Toggle sidebar

Voi tätä elämää... Kesällä muutettiin miehen työn perässä ja nyt koko työpaikka lakkautetaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Draumsyn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
D

Draumsyn

Aktiivinen jäsen
31.07.2009
5 320
1
36
Pitäisi taas muuttaa, joko kauas saman työn perässä tai sitten irtisanoutua (miehen) ja etsiä tästä jostain lähempää jotain muuta. Mutta jonnekin on pakko muuttaa joka tapauksessa, koska täältä muuta ei löydy. Minulla ei ole työpaikkaa ollenkaan, vaan olen ollut kotiäitinä reilun vuoden.

Että silleen. Eilen suunniteltiin omakotitalon rakentamista ja tänään... Ei tiedetä mistään mitään. Eihän tässä, jos oltaisiin vain kaksi aikuista, mutta kun on noita lapsiakin. Esikoulun jälkeen jo revittiin vanhin lapsi kaveriporukasta pois ja nytkö taas? Ja kaikki terapiahommat sun muut uusiksi jälleen?

Elämä yrittää taas pistää polvilleen, mutta minäpä en mene! En varmasti!
 
[QUOTE="vieras";25626407]Isona plussana muuten hankalaan tilanteeseen, onneksi ette ehtineet rakentaa taloa.[/QUOTE]

No sanopa muuta! Taivaan kiitos ei löydetty tarpeeksi hyvää tonttia, vaikka kiivaasti etsittiin. Nyt oli jo päätetty hellittää vaatimuksia, mutta onneksi ei ehditty vielä ostaa... Olin niin hyväuskoinen, ettei käynyt mielessäkään, että näin kävisi.
 
Vähän on sama tilanne meillä myös, juuri muutettiin ja nyt tulee uusi muutto. Tosin ei ole mikään noista suurimmista irtisanomisista kyseessä meillä. Mukavaa vaan, kun oma työelämäni ja koulutukseni on alkanut setviytymään täällä ja tulee heti muutto pois..
 
Ei asuta Salossa, on tosiaan varuskuntajuttuja tämä. Melkoinen järkytysten päivä tänään ollut, monessakin perheessä.

Meillä on sikäli hyvä tilanne, että ei ehditty sitä omistusasuntoa löytää. Asuntoasiat ei siis jarruta. Voidaan suunnilleen tikkaa heittää karttaan, että mihinkäs alettais suunnata. Mutta täältä tuppukylästä mitään ei löydy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MarieHos:
Oi voi.. Onneksi ette tosiaan kerennyt taloa rakennutta tai edes tonttia ostaa.

Me jännättiin kans aamusella samaa, santahamina nyt onneksi sentään pystyyn jää.
Click to expand...

Onnea teille. :) Minä en ymmärtänyt edes jännittää. Järki kun sanoi, että näin ei voi käydä.

En tajunnut, että järkihän on jo ajat sitten heitetty romukoppaan tarpeettomana...
 
Joko tiedät saako miehesi jotain "korvauksia" irtisanomisesta? Niiden turvilla pärjää hetken, että kerkeätte muuttaa ja miehesi löytää uuden työn. Onko teidän lapset jo niin isoja, että voisit itse lähteä uudella paikkakunnalla töihin? Voimia!
 
Kiitos kaikille ihanista vastauksista!

Ei täällä tosiaan koulutusmahdollisuuksia lapsille hirveästi ole. Lukio on tuossa ihan lähellä, samoin ammattikoulu. AMK ja yliopisto 60 km päässä, mutta päivittäinen kulkeminen niihin mahdotonta.

Ilmeisesti vapaaehtoisesti irtisanoutuvatkin saavat jotain korvauksia, joten kyllä me rahallisesti selvitään. Lasten kohtalo vain satuttaa, kun eivät voi mihinkään rauhoittua ja juurtua, vaan koko ajan muutetaan. :( Nuorimmat on vielä adoptoituja, joten pysyvyys olisi normaaliakin tärkeämpää. Lapset on jo sen verran isoja (8, 5 ja 2), että vuoden kuluttua oon joka tapauksessa etsimässä töitä.
 
Voimia!

Tuli vain mieleen, että yhden ystäväni isä oli puolustusvoimissa töissä ja he kuulemma muuttivat aina parin vuoden välein. Ja ihan ihana ja normaali ihminen ystäväni on, joten muutot eivät heidän perhettään haitanneet..
 
Katselin vanhoja viestejäni ja törmäsin tähän. Jotenkin en usko, että on kirjoitettu 2 päivää sitten. On kyllä olleet pitkiä nämä päivät... Tuntuu, että olisin tiennyt tästä asiasta jo viikkoja.

Mutta että vasta kaksi päivää? Outoa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa