?
"..."
Vieras
Mies alkaa olemaan jo melko valmis, mut... sit ei kuitenkaan 
Hän pelkää niin paljon tulevaa tai sitä itse asiaa, että ei vain anna itselle lupaa siihen yrittämiseen edes. Asiasta ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu...ilman tulosta.
Toisinaan hän otta itse asian puheeksi (aika useinkin), mutta ilman sitä tulosta, että käydään yrittää. Tämä tuntuu niin minusta hermojaraastavalta kuin vai voi olla!
Itse olen ihan valmis siihen, että käytäisiin yrittämään ja katsotaan sitten milloin tärppäisi. Vasta äskenkin hän soitti töistä minulle ja sanoi, että hän on taas koko aamun vain miettinyt, että sellanen ajatus ois ihan ihana yms yms.. hän miettii jo mitä kaikkee tekisi lapsen kanssa ja opettais häntä.. ajattelee siis paljon, mutta hän ei vain uskalla. Mitä minun tässä nyt pitäis tehä..??? inhottaa kuunnella noita juttuja, kun ne ei johda mihinkään ja jos itse alan siinä sitten puhumaan sen puolesta, että kuinka asia ois tosi ihana..niin mies menee jotekin enemmän sitten lukkoon. Vaikka itse olisikin asian ottanut puheeksi. Mutta toiseaalta, en tohdi sano, että älä puhu mulle tuosta, kun tulee vain haikee olo!
Olemme siis aika lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana tämän asian suhteen.
Ja painotan tässä nyt sitä, että en ole aikoihin häntä painostanut yhtään mihinkään!! Lopetin sen, kun huomasin sen vain pahentavan koko tilannetta. Nyt asiat ovat siis kääntyneet siihen, että mies ottaa asian itse puheeksi milloin ottaa.. Minä koitan pitää suuni kiinni asiasta.
Hän pelkää niin paljon tulevaa tai sitä itse asiaa, että ei vain anna itselle lupaa siihen yrittämiseen edes. Asiasta ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu...ilman tulosta.Toisinaan hän otta itse asian puheeksi (aika useinkin), mutta ilman sitä tulosta, että käydään yrittää. Tämä tuntuu niin minusta hermojaraastavalta kuin vai voi olla!
Itse olen ihan valmis siihen, että käytäisiin yrittämään ja katsotaan sitten milloin tärppäisi. Vasta äskenkin hän soitti töistä minulle ja sanoi, että hän on taas koko aamun vain miettinyt, että sellanen ajatus ois ihan ihana yms yms.. hän miettii jo mitä kaikkee tekisi lapsen kanssa ja opettais häntä.. ajattelee siis paljon, mutta hän ei vain uskalla. Mitä minun tässä nyt pitäis tehä..??? inhottaa kuunnella noita juttuja, kun ne ei johda mihinkään ja jos itse alan siinä sitten puhumaan sen puolesta, että kuinka asia ois tosi ihana..niin mies menee jotekin enemmän sitten lukkoon. Vaikka itse olisikin asian ottanut puheeksi. Mutta toiseaalta, en tohdi sano, että älä puhu mulle tuosta, kun tulee vain haikee olo!
Olemme siis aika lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana tämän asian suhteen.
Ja painotan tässä nyt sitä, että en ole aikoihin häntä painostanut yhtään mihinkään!! Lopetin sen, kun huomasin sen vain pahentavan koko tilannetta. Nyt asiat ovat siis kääntyneet siihen, että mies ottaa asian itse puheeksi milloin ottaa.. Minä koitan pitää suuni kiinni asiasta.
