voi tuota tyttö-parkaa:((

[pelkoja]

lapsella ikää 8v. ja ollut pelkotiloja enemmän ja vähemmän. pelkoina mm. että syttyy tulipalo ja hän olisi ainoa joka meidän perheestä jäisi henkiin ja pelkää kuolevansa jms illat on vaikeimpia,pelkää mennä nukkumaan,kinuaa pikkusiskoltaan jos vaihtaisivat petejä (nukkuvat siis eri huoneissa,kerrossängyt) tai että nukkuisivat samassa vierekkäin. välillä pikkusisko suostuu mutta usein haluaa nukkua yksin omassa petissään.8v. heräilee öisin kun näkee painajaisia tai muuten alkaa pelottamaan,itkee
tulee useimmiten minun luokse ja haluaa viereen.

kauhistuttaa miten lapsi jaksaa herätä kouluun jos sama jatkuu kun koulu alkaa,tai jopa pahenee?!

mitä mä voin tehdä auttaakseni lastani?? vakuuttelen ettei ole hätää, kuuntelen ja kuuntelen,pidän lähellä jne.

 

[ap]

up

 

[k]

keskustele asioita perusteellisesti lapsen kanssa.

 

[lai-ne]

eikö tyttösi voisi nukkua vieressäsi nyt niin pitkään että pelkotilat hellittävät? itse ottaisin ilman muuta viereen nukkumaan jos lapsi peloissaan.

 

[ap]

eikö tyttösi voisi nukkua vieressäsi nyt niin pitkään että pelkotilat hellittävät? itse ottaisin ilman muuta viereen nukkumaan jos lapsi peloissaan.

tottakai otan viereen kun haluaa tulla<3
pelot jatkuneet ainakin vuoden verran... vauvasta asti ollut TOSI herkkä lapsi.

 

[ap]

eikö tyttösi voisi nukkua vieressäsi nyt niin pitkään että pelkotilat hellittävät? itse ottaisin ilman muuta viereen nukkumaan jos lapsi peloissaan.

niin ja piti vielä sanoa että kovin mielellään ei kuitenkaan isin ja äidin petiin tule nukkumaan. vaan nukkuu sitten joko siskon petissä tai niin että sisko hänen kanssa hänen petisssään

 

[Himppu]

Olen käsittänyt niin, että lapsella pelko ja huoli voi ottaa milloin minkäkin muodon. Pystyisitkö keksimään, mikä lastasi todella pelottaa, onko esim. koulun alkaminen aiheuttanut ahdistusta?

 

[Kowalski]

Minusta olisi aiheellista käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa lapsen peloista :|

 

[lai-ne]

eikö tyttösi voisi nukkua vieressäsi nyt niin pitkään että pelkotilat hellittävät? itse ottaisin ilman muuta viereen nukkumaan jos lapsi peloissaan.

tottakai otan viereen kun haluaa tulla<3
pelot jatkuneet ainakin vuoden verran... vauvasta asti ollut TOSI herkkä lapsi.

pelot jatkuneet kyllä jo aika kauan muistan itsekin lapsuudestani kun oli vaihe kun pelkäsin, että äiti kuolee. se oli kauhea tunne. itkin usein kun tuntui niin kauhealta ajatella edes koko asiaa.

voisiko tyttösi siis nyt ihan sovitusti nukkua jonkin aikaa sinun vieressä, siis niin, että ei tulisi vasta yöllä tai sitten kun on jo se pelko päällä vaan heti jo illalla kävisi unille sinun sänkyyn tai oma sänky sinun sängyn viereen.

muokkaan:kirjoititkin tuolla jo samaan aikaan, että ei mielellään tule teidän petiin vaan mieluummin esim siskon. koita kysyä lapselta mikä häntä helpottaisi, joskus lapsi osaa itse määritellä millaista apua tarvitsee. esim minun poikani osasi lopulta kertoa syyn pahalle ololleen kun tilannetta oli jatkunut jo yli vuosi. siihen asti oli ollut lukossa ja vain voinut pahoin satoja kertoja olin koittanut jutella, mutta se ei ollut johtanut mihinkään. yhtäkkiä kaikki aukesi yhtenä ryöppynä, syy oli jotain ihan muuta kuin mitä olin ajatellut. sinunkin lapsella saattaa olla jokin asia joka painaa, mutta se ilmenee noina pelkoina.

 

[d]

Mistä nämä johtuu? Ammattiapua.

 

[hei]

eikö tyttösi voisi nukkua vieressäsi nyt niin pitkään että pelkotilat hellittävät? itse ottaisin ilman muuta viereen nukkumaan jos lapsi peloissaan.

tottakai otan viereen kun haluaa tulla<3
pelot jatkuneet ainakin vuoden verran... vauvasta asti ollut TOSI herkkä lapsi.

pelot jatkuneet kyllä jo aika kauan muistan itsekin lapsuudestani kun oli vaihe kun pelkäsin, että äiti kuolee. se oli kauhea tunne. itkin usein kun tuntui niin kauhealta ajatella edes koko asiaa.

voisiko tyttösi siis nyt ihan sovitusti nukkua jonkin aikaa sinun vieressä, siis niin, että ei tulisi vasta yöllä tai sitten kun on jo se pelko päällä vaan heti jo illalla kävisi unille sinun sänkyyn tai oma sänky sinun sängyn viereen.

Mullakin oli tuo vaihe et äidin kuolema pelotti, joka ilta nukkumaanmennessä mietin samat asiat ja vetistelin, kukaan ei vieläkään tuota tiedä, en puhunut kellekään. Muistelen et kesti kuukausia tuo vaihe ja raskasta oli kun ei uni sitten meinannu tulla ja aamulla väsytti...
Olin jo koulussa neljännellä tolla aikaa, vanhemmat oli just eronnu ja äitillä uus mies ja oltiin muutettu kauas kotikonnuilta justiinsa et varmaan tuo kaikki vaikutti mun pelkoon, mitä lie sitten alitajuisesti pelkäsinkään silloin.
Toivon et omat lapset vois mulle asioista puhuu, itse en koskan voinut äitille puhua oikeen mistään.

 

[Lilli]

Mulla oli myös ala-asteikäisenä ihan järjettömiä pelkoja. Eniten pelkäsin ufoja, ja pelot olivat niin voimakkaita, että ne haittasivat elämistä todella, mm nukkuminen oli vaikeaa. Näin jälkeenpäin ajatellen pelot luultavasti johtuivat perheen ilmapiiristä. Vanhempien avioero, äidin väsyminen ja masennus johtivat siihen, että me lapset koimme turvattomuutta.

Suostuisiko lapsi nukkumaan patjalle teidän sängyn vieressä? Mulla se helpotti tosi paljon, aina äiti ei vaan sitä jaksanut. Ja jos teillä on perheessä jotain "kätkettyjä" ongelmia, koittakaa selvittää ne!

 

[ap]

Mulla oli myös ala-asteikäisenä ihan järjettömiä pelkoja. Eniten pelkäsin ufoja, ja pelot olivat niin voimakkaita, että ne haittasivat elämistä todella, mm nukkuminen oli vaikeaa. Näin jälkeenpäin ajatellen pelot luultavasti johtuivat perheen ilmapiiristä. Vanhempien avioero, äidin väsyminen ja masennus johtivat siihen, että me lapset koimme turvattomuutta.

Suostuisiko lapsi nukkumaan patjalle teidän sängyn vieressä? Mulla se helpotti tosi paljon, aina äiti ei vaan sitä jaksanut. Ja jos teillä on perheessä jotain "kätkettyjä" ongelmia, koittakaa selvittää ne!

jäi mietittyyn nuo "kätkytyt" ongelmat,kyllähän lapset vaistoaa paljon. lasten isi on kyllä lähes aina meidän kanssa kotona mutta ei useinkaan ole henkisesti läsnä. huomauttelee pikkuasioista lapsille,välillä nimittelee eikä parisuhteessakaan mene sentakia kovin hyvin,nuo asiat painaa mua.

 

[Lilli]

Ja mä jäin miettimään kun sanoit että lapsi ei halua tulla teidän väliin/viereen nukkumaan Kokeeko että ei voi isän nähden näyttää pelkojaan?

Meillä oli kotona asiat näennäisesti hyvin, vanhemmilla oli hyvät vakituiset työpaikat, asuimme omakotitalossa yms. Meillä ei käytetty alkoholia eikä pahemmin riideltykään. Isä oli kuitenkin onneton, ei oikein sopeutunut perhe-elämään ja se heijastui hänen käytökseenä. Oli tosi etäinen ja välillä tyly, saattoi laukoa ikävyyksiä ym. Koin sen hirveän ahdistavana. Tilanne helpotti kyllä hiukan kun vanhemmat erosivat.

En nyt tarkoita että teidän pitäisi erota, kunhan vaan kerron omista kokemuksistani. Meillä olisi varmasti ollut helpompaa, jos äiti ei olisi lisäksi ollut aina niin väsynyt, vaikka ymmärrettävää sekin oli.

 

[ap]

Ja mä jäin miettimään kun sanoit että lapsi ei halua tulla teidän väliin/viereen nukkumaan Kokeeko että ei voi isän nähden näyttää pelkojaan?

Meillä oli kotona asiat näennäisesti hyvin, vanhemmilla oli hyvät vakituiset työpaikat, asuimme omakotitalossa yms. Meillä ei käytetty alkoholia eikä pahemmin riideltykään. Isä oli kuitenkin onneton, ei oikein sopeutunut perhe-elämään ja se heijastui hänen käytökseenä. Oli tosi etäinen ja välillä tyly, saattoi laukoa ikävyyksiä ym. Koin sen hirveän ahdistavana. Tilanne helpotti kyllä hiukan kun vanhemmat erosivat.

En nyt tarkoita että teidän pitäisi erota, kunhan vaan kerron omista kokemuksistani. Meillä olisi varmasti ollut helpompaa, jos äiti ei olisi lisäksi ollut aina niin väsynyt, vaikka ymmärrettävää sekin oli.

( kurjalta kuullostaa!

mun mieheni ei oikein osaa ottaa täysin isän rooliaan.. on ollut itse lähes isätön,mutta ei sitä mielestäni voi aina tekosyynä käyttää. voihan sitä opetella.
mies puhuu välillä kylmästi mulle sekä lapsille,nipottaa pikkuasioista.
useimmiten lapset tulee kertomaan mulle asioista.. enkä minäkään jaksa kantaa kaikkea yksin..

 

[Lilli]

Vaikuttaa samantapaiselta kun meidän iskä

Mutta se on jo paljon että itse tiedostat asian ja sen että se voi oikeasti vaikuttaa herkkään lapseen. Mies ei varmaankaan itse tiedosta sitä että omassa käyttäytymisessä olisi jotain väärää. Koita pitää lapsia paljon hyvänä ja anna tulla viereen ja kysele kuulumisia, muuta en oikein osaa neuvoa.

Ja jos yhtään lohduttaa niin kyllä meistäkin kasvoi ihan onnellisia aikuisia!