Voi perkele.. takokaa mulle järkeä päähän!! *eroasiaa*

["vieras"]

Olin miettinyt eroa jo kauan. En vaan saanut repäistyä itseäni irti liitosta lasten takia ja sen takia etten kestänyt ajatusta siitä mitä teen miehelle. Monen mutkan ja pitkän tarinan jälkeen tilanne kuitenkin päätyi siihen että mies muutti toisaalle ja avioerohakemus jätettiin yhdessä.

Toisaalta olen ihan äärettömän helpottunut, tuntuu kuin sellainen ahdistusmöykky olisi tippunut sydämestä. Toisaalta kaipaan miestä heikkoina hetkinä ihan hurjasti. Asiaa ei nyt auta se että se soittelee mulle koko ajan ja vannoo rakkauttaan. Haluaa minut ja lapset takaisin ja sanoo että pitäisi tehdä päätöksiä. En osaa sanoa sille suoraan ei vaan sanon vaan että nyt on harkinta-aika - seuraillaan. En ole varma itsekään tunteistani.

Kuitenkin kun mietin että palattaisiin takaisin niin ajatus ahdistaa ja lujaa. Miksi silti kaipaan ( ja säälin? ) miestäni? Mua pelottaa että ratkean ja otan hänet takaisin ja taas ollaan samassa pisteessä. Kenelläkään kokemusta vastaavasta? Miten tästä eteenpäin? :/

 

[itsekin eroprosessissa]

sulla on jo toinen jalka ulkona nyt vaan päätät et vedätkö sen takasin sisään vai astutko sillä toisellakin jalalla ulos.Tsemppi ja voimia!

 

["Xxxx"]

Miksi sä miehesi kanssa alunperin aloit olla yhdessä/ rakastuit? Onko se syy tallella vielä? Mikä oli eron syy?

 

["lll"]

Nyt tiukkana vaan se hakemuksen harkinta-aika. Sen aikaa kestää päästä irti. Älä vastaa miehelle puheluihin kun vaan ne pakolliset lapsista sopimiset.

Jos puolen vuoden jälkeen vielä tuntuu että vois yrittää uudelleen niin siitä sitten vaan. Mutta välissä pitää olla EROSSA.

 

[no jaa]

Liitossa on hyviä ja huonoja puolia, ja kun mennään erilleen, huonot unohtuu mutta hyvät ei. Nyt on hyvä aika selvitellä, mistä teidän huonoissa jutuissa on kysymys.

Ei ole oikein reilua mieheltä painostaa tuolla jatkuvalla soittelulla. Käyttäisi senkin energian vakavaan työntekoon. Että miksi teillä meni niin kuin meni. Pitää ymmärtää se homman logiikka ennen kuin sitä voi muuttaa, eikä vaan vannoa parannusta jota ei koskaan tule, koska olette edelleen samoja ihmisiä.

 

["aloittaja"]

Musta tuntuu että jo alusta alkaen lähdettiin vääriä linjoja pitkin. Tällä hetkellä mua korpeaa se että mies ei näe itsessään mitään syytä, ei mitään. Minä tein virheen johon ajoi miehen käytös. Nyt tartutaan sitten vaan siihen minun virheeseen; mies ei näe itsessään mitään vikaa. Silti hän on se joka haluaa liiton jatkuvan.