Pakko taas avautua tuosta miehestä.
En ymmärrä miten se voi olla toisinaan niin avuton ja tehdä asioista niiiin hankalia :headwall:
Eilen minä heräsin kuuden jälkeen lasten kanssa kun heräsivät niin aikaisin. Myös yöllä hoidin kuopuksen heräilyt.
Viime yönä sama juttu. Hoidin kuopuksen heräilyt, ja 5.30 alkoi taas kitinä sängystä kuulua. Mies kävi antamassa sille pullollisen maitoa ja tuli takas sänkyyn. Mutta eipä kuopus jäänytkään nukkumaan.
Mies sängyssä puhisee "no mitä minä nyt sille sitten teen? Kello on vasta kuusi?" Sanoin että "tähän aikaanhan minäkin eilen tyttöjen kanssa ylös nousin, eikö se olisi nyt sinun vuoro". Mies Jupisee "no joo, joo, nousenhan minä" ja lähtee tyttöjen huoneeseen. Kohta kuuluu olohuoneesta kitinää.
Pian aukeaa taas makuuhuoneen ovi ja mies tulee ovelle lapsen kanssa ja kysyy "no mitä minä sitten teen tämän kanssa tuolla?"
Mitä ihmettä??!!!???
"Katsotte vaikka telkkaria ja istuskelette sohvalla ja sylittelette hetken aamutuimaan?" Ehdotin minä. Mies siihen "No joo, sieltä tuleekin tosi paljon katsottavaa tähän aikaan" :snotty:
Tulee lapsen kanssa meidän sänkyyn ja sanoo lapselle "Jos vaikka nukkuisit tässä meidän välissä?" ( Siis lapselle joka ei koskaan ole osannut nukkua meidän välissä ) ja jättää lapsen kurkku suorana epätoivoisena huutamaan meidän väliin ja painaa itse päänsä tyynyyn :headwall: :headwall: :headwall: :kieh: VOI *****!!!
Minä sitten otin lapsen kainaloon ja nousin pimun kanssa ylös. Nyt on sitten touhuttu ja syöty ja hassuteltu ja hyvin tyttö viihtyy, ei mitään kitinöitä :/
Miten ei voi käyttää sitä tervettä järkeä ( välillä epäilen ettei sillä sitä edes ole ) kun kerran sitä olen ihan kehoittanutkin toisinaan käyttämään |O |O
Hyvää huomenta kaikille :wave:
En ymmärrä miten se voi olla toisinaan niin avuton ja tehdä asioista niiiin hankalia :headwall:
Eilen minä heräsin kuuden jälkeen lasten kanssa kun heräsivät niin aikaisin. Myös yöllä hoidin kuopuksen heräilyt.
Viime yönä sama juttu. Hoidin kuopuksen heräilyt, ja 5.30 alkoi taas kitinä sängystä kuulua. Mies kävi antamassa sille pullollisen maitoa ja tuli takas sänkyyn. Mutta eipä kuopus jäänytkään nukkumaan.
Mies sängyssä puhisee "no mitä minä nyt sille sitten teen? Kello on vasta kuusi?" Sanoin että "tähän aikaanhan minäkin eilen tyttöjen kanssa ylös nousin, eikö se olisi nyt sinun vuoro". Mies Jupisee "no joo, joo, nousenhan minä" ja lähtee tyttöjen huoneeseen. Kohta kuuluu olohuoneesta kitinää.
Pian aukeaa taas makuuhuoneen ovi ja mies tulee ovelle lapsen kanssa ja kysyy "no mitä minä sitten teen tämän kanssa tuolla?"
Mitä ihmettä??!!!???
"Katsotte vaikka telkkaria ja istuskelette sohvalla ja sylittelette hetken aamutuimaan?" Ehdotin minä. Mies siihen "No joo, sieltä tuleekin tosi paljon katsottavaa tähän aikaan" :snotty:
Tulee lapsen kanssa meidän sänkyyn ja sanoo lapselle "Jos vaikka nukkuisit tässä meidän välissä?" ( Siis lapselle joka ei koskaan ole osannut nukkua meidän välissä ) ja jättää lapsen kurkku suorana epätoivoisena huutamaan meidän väliin ja painaa itse päänsä tyynyyn :headwall: :headwall: :headwall: :kieh: VOI *****!!!
Minä sitten otin lapsen kainaloon ja nousin pimun kanssa ylös. Nyt on sitten touhuttu ja syöty ja hassuteltu ja hyvin tyttö viihtyy, ei mitään kitinöitä :/
Miten ei voi käyttää sitä tervettä järkeä ( välillä epäilen ettei sillä sitä edes ole ) kun kerran sitä olen ihan kehoittanutkin toisinaan käyttämään |O |O
Hyvää huomenta kaikille :wave: