Voi luoja Voi luoja Voi luoja!!!!! IIIIKKKK!! :) :) :) (lukekoon ken jaksaa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miten päin olisi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="late";26690963]Ole vaan oma itsesi. Kyllähän se mies susta tykkää ihan selkeesti.[/QUOTE]

Sellanen tunne mullekin tuli. Oli jo talvella tavallaan mutta joku siinä oli et se homma ei sit lähtenyt etenee ja nyt sit kauniina kesäiltana,oltiin ja juteltiin.Välillä yllätin sen katsomasta mua ja kun nukuttiin päikkäreitä ni silittii mun hiuksia ja piti huolen ettei mun tullut kylmä:)
 
Mä joutusin miettimään et miten kerron miehelle rikoksista mitä oon joskus tehnyt. Oikeesti, mieti vähän... Sairaus ei ole mikään sellainen mitä pitäisi salailla. Kun tulee sellainen sopiva kohta niin mainitset.

Jos se esim näkee sut ilman paitaa niin varmaan kysyy että mistä noi on tulleet, sitten rohkeasti kerrot.

Moni saattaa epilepsiaa pitää nolona kun tulee niitä kohtauksia, en oo kyllä koskaan kuullut että sydänsairaus olis mitenkään nolo.

Rumat hampaatkin olis oikeesti nolommat :D
 
Mä joutusin miettimään et miten kerron miehelle rikoksista mitä oon joskus tehnyt. Oikeesti, mieti vähän... Sairaus ei ole mikään sellainen mitä pitäisi salailla. Kun tulee sellainen sopiva kohta niin mainitset.

Jos se esim näkee sut ilman paitaa niin varmaan kysyy että mistä noi on tulleet, sitten rohkeasti kerrot.

Moni saattaa epilepsiaa pitää nolona kun tulee niitä kohtauksia, en oo kyllä koskaan kuullut että sydänsairaus olis mitenkään nolo.

Rumat hampaatkin olis oikeesti nolommat :D

Ehkä tää johtuu siitä et koko ikäni ole tätä joutunut piilottelee,vanhemmat ei asiasta kertoneet kenellekään ja sanoivat et muiden ei tarvii tietää et se tietää mulle vain hankaluuksia kun kaikki kyselis ja säälis ym. Ehkä vanhemmat ei olis kestäneen sitä et teijän tytöllä on sitä ja tätä,tavallaan ymmärrän et vanhemmat on halunneet salata tän ja mut on kasvatettu niin et ei saa kertoa kun sit asia leviää.Välillä tuntuu et olis ollut paljon helpompaa et asia olis ollut julkinen alusta asti mut tiedän et vanhemmat oli tosi kovilla kun olin pieni ja sairas ni toki olivat asiasta hiljaa.
 
Sairaudet on ihan yleisiä, toisilla sydämmessä ja toisilla esim aivoissa tms.

Ajattele jos sulla olis vaikka tosi rumat ja ruskeat hampaat etkä uskaltaisi ees hymyillä miehelle. Sulla ei ole mitään hävettävää
 
No nyt ollaan sitten tavattu ja vietetty aikaa yhessä. En ole vielä kertonut mutta olen vihjannut et pitäs puhua yhestä jutusta,se vähän ihmetteli et mikä juttu tää on ja oli miettinyt omas pääs kaikenlaisia. No,rupes sit puhumaan et on omas elämässään ollut kaikenlaisia et kyl hän on kaikenlaista kokenut et ei tää nyt niin pahaa voi olla jos en nyt rikollinen ole tai sairas. No niin...siinä sit tuli mulle kauhee olo ja rupesin jo katumaan et menin avaamaan suuni.En kertonut sille vielä kun en tiedä mikä meijän juttu nyt on kun se puhiu et katellaan nyt tää juttu et otetaan ihan iisisti.Sanoin sit vaan et en mä kuolemassa ole mut en muuta.nyt sitten seuraavan kerran ku nähään ni se kai rupee sit kyselee ja mua nyt jo pelottaa kertoa.

ja mä olen ihan täpinöissä siihen mut yritän hillitä itteeni et en karkota sitä. istuttiin vierekkäin ni ei uskaltanut lähestyä kun pikkusen sillon tällön kosketti niskasta ja kun lähin ni pienen pusun anto.Jotenkin helyyttävän ujo.
 
älä nyt vielä näin alkuvaiheessa kerro tuosta.Jos se huomaa arven sanot,että sua on leikattu sydämestä.Sitten kun seurustelu on jo vakiintunut ja luotat mieheen kerrot sitten.Näin ainakin itse toimisin(itsellänikin vakava perussairaus).
 
[QUOTE="sanna";26727402]älä nyt vielä näin alkuvaiheessa kerro tuosta.Jos se huomaa arven sanot,että sua on leikattu sydämestä.Sitten kun seurustelu on jo vakiintunut ja luotat mieheen kerrot sitten.Näin ainakin itse toimisin(itsellänikin vakava perussairaus).[/QUOTE]

No mua nyt jo kaduttaa et avasin suuni edes sen verran et sanoin et jotain on kun se sitä sairautta arvaili,sanoin vaan et en ole kuolemassa eikä ole mitään syöpää. Mulle tuli vaan kauhee paniikki kun rupes puhumaan kaikenlaisia ja sit mulle tuli olo et valehtelen. sanoin kyl et voi olla et kerron tai voi olla etten et riippuu nyt ihan miten täää juttu etenee. Paniikissa sit avasin suuni vaikka ei pitänyt. Nyt se sitten tietää et jotain on ja oottaa millon kerron kaiken.
 
[QUOTE="sanna";26727402]älä nyt vielä näin alkuvaiheessa kerro tuosta.Jos se huomaa arven sanot,että sua on leikattu sydämestä.Sitten kun seurustelu on jo vakiintunut ja luotat mieheen kerrot sitten.Näin ainakin itse toimisin(itsellänikin vakava perussairaus).[/QUOTE]

Siihen voi meenä aikaa tai sit ei ruveta ollenkaan seurustelee. Toisaalta olisi kai reilua kertoa jotta se saa sit päättää et haluaako olla mun kanssa,eihän me voida mennä saunaan tai uimaan tai sänkyyn kun joudun sit aina olemaan paita päälläni.
 
[QUOTE="minttu";26727495]Nyt kun sä sille miehelle jo jotain mainitsit, niin sun on pakko kertoa asia mahdollisimman pian. Muuten se ehtii ajatella kaikkia mahdollisia kamalia asioita ja se voi pilata hyvän alun.[/QUOTE]

No yritin sit jo rauhotella sanomalla et ei mitään vakavaa. Se meijän tapaaminen vaan oli jotenkin niin et sit menin ja avasin suuni et pitäs kai vähän puhua...vo perse et menein sit ite möhlimään tietysti tän. Mutta kun mietin et jos pimitän tätät kauana ja kerron myöhemmin ni sit se ajattelee et valehtelin sille ja johdin harhaan.
 
saisiko vielä mielipiteitä.Pitäs mennä nukkumaan mut nyt rupes tärisyttämään ja tulee pian itku. Meninkö nyt ite pilaamaan kaiken...Voi perseen perse!! Exällekin kerroin sit kun oltiin jonkun aikaa tapailtu mut sille en nyt vihjassut mitään etukäteen ja nyt sit paniikki iski ja avasin suuni.
 
kun mietin sitä et pitäskö eka kysyä et mikä meijän tilanne on et ollaanko me nyt vaan kavereita vai tapaillaanko me vai onko tässä jotain kun en mielelläni tietty kertois mitään jos ei olla mitään vakavissaan,tai mä kyl haluisin tavata sitä ihan seurustelu mielessä mutta en tiiä siitä kun sanoo et katotaan nyt tää homma. miks ihminen paniikissa aina töpeksii?!
 
Nyt on sillee kuule, et sun vanhemmat on opettanu sut häpeemään ja piilottelemaan tota sydänsairauttasi! Virheen ovat siinä tehneet!! Ole sinä nyt rohkea, ja ymmärrä, että asia ei ole häpeän arvoinen, se ei saa pilata onneasi. Joten, rohkaistu, kerro, ja näytä uudelle ihastuksellesi, että olet sinut asian kanssa. Se saa ihastuksesikin vakuuttuneeksi siitä että kaikki on hyvin. Sensijaan, jos olet itsekin häpeissäsi ja epäröivä ja salaileva, voit antaa kuvan että on oikeesti jotain pelottavaa ja kamalaa, ja se jos jokin, voikin sit karkottaa hänet. Näin se vaan on
Minulla on synnynnäinen sydänvika, joka seuraa minua aina. Olen aina kertonut asiasta avoimesti, rehellisesti, ja näytänyt että minähän pusken läpi vaikka kiven ja elän ku muutkin! Minulla on mies, ja kaksi lasta ja kato nyt, mutkin on huolittu! =)
 
