Hae Anna.fi-sivustolta

Voiko älykäs uskoa?

Viestiketju osiossa 'Elämänkatsomus' , käynnistäjänä Kokenut, 23.11.2005.

  1. Kokenut Vierailija

    USKOVA JA ÄLYKÄS - MAHDOTON YHTÄLÖ?

    Uskovat leimataan usein yksinkertaisiksi tai todellisuutta pakoileviksi haaveilijoiksi.
    Epäilijää puolestaan pidetään älykkäänä ja itsenäisenä.
    Mutta miten on? Voiko älykäs uskoa?

    Tiedon ja uskon välisestä suhteesta vallitsee nykykulttuurissa suuria väärinkäsityksiä. Monien mielestä tieto ja usko ovat aivan eri asioita. Mark Twainin mukaan uskonnollinen usko (faith) on sitä, että ""uskoo sellaista, mistä tietää, ettei se ole totta"". Kuuluisan englantilaisen filosofin John Lochen mukaan ""usko on vakaumus, joka ei täytä tiedon mittoja"".

    ""HERKKÄUSKOISEN TOIVEAJATTELUA""

    Helsingin yliopiston rehtorin Ilkka Niiniluodon mukaan uskonnollisen uskon pohjalla omaksutut vakaumukset ovat ilmausta ""herkkäuskoisesta toiveajattelusta"". Tämän oletuksen mukaan on olemassa asioita, jotka voimme tietää, ja asioita, jotka täytyy vain uskoa, koska emme tiedä niistä mitään.
    Usko on tämän käsityksen mukaan merkki siitä, että ihminen ei ole älyllisesti rehellinen, että hän ei ole valmis tutkimaan asioita perusteellisesti ja ennakkoluulottomasti. Uskova ihminen ei uskalla kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on ja joutuu siksi turvautumaan harhakuvitelmiin.
    Tämä käsitys sovelletaan kristinuskoon, kun väitetään, että kristinuskon totuuksia ei voida tietää, ne täytyy vain uskoa.

    TIETÄMISENKIN POHJANA ON USKO

    Englantilaisen teologin Leslie Newbiginin (1909-1998) mukaan puhe tiedosta, joka ei edellyttäisi uskoa, on yksi aikamme vahvimmista illuusioista. Tieto perustuu aina uskoon. ""Emme voi tietää mitään, ellemme ala uskomisesta. Aloittaminen merkitsee sitä, että ihminen avaa silmänsä, luottaa aistiensa kautta saamiinsa todisteisiin ja on tietoinen itsensä ulkopuolella olevasta maailmasta. Vasta tämän ensin tapahtuvan 'uskomisen' jälkeen voimme alkaa 'tietää' jotakin"", Newbigin pohtii kirjassaan Löytyykö totuus muuttuvassa maailmassa.
    Aito usko ei ole sokeaa, vaan se perustuu todistusaineistoon. Kristillisen uskon pohjana oleva todisaineisto on Jumalan todellisuus, joka kohtaa ihmistä Sanassa, sakramenteissa ja luomakunnassa.

    EPÄILIJÄ SEURAA VALLITSEVAA MUOTIA

    Newbigin kritisoi ajatusta, että epäily olisi rehellisempää kuin usko. Epäilyn korottaminen älyllisen rehellisyyden tunnusmerkiksi johtaa Newbigin mukaan syvään konservatismiin. Tämä johtuu siitä, että epäilyskin perustuu aina johonkin uskoon.
    Jokaisessa yhteiskunnassa on ""uskottavuuden rakenne"", sellaisten uskomusten rakennelma, jota ei aseteta kyseenalaiseksi. Näitä uskomuksia pidetään itsestäänselvyyksinä. Jos joku esittää jotakin näiden itsestään selvinä pidettyjen uskomusten vastaista, epäilemme hänen käsityksiään, koska uskomme muuta.
    ""Kun siis ajattelussa yleensä epäily asetetaan uskon yläpuolelle, olemme taipuvaisia hyväksymään sen, mitä kaikki muutkin uskovat. Tämä on hyvin konservatiivinen ajattelutapa"", Newbigin kirjoittaa.
    Aikamme ihminen kokee itsensä hyvin kriittiseksi ja älykkääksi asettaessaan kristinuskon totuudet kyseenalaisiksi. Hän ei huomaa, että näin tehdessään hän vain seuraa vallitsevaa ajattelun muotia. Hänen ei tarvitse perehtyä kristinuskoon omakohtaisesti. Riittää, kun hän toistaa vallitsevassa kulttuurissa yleisiä ennakkoluuloja kristinuskoa kohtaan, ja hän voi kokea itsensä omaperäiseksi ja itsenäiseksi ajattelijaksi. Tämä johtuu siitä, että mediat kuvaavat uskovan ihmisen yksinkertaiseksi ja epäilijän älyllisesti rehelliseksi. Aikamme ihminen uskoo tämän kuvan ja hahmottaa todellisuuden sen pohjalta.

    JUMALASTA VOI VAKUUTTUA ÄLYLLISESTI

    Kristinuskoon kohdistuvan epäilyn perusteluksi saatetaan vedota siihen, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa. Tämä on sikäli totta, että kaikkien ihmisten todistukset ovat puutteellisia. Se johtuu ihmisjärjen rajoituksista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Jumalan olemassaolo olisi pelkkä ""uskon asia"". Jumala itse todistaa olemassaolonsa. Siksi ihmisen on mahdollista vakuuttua Jumalan todellisuudesta älyllisesti rehellisellä tavalla.
    Ihmisen kyvyttömyys todistaa Jumalan olemassaoloa tulee ymmärrettäväksi, kun tiedostamme, ettei ihminen pysty todistamaan edes aineellisten esineiden olemassoloa tai omaa olemassaoloaan. Filosofinen tietoteoria on viimeisen kolmensadan vuoden ajan yrittänyt todistaa, että tajunnan ulkopuolisia esineitä on olemassa. Tässä yrityksessä ei kuitenkaan ole onnistuttu. Tämä johtuu siitä, että tällainen todistus joutuu olettamaan, että havainnot ovat luotettavia. Ei kuitenkaan ole mahdollista todistaa havaintojen luotettavuutta olettamatta sitä.
    Meidän täyttyy yksinkertaisesti luottaa havaintojen luotettavuuteen, jos haluamme saada havaintojen välityksellä tietoa. Jos ihminen kieltäytyy uskomasta havaintojen luotettavuuteen, hän ei voi saada ympäröivästä maailmasta mitään tietoa.

    JUMALA TODISTAA OLEMASSAOLONSA

    Sama koskee suhdetta Jumalaan. Inhimillinen ymmärrys ei rajallisuutensa takia pysty rakentamaan aukotonta todistusta Jumalan olemassaolosta. Jumala on kuitenkin itse todistanut olemassolonsa. ""Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua."" (Room.1:19-20)
    Synnistä johtuva sokeus estää ihmistä näkemästä niitä erillaisia tapoja, joilla Jumala ilmoittaa itsensä. Siksi Kristus on ihmisen ainoa pelastaja.

    (Koko kirjoitus on lainaus kasvatustieteen professorin Tapio Puolimatkan kirjoituksesta Uusi tie lehdestä 24.11.05) Minusta kirjoitus oli kerrassaan hyvä, monet ""piilossa"" olevat asiat avaava!
     
  2. Bodom Vierailija

    Kiitos Kokenut tärkeästä keskustelun avauksestasi!Tulet saamaan ehkä paljon palautetta,jossa Raamatun sana Jumalan rakkaudesta torjutaan.Se todistaa oikeiksi tavallaan Raamatun jo ilmoittaman ennustuksen,että Jumalan sanaa vastaan noustaan. Ei satuja vastaan nousta vastustamaan ja pilkkaamaan vaan TOTUUTTA VASTAAN.
     
  3. kale Vierailija

    Kuten olen kirjoittanut usko ja usko pitää erottaa siitä mitä pitäisi uskoa. Kun sanon ""kelloni ei kestä kahtavuotta pidempään"" tai ""Jumalaa ei ole olemassa"" tässähän on kyse kahdesta täysin erilaisesta uskosta, eikö totta! Sillä kellolla ja Jumalalla ei ole mitään yhtä. Kun mainitaan sana usko Jumalan yhteydessä, niin mainittakoon sen yhteydessä sana uskonto/uskonnot.

    Ensimmäinen kohta, jossa Jumala viittaa ihmisen yksinkertaisuuteen on lause ""Lapsenmielisten, on taivasten valtakunta"" Toinen kohta: Usko, sillä uskosi on sinut pelastava""

    ""TIETÄMISENKIN POHJANA ON USKO""

    Kun tiedän jotain, en tarvitse siihen minkäänlaista uskoa. En siis tiedä uskovani jotain, vaan tiedän sen ilman uskoa. Sana helinää, eikö niin, mutta totta. Tuon päälikirjoituksen tekijähän on teologi, ehkäpä hyvinkin vahvassa uskossa oleva, joten kirjoitus ei ole puolueeton ja katsoo sitä myöskin siltä pohjalta.

    Kun puhutaan Jumal -uskosta, niin mikäään ei ole itsestään selvää. Kirjoitukset Raamatussa todistavat sen. Pitänee muistaa, että koko Raamatun ""historia"" perustuu tiettyyn ajanjaksoon ja tiettyyn dogmatismisiin. Jossa päähenkilöä esittää näkymätön hahmo, joka ei ole lähtöisin mistään, josta kukaan ei tiedä mitään muuta, kuin muutaman harvan henkilön kuvaamana, mutta josta on aikojen kuluessa kasvanut myytti, joka nyt vuonna 2005 on kieliopillisesti laadittu niin, että tavallinen Matti Meikäläinenkin sitä osaa lukea. Vain yksi juttu siinä kirjassa on ihmeellistä, nimittäin sisällön tulkinta on jäänyt tekemättä. Ehkä se on tarkoituskin, sillä luettuamme palstalla olevien uskisten tarinoita siitä kirjasta ja sisällön tulkinnoista, niin tuntuu siltä, kuin saisimme kokoon kymmenkunta uutta Raamattua, joiden sisältö olisi lähes täysin erilainen. John Lochen´in mukaan ""Usko on vakaumus, joka ei täytä tiedon mittoja"" olisin hänen kanssaan samaa mieltä. Kun kerrotaan Jumalan näyttäneen olemassa olonsa, niin uskova Jumal -uskoinen sanoo: Katso luontoa, miten ihanaksi JUMALA on sen luonnut"". Juuri tämäntapainen ""todistelu"" ei riitä todistamaan yhtään mitään, se on lause, joka ei merkitse mitään.
    Uskossaan ""vahva"" ihminen ei aseta mitään uskomuksessaan kyseenalaiseksi, eikä myöskään ole kiinnostunut tietämään mitään sellaista, joka on hänen uskomansa asian ulkopuolella. Tällainen ihminen tuskin lukee Raamatusta sellaisia kohteita, jossa Jumala kuvataan hirmuhallitsijaksi, ilkeäksi tai pahaksi. Jos sellainen kohta ilmenee jossain hartaustilaisuudessa, niin se kuvataan Jumalan oikeaksi teoksi ""paha vastaan"".

    Jos meillä on epätietoisuutta galaksien synnystä, niin emmeköhän ole taikauskoisia, jos alamme puhua siitä yliluonnollisena jonka pohjana kuitenkin on joku (Jumala) näkemättä tai kuulemata siitä yhtikäs mitään. Jos tällaista tapahtui hamassa menneisyydessä, niin laittakaanmme se tois arvoiseen asemaan, sillä sinä kautena kun ihminen ei osannut lukea ei kirjoittaa, niin kaikki oli pantava mytologiseen muotoon.

    Lainaampa hieman William Jamesia: Uskonnollinen tunne antaa ihmiselle uuden voimapiirin. Kun ulkonainen taistelu on menetetty ja ulkopuolinen maailma hylkää hänet, se hankkii ja tekeee eläväksi hänelle sisäisen maailman, joka muuten olisi hänelle autio erämaa..
    Mielentiloissa , jotka eivät pääse uskonnollisuuteen asti, on alistuminen antautumista välttämättömyyden pakon alle ja uhraus tapahtuu parhaimmissa tapauksissa ilman nurkumista. Uskonnollisessa elämässä taa alistuminen ja uhrautuminen on iloista ja halukasta; vieläpä tarpeettomiakin kieltäytymisiä tehdään, jotta onnellisuus lisääntyisi. Uskonto tekee siten helpoksi ja onnelliseksi sen, mikä kaikissa tapauksissa on välttämätöntä. Jo, jos se on ainoa välikappale, joka saa aikaan sellaisen tuloksen, sen ratkaiseva arvo inhimillisen elämän ilmauksena on vastaansanomattomasti todistettu.
    Uskonnollisen ihmisen päivät kuluvat ilossa;niitä virkistyttää toivorikas tulevaisuus ja ne on täynnä korkeimpien ihanteiden herättämää innostusta. Pane ihmiset sitä vastoin sihen jäätävään kylmyyteen ja synkkyyteen, kaikkea pysyväistä tarkoitusta vailla olevaan ilmapiiriin, joka nykyaikaisen naturalismin ja kehitysopin mukaan on kaiken olevaisen lopullisesti näkyvä tulos, ja innostus loppuu aivan äkkiä tai pikemminkin muuttuu tuskan väristykseksi. Naturalismin kannalta ihmiskunta on joukon kaltainen, joka elää jäätyneen jäven pinnalla, kallioiden ympäröimänä, joiden yli on mahdoton päästä; se on tietoinen siitä, että jää vähitellen sulaa, että se päivä autamattomasti lähenee, jolloin sen viimeinen kalvo on hävinnyt ja että surkea hukkuminen on oleva ihmisolennon kohtalo. Kuta hauskempi luistelu, kuta lämpimämpi ja säteilevämpi päivän aurinko ja kuta hohtavampina loimuavat yön ilotulitukset, sitä pistävämpi on tuska joka valtaa, kun tilan koko merkitys tulee selväksi.
     
  4. väärin Vierailija


    ""Uskossaan ""vahva"" ihminen ""

    Uskova lukee kyllä Raamattunsa kokonaan! Tämä on vain sinun luuloasi kale! Te ateistit sanotte, että Jumala ei voi olla sellainen ja tällainen eli pyritte määrittelemään Jumalaa ihmisjärjellä. Uskova hyväksyy sen, että ihmisjärki ei riitä määrittelemään Jumalaa ja siksi uskova voi ihan hyvillä mielin lukea koko Raamatun! Minun tunemani uskovat ainakin ovat Raamattunsa lukeneet ihan kokonaisuudessaan, luulen, että useimmat vielä moneen moneen kertaan!
     
  5. niin Vierailija


    Nämähän ovat vain tämän ""William Jamesia"" mielipiteitä, miksi minun tulisi olla samaa mieltä hänen kanssaan. Hänhän puhuu vielä asiasta jota ei tunne, minä tiedän ja tunnen asian, enkä ole samaa mieltä hänen kanssaan.
     
  6. Kokenut Vierailija

    Emme tarvitse kahta uskoa, vaan yhdellä uskolla uskomme eri asioihin. Me tarvitsemme, niin kellon kuin Jumalan tapauksessa jonkin ""lähtökohdan"", jolle uskomme perustuu. Lähtökohta edellyttää mielestäni aina uskoa. Kellon tapauksessa jokin viittaa siihen, että kello ei kestä kahtavuotta. Jumalan olemassaoloon uskomme jonkin perusteella ja siihen, ettei Jumalaa ole, on jälleen jokin peruste, syy. Emme voi sanoa, ettemme tiedä, ettei Jumalaa ole, koska emme pysty tutkimaan joka paikkaa!

    Raamatussa lapsi asetetaan esim. nöyryyden esikuvaksi, ei yksinkertaisuuden. Paavali kirjoitaa:""Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; mutta kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on."" (1Kor.13:11).

    Muista, kirjoituksessa oli, että tieto perustuu aina uskoon. Päinvastainen väite on yksi aikamme vahvimmista illuusioista. Jos pidät kirjoittajaa puolueellisena, voimmehan ottaa lausunnon venäläiseltä eksistentialistifilosofi Lev Sestovilta, siihen, että tieteentekijöiden ei oletettavasti tarvitse turvautua oletuksiin, eikä heillä ole missään tapauksessa mitään tekemistä uskon kanssa: ""Mihin kaikkeen nykyaikaisilla metodiopilla onkaan otsaa puuttua! 'Uskolta on ankarasti pääsy kielletty lähellekään niitä alueita, joita hallitsee ankara tieteellinen tutkimus. Mitä mielikuvituksellisempiin varotoimiin on ryhdytty, jottei usko, tuo salakavala viettelijätär, pääsisi vaivihkaa pesiytymään ihmisen mieleen taikka hänen 'sydämeensä'. 'Usko ei ole tieteellistä' - tuonhan tietää jo lapsikin...Ja jos tutustutte nykyisiin metodioppeihin, voitte elää rauhallisin mielin: niiden pystyttämien vartiotornijen tiukan verkon läpi ei minkäänlainen usko pääse tunkeutumaan nykyajan ihmisen sieluun, vaikka tuo usko olisi vähäisempi kuin nuppineulan pää. Nykyisen tiedon positiivisuutta kukaan ei epäile, eivät edes kaikkein epäluuloisimmat ja kokeneimmat ihmiset.""

    Tieteessä ihmisen ajellaan voivan toimia vapaana uskosta. Yllämainittu Sestov tosin kyseenalaistaa tämän oletuksen:
    ""Innoissaan kunkaan vain ei ole huomannut, että ihmisen järkipolo, jota tällä kertaa ohjailee itse tiede, tuo varovaisuuden ja epäuskon ruumiillistuma, joutuu jälleen noloon tilanteeseen ja ettei usko 'ymmärrykseen' ole yhtään sen erinomaisempaa kuin muut ihmistä aiemmin hallinneet uskot.""

    Uskisten usko lepää sen perusopin (perustan) varassa, että Kristus on noussut kuolleista ruumiillisesti. Tämä Hänen ylösnousemuksensa näyttää toteen Hänen väitteensä jumaluudestaan (Room.1:4), vahvistaa kaikkien Hänen sanojensa totuudellisuuden (Matt.28:6) ja osoittaa, että Hän voitti kuoleman ja takasi sen kautta uskovien ylösnousemuksen (2Kor.4:14).
    Apostoli Paavali kirjoitti: ""Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne...Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat...Jos kuolleet eivät heräjä, niin: 'syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme'. (1Kor.15:17, 19, 32b)

    Galaksien synnyn suhteen, voimme sanoa totuudellisesti, emme tiedä tarkkaan sitä, miten ne ovat syntyneet. Ylpeys vain saneleen meidän esittämään teorian niiden synnystä. Kaikesta on ""pakko"" esittää jokin teoria, muuten päästetään Jumala peliin.

    Kirjoitit: ""Lainaampa hieman William Jamesia"". Mielestäni hänen lausuntonsa johtuu hänen omasta ennakkoasenteesta. Tämä ennakkoasenne on pysyvää, vain Jeesus voi muuttaa tämän ennakkoasenteen, ei filosofiset pohdiskelut.

    Uskova ei toimi tunteen mukaan, niinkuin James väittää, vaan SANAN mukaan. Sana on totuus, ei tunne, joka (tunne) on seurausta joko totuudesta tai valheesta.
     
  7. Kokenut Vierailija

    Kiitos palautteesta. Itselleni Puolimatkan kirjoitus herätti sen oivalluksen, että usko on jokaisen ihmisen ""ominaisuus"", jonka olemassaoloa emme tajua, koska itsestäänselvyydet ovat juuri niitä uskon varaisia asioita. Uskovalle Jumalan olemassaolo on itsestäänselvyys.

    Ellemme usko Raamattuun, Jumalan ilmoituksena, uskomme siihen, mitä ""ei-uskovaiset"" ihmiset ovat Raamatusta kirjoittaneet. Näin emme muodosta itse käsitystä Raamatusta, (tai oikeammin meidän ei tarvitse lukea sitä), vaan miellämme jonkin muun ihmisen käsityksen siitä.
     
  8. Kokomatka Aatami Vierailija

    Ominaisuus ja itsestäänselvyys ovat vain lapsena tehdyn aivopesun seurausta!
     
  9. cam Vierailija

    Uskonnollisuus on geneettisesti määräytyvä ominaisuus ihmisessä. Uskonnolliset (sekä muut kiihkeästi yhden asian ihmiset) ovat aivokuvauksissa poikkeavia ei uskoviin nähden. Mm. välittäjäaineissa ja niiden suhteissa on havaittu selkeitä eroja.

    Tieteenkuvalehdessä 11/2005 oli mielenkiintoinen artikkeli geeneistä ja uskonnollisuudesta. Tutkimuksen loppupäätelmä oli; Tutkijat tulkitsivat tuloksia niin, että lapsena ihmisen uskonnollisuus määräytyy pitkälti ympäristötekijöiden, kuten vanhempien ja muiden perheenjäsenten, mukaan mutta aikuisena taipumus uskonnollisuuteen riippuu enemmän geeneistä kuin ympäristötekijöistä.

    Mikäli asia on näin, on turhaa yrittää vakuuttaa ihmistä suuntaan tai toiseen. Vrt. tilanteeseen, jossa esim. skitsofreenikko ymmärtäisi todellisuuden samoin kuin sinä, koska olet hänelle näin sanonut, tai kääntäen... Tällä kirjoituksella en väitä, että uskovaiset olisivat henkisesti sairaita, mutta he ovat sellaisia kuin ovat, johtuen fysiologisista (geneettisistä) seikoista. Aivan kuten jokainen on omanlaisensa samoista seikoista johtuen...
     
  10. kale Vierailija

    Hieman Tohtori Martti Luther´ia: Luther näki pienet lapsensa istuvan pöydän ääressä ja sanoi. ""TOTISESTI MINÄ SANON TEILLE:ELLETTE KÄÄNNY JA TULE NIINKUIN LAPSET, NIIN ETTE SUINKAAN TULE SISÄLLE TAIVAAN VALTAKUNTAAN""
    Math. 18: 3).
    Hän vakuuttaa sen valalla. Oi rakas Herra, Sinäpä olet liian ihmeellinen: voisithan sinä menetellä ymmärtäväisemmin, eikä sinun tarvitsisi korottaa niin korkealle lapsia, noita pieniä narreja. kuinka olet sinä voinut käskeä ja opettaa meitä, että pieni narrattava lapsi on viisasta etevämpi? Kuinka voi tämä soveltua Jumalan tuomioon ja vanhurskauteen, jota Paavali niin suuresti ylistää: Jumalan vanhurskauteen, Jumalan vanhurskauteen?
    Onko se vanhurskautta, että sinä hylkäät viisaat ja korotat narrit? Vastaus: Usko sinä Jumalan sana ja nöyryytä itses! Meidän Herralla Jumalallamme on puhtaat ajatukset kuin meillä ihmisillä, hänen täytyy kyllä höylätä meitä ja poishakata meistä sangen suuria oksia ja lastuja, ennen kuin Hän saa meistä valmistetuksi sellaisia lapsia ja pieniä narreja.

    Eli, Jumala käsittelee teitä uskossanne niin, että tulette ajatuksiltanne, kuin ovat nämä Lutherin mainitsemat pienet ""narrit"" eli lapset.
    Tässä on pieni ristiriita sinun ajatustesi kanssa.
    kun Luther puhuu ""höyläyksestä"" ja ""pois hakkaamisesta"", eli ihmisen sovittamiseksi sellaiseksi, että ottaa nämä Jumalan käskyt ja vaatimukset vastaan nöyrästi kuin ""lapset"". Ei voi siis hylätä lapsenomaista (vilpitöntä) ajatusmaailmaa. Sanoihan Jumala, että ""viisaitten ei ole taivasten valtakunta"", eli toisin sanoen ""viisas ei mene vipuhun"".
    Tuosta mielen ""lapsena"" olemisesta, tarkoittanee sitä, että syvällä uskovan sydämessä on ""pieni lapsi"", joka on vastaan ottavainen juuri sellaiseen ""viestiin Jumalalta"", joka johtaa viestin vastaanottajan tulemaaan ""Jumalan lapsiksi"".

    ""Me hajoitamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle"" (Kor. 10: 4 - 6).
    Aikoinaan leht. Virkkunen ilmoitti Kristillisen Kulttuurin Liiton tärkeimpänä tehtävänä olevan asioiden tietopuolisen selvittämisen, mutta samassa yhteydessä mainitsi liiton päämäärien olevan näiden edellä olevien lukujen Kor. 4-6 mukainen. Siis ilmeinen ristiriita?

    Se usko, mikä on uskonnollinen usko ei ole sama usko ,kuin maallinen usko. Joten ei näistä kannata riidellä.
    Jospa tiede tekisi sen karhunpalveluksen itselleen, että jutun ollessa kesken, pääteltäisiin (siis uskottaisiin) jutun olevan ""niin"" ja lopetettaisiin jutun tutkiminen Lopputulos ei olisi tietellinen totuus vaan uskonjuttu, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tietämyksen kanssa. Usko pitää vahvistaa todeksi, niinhän se toimii myös nykyisissä oikeuslaitoksissa, ei sielläkään riitä, että tuomari sanoo uskovansa asian olevan näin, ei se riitä tuomion täytäntöön panoon.

    Kun väitetääm Jumalan olemassa olon, olevan totