Voihan surkeus, mitähän arkipäivistä mahtaa tulla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vinkkejä....
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vinkkejä....

Vieras
Tulin tänään joululomareissusta lapsen kanssa kotiin ja vasta tänään kerroin hänelle, että isä lähtee maanantaina työmatkalle, mutta palaa kotiin perjantaina + hän on jatkossakin arkisin työmatkalla. Siitähän lapsi alkoi kunnon itkun, että hän ei halua, että isä lähtee. Kotona on tylsää ilman isää. Hän lukitsee isän kotiin, ettei isä pääse lähtemään jne jne.... Yritin vain jatkaa juttelua, että voidaan tehdä illalla jotain sellaista mistä sinä tykkäät, mutta ei sekään lapselle käynyt. Ei millään.

Nyt on kyllä neuvoton olotila, että ei olisi hääviä, jos lapsi olisi änkyränkänkyrä arki-iltaisin tai sitten itkeskelisi vähän väliä tai kyselisi alvariinsa, että milloin isä tulee tai jos hän ei saisi illalla unenpäästä kiinni, kun isä ei ole kanssamme nukkumassa. Tai ei tekisi mitään mitä
minä pyydän häntä tekemään.

Ei siinä muuten mitään, mutta kyllä olen ajatellut, että nukkumaan mentäsiin jo puoli yhdeksän - yhdeksän maissa, koska kuitenkin aamulla on herättävä jo puoli seitsemän maissa - lapsi on aamuisin niin toivottoman hidas, että aikaa on varattava aamutoimiin. Hoitoon on kuitenkin mentävä jo vähän yli seitsemäksi, koska minulla matkaa opintojen pariin on reilu tunti ja huonolla talvikelillä enemmänkin.

Sääli vain, jos lapsi ei saisikaan tuohon aikaan jo unta, vaan hölisisi ja pölisisi omia juttujaan iltamyöhään ja itse en kyllä tuossa pöpinässä kunnolla unta saisi. Joten sekä lapsi että minä olisimme todella väsyneitä aamulla.

No olen kyllä toki tietynlaisen suunnitelman jo tehnyt, että miten arki-illat saadaan mukavasti sujumaan, mutta en tiedä menevätkö suunnitelmani ihan pipariksi, jos lapsi heittäytyy hankalaksi.
Olen ajatellut toimia näin, että hoidosta kun tullaan, niin lapsi saa katsoa rauhassa Pikku kakkosen + syödä sen aikana lämpimän ruoan. Sen jälkeen lähtisimme ulkoilemaan, lapsi saisi purkaa tuossa energiaansa + ehkä sitten saisi paremmin illalla unta. Sen jälkeen kotiin, lapsi saisi leikkiä omia leikkejään. Sitten iltarutiinit, iltapala, - pesu, hampaiden pesu , satu ja nukkumaan.
 
Varmasti menee jonkun aikaa totutellessa ja sulle (ja isälle viikonloppuisin) osoitetaan mieltä, mutta kyllä pienet tottuu. Meillä on vähän sama tilanne, mies tekee jonkun aikaa reissuhommaa ja on viikot poissa, tämä viikko oli ensimmäinen ja päivät meni ihan ok (pienet muksut eli ollaan kotona), mutta illat kun isi ei ollutkaan laulamassa oli aika tuskaa ja yöt heräiltiin vähän väliä molemmat lapset vuorotellen. Uniin tuli pienillä stressi : / Kauhulla odotan miten ensi viikko menee kun nyt ehditään taas tottua kotona olevaan isään ja kohta se lähtee..
 
Lapsen iästä riippuen, voiko niihin iltarutiineihin sisällyttää johonkin sopivaan kohtaan puhelun isälle? 10min voi olla paljon lapselle että saa edes kuulumiset vaihdettua. Videopuhelut esim. netin kautta (messengerilläkin onnistuu ihan nettimaksujen hinnalla kunhan löytyy molemmista päistä nettikamerat koneista ja mikrofonit) vois olla toinen vaihtoehto. Tosin on lapsia joille tämä vaihtoehto ei oo se paras, enkä kyllä jättäis viimeiseksi iltaan, vaan jonnekin alkuiltaan pikkukakkosten jälkeen viimestään nämä puhelut.

Totutteluun menee varmasti hetki, eli ekaan kuukauteen ei varmasti kannata niin stressata jos kaikki ei mene rutiinilla, arkena saati isän tultua kotiin.
 
Tuokin on totta, että sitten kun isä on vain pienen hetken paikalla ja sitten jo jälleen lähteekin. Niin kyllä se iso harmi lapselle on. Saatikka eiköhän yleensä ekana päivänä kun isä on paikalla, niin lapsi kiukuttelee ihan vain ikävästä.

Tokin olihan meillä tässä muutama vuosi sitten ihan samanlaista, että mies oli noin kuukauden verran reissuhommissa, mutta on tuosta silti kuitenkin aikaa. Siksi kyllä minua kanssa hieman hermostuttaa, että mitä tästä mahtaa tulla? Ja kun lapsenkin reaktio on noin voimakas koko asiaa kohtaan, hän on välillä tempperamenttinen luonne. Ei olisi hääviä jos illat menisivät vain lapsen änkyröintikohtausten merkeissä, vaikka tiedänkin, että ikävästä ne johtuvat.
 
Siis minkä ikäinen lapsi? Eikö isä ole koskaan ennen ollut iltaa poissa kotoa? Etkö ole koskaan ennen hoitanut aamua yksin lapsen kanssa? Ehkäpä on jo aikakin. Ihan normaalisti voi elää ilman toista vanhempaakin. Mihin sä siinä sitä miestä oikein tarvitset?
 
PikkuMy, hyvä idea tuo puhelu. No onneksi tätä työmatkaa ei kestä iäisyyden. Vain ensi viikosta helmikuuhun.

Häh, kyllähän tässä juttuun toki lapsen kanssa tulen - ei siitä ole kyse. Muttahan ainahan se on oma hommansa, kun tutut arkirutiinit muuttuvat toiseksi. Onneksi ei pitkäksi aikaa.
 
huli, mutta totta ihmeessähän on päivissä oltava tietty rytmi lapselle. Sehän tuo ja luo lapselle turvallisuuden tunnetta. Eikö sinun lapsillasi ole mitään rytmiä päivissä?
 
Mä en vaan ymmärtänyt, että miten niiden rutiinien ja aikataulujen noudattaminen on kiinni siitä, ketä aikuisia on paikalla... Meillä lapsilla ikäeroa 1v5kk ja aina (myös silloin, kun talossa oli vauva ja taapero) on hoidettu samat rutiinit päivässä, olipa paikalla molemmat vanhemmat, vain äiti tai vain isä.
 

Yhteistyössä