[QUOTE="jenni";26727680]Nyt on sillee kuule, et sun vanhemmat on opettanu sut häpeemään ja piilottelemaan tota sydänsairauttasi! Virheen ovat siinä tehneet!! Ole sinä nyt rohkea, ja ymmärrä, että asia ei ole häpeän arvoinen, se ei saa pilata onneasi. Joten, rohkaistu, kerro, ja näytä uudelle ihastuksellesi, että olet sinut asian kanssa. Se saa ihastuksesikin vakuuttuneeksi siitä että kaikki on hyvin. Sensijaan, jos olet itsekin häpeissäsi ja epäröivä ja salaileva, voit antaa kuvan että on oikeesti jotain pelottavaa ja kamalaa, ja se jos jokin, voikin sit karkottaa hänet. Näin se vaan on
Minulla on synnynnäinen sydänvika, joka seuraa minua aina. Olen aina kertonut asiasta avoimesti, rehellisesti, ja näytänyt että minähän pusken läpi vaikka kiven ja elän ku muutkin! Minulla on mies, ja kaksi lasta ja kato nyt, mutkin on huolittu! =)[/QUOTE]

Mä en ole koskaan tätä kertonut ulkopuolisille,mutsikin aina sano et turha kertoa kellekkään.Toki tästä muutamat tutut ja ex tietää mut ei muut. Ja pieni paikka et pelkään et juttu leviää. Ajattelin et jos kerron vain osan totuudesta ja sit myöhemmin loput,silleen et kun jo möläytin ni kerron sille jotain et se ei mieti asiaa ja loput sit jos juttu tosiaan vakavaksi menee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miten päin olisi;26727662:
kun mietin sitä et pitäskö eka kysyä et mikä meijän tilanne on et ollaanko me nyt vaan kavereita vai tapaillaanko me vai onko tässä jotain kun en mielelläni tietty kertois mitään jos ei olla mitään vakavissaan,tai mä kyl haluisin tavata sitä ihan seurustelu mielessä mutta en tiiä siitä kun sanoo et katotaan nyt tää homma. miks ihminen paniikissa aina töpeksii?!

Ei kaikkea tarvitse eikä kannata aivan heti kertoa. Ihan heti ei kannata heittää yhtään hiekkaa rattaisiin. Toki sitten jos oikeasti seurustelette ja alkaa näyttää vakavammalta niin kantsii kertoa. Meillä kaikilla on vikamme ja menneisyytemme. Reilua on kertoa seurustelusuhteen alkupuolella mm. kroonisista sairauksista tai joistain vakavista ongelmista.
 
mitäs jos se ei halua mua sit enää tavata? mä en kestä sitä. Tykkään siitä tosi paljon mut en tiedä mitä se ajattelee musta. Voinko mä näin lyhyen tuttavuuden jälkeen jo kertoa et tykkään siitä aika lailla jos se säikkyy jo sitäkin. Niin pitkä aika meni enneku löydettiin toisemme ja nyt en haluaisi päästää sitä enää pois. Mut jos mä kaiken tän sil sanon niin säikkyy vielä et olen jo laittamas palloa sille jalkaan. vaikka sen eleistä huomaa et kyl se tykkää musta mut miten paljon ni sitä en tiedä. Eikai se muuten yrittäis kosketella ujosti ja muutenkin.Kauheen tarkkaan kyselee kaikkea.
 
[QUOTE="late";26727749]Ei kaikkea tarvitse eikä kannata aivan heti kertoa. Ihan heti ei kannata heittää yhtään hiekkaa rattaisiin. Toki sitten jos oikeasti seurustelette ja alkaa näyttää vakavammalta niin kantsii kertoa. Meillä kaikilla on vikamme ja menneisyytemme. Reilua on kertoa seurustelusuhteen alkupuolella mm. kroonisista sairauksista tai joistain vakavista ongelmista.[/QUOTE]

No mut eikö tää vähän ole sellanen sairaus kun se on ollut mussa oko ikäni. No en tiedä,kai se on mentävä nukkumaan ja sit en saa taas unta kun mietin. En tiedä millon tavataan taas,ehkä ensviikolla joskus kun en nyt viikonloppuna taida mennä kun se lapsi on siellä.
 

Yhteistyössä