensimmäisenä tule mieleen, että no, menenpä tässä sitten leikkimään kun ei tuo äitikään ole vastaanottavaisella tuulella... Keskustelusta ei ole käynyt ilmi, minkäikäinen lapsesi on?

 

[asiaa]

Bonitan teksti on kyllä kaikille tosi hyvää luettavaa.
Varmaan usein unohtuu kaikessa kiireessä yämmöset asiat. =)