Voi ristus, mikä tuota lasta vaivaa??

["vieras"]

Pian 5v tyttö kyseessä ja on kyllä niin raskas lapsi ettei oo tosikaan!!!

Talvella on erinäisten fyysisten oireiden vuoksi käynyt neurologilla tutkittavana yliopistosairaalassa ja siellä todettu lievää karkeamotoriikan häiriötä ja erittäin lievää hahmotushäiriötä (esim. keskilinjan ylitys) ja neurologon mielipide oli, että ei jatkohoidon tarvetta, jos 5v neuvolassa jtn ilmenee, niin uudella lähettellä sit aletaan miettiä esim. toimintaterapiaa, mut kaikenkaikkiaan oli sitä mieltä, että niin lievä "tapaus", ettei mtn syytä aloittaa minkäänlaisia terapioita.

No arki tuo lapsen kanssa on yhtä taistelua, käytännössä esim. kaikki siirtymätilanteet tosi raskaita (nytkin aamupalalle tulo kesti puolisen tuntia ja lopulta istui ruokapöydässä aamupala edessään ja huusi, että mulla on nälkä, ei vaan osaa lopettaa sitä huutoa ja aloittaa rauhassa syömään)
Ulos (turvallinen okt piha) ei uskalla mennä lainkaan yksin, siis usein teen niin, että laittaisin isomman jo ulos odottelemaan, kun puen itseni ja pikkusiskon, ajallisesti 5-10min ajoista kyse!
Ei uskalla jäädä kotipihassa odottamaan autoon, jos jotain unohtuu sisälle...
Kavereita vain muutama ja usein leikissä menee sukset ristiin
Nukkumaanmeno ei onnistu yksin...aikuinen vierellä ja yleisetikin ottaen on kovin riippuvainen aikuisesta.
Jää usein "jankkaamaan" asioita, esim. vaikka jos on nälkäinen ja sanon, että ruoka on ihan kohta, ei osaa jäädä odottamaan, vaan huutaa vieressä "mulla on nälkä..."
Ja paljon paljon vastaavia tilanteita, tekee arjesta ajoittain todella raskasta

No, "halutessaan" käyttäytyy myös ihan hyvin, esim. kaupoissa ei meillä koskaan ole mtn itkupotkuraivareita näytetty, päiväkodissa kiinnitetty huomiota juurikin tuohon aikuiseen takertumiseen, lievään hahmottamisen häiriöön, muuten siellä sanovat tytön olevan "kiltti, rauhallinen tyttö"
Ja tottakai välillä kotonakin ihan hyviä aikoja...

5v neuvola tulossa parin vkon kuluttua, mut nyt vaan niin paukut lopussa, kun viimeinen viikko on ollut ihan yhtä huutoa ja taistelua...ja kun vertailukohtana on 3v pienempi sisarus, jonka kanssa mitään noista em. ongelmista ei ole, vaan arki sujuu uhmasta huolimatta ihan sutjakkaasti. Välillä tuntuu, kuin hoitaisin 3v ja 2v 5v:n sijaan tai jotain vammaista lasta terveen sijaan

 

["vieras"]

Meillä on 3,5v lapsi, jolla kaikki kans välillä kestää ja kestää. Meillä on otettu se linja, että kun alkaa vetkuttelu, sanon että nyt täytyy alkaa toimimaan, äiti laskee muuten kolmeen. Eli ruokapöytään tullaan 3:een laskiessa tai haen kädestä pitäen/kannan siihen pöytään istumaan. Ruokapöydässä meillä ei huudeta, vaan karjumisesta joutuu yhden varoituksen jälkeen pois ja ruokailu loppuu siihen. Seuraava ruoka normaaliin aikaan, ei välipaloja siinä välissä. Nämä ovat toimineet meillä, mutta en osaa sanoa toimiiko kuinka hyvin 5-vuotiaalla.

 

["mä"]

Oot varmaan kokeillut kaiken, mutta kysyn kuitenkin.. Auttaako, jos kiukkukohtauksen sattuessa otat lapsen käsiesi väliin, menet hänen tasalleen ja katsot silmiin samalla kun kerrot yksinkertaistetun hitaasti mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten toimitaan. Samoin, jos huutaa ruuan äärellä, otat lapsen katsekontaktiin ja hitaasti kerrot mitä pitää tehdä.

Mulla ihan "normaali" lapsi, joka ei myöskään tykkää siirtymätilanteista. Ne pitää aina selittää tarkasti, koska hän ei kestä jos jotain tapahtuu yllättäen. Hän myös varmistelee paljon, että toimiko oikein vai ei. On nyt 7 vee. Vasta noin 6-vuotiaana alkoi pystyä olemaan pihalla yksin. Iltaisin saattaa varmistaa, että ethän äiti lähde mihinkään sinä aikana kun hän nukkuu. No en todellakaan enkä ole koskaan lähtenytkään, mutta jostain syystä hän haluaa sen asian varmistaa.

Kärsivällisyydellä japaljolla juttelulla syy-seuraussuhteista ollaan meillä menty ja ihana lapsi on! Läheisyyttä, lämpöä ja huomioimista hyvin menneistä jutuista - siinä mun resepti.

 

["vieras"]

joo, tuota juurikin esim. just tänään aamupalan suhteen yritin, asetun lapsen tasolle (fyysisesti siis ) otan pään käsien väliin ja yritän saada katsekontakin (halutessaan kyllä osaa hyvin väistellä katsetta!) ja hitaalla, rauhallisella äänellä selitän, mitä tapahtuu, joskus toimii, joskus ei....
No, nyt kun vihdoin on saanut sen aamupalansa syötyä, aivan hyväntuulinen lapsi...kohta aletaan sit taistella uloslähtöä

 

["vieras"]

mulla sama tilanne.
todettiin monimuotoinen kehityshäiriö lapsella-kehotettiin hakemaan vammaistukea-ei voi hetkeksikään jättää vahtimattakaan ja ikää 6 v-
Syy selvis nyt: LIKALLA NÄKÖ +7 JA +6,5!!!!!

SAA LASIT!KÄYTÄNNÖLLISESTI KATSOEN SOKEA MELKEIN...
ei olla vielä saatu laseja!
ei ole neuvolassa havaittu mitään, aina vain sanottu, ei varmaan jaksa keskittyä kun ollut päivän hoidossa.

 

[SporttisMama]

[QUOTE="vieras";23983531]mulla sama tilanne.
todettiin monimuotoinen kehityshäiriö lapsella-kehotettiin hakemaan vammaistukea-ei voi hetkeksikään jättää vahtimattakaan ja ikää 6 v-
Syy selvis nyt: LIKALLA NÄKÖ +7 JA +6,5!!!!!

SAA LASIT!KÄYTÄNNÖLLISESTI KATSOEN SOKEA MELKEIN...
ei olla vielä saatu laseja!
ei ole neuvolassa havaittu mitään, aina vain sanottu, ei varmaan jaksa keskittyä kun ollut päivän hoidossa.[/QUOTE]
Monesti näissä käytösjutuissa voi olla taustalla ihan joku fyysinen vaiva. Niinkuin tuo näkö, ei lapsi sitä osaa sanoa mutta tuntuu varmasti ilkeältä kun ei näe kunnolla. Samoin korvavaivat, esim liimakorva (voi tulla ilman kipeitä korvatulehduksiakin) on todella inhottava ja yleinen vaiva lapsella.
Jotenkin pitäisi vaan yrittää opettaa lapselle että pukee sanoiksi noita itkujaan ja tunteitaan. Ja jos tilanne jatkuu niin minä käyttäisin yksityisellä ihan korvat näyttämässä ja muutenkin yleisvilkaisulla, ei siitä mitään haittaakaan olisi.

 

["vieras ap"]

joo, 4v neuvolassa muuten ei saatu näköä kunnolla tutkittua...mut siellä neuron polilla talvella saatiin ihan hyvä tulos näkötutkimuksesta. Näkee kyl kattoo tv:tä ja kirjoja...
korvia onkin kattonu korvalääkäri, ei kovin kauan aikaa sitten...

 

["vieras"]

Lue tahatonta tohellusta kirja, löytyy kirjastosta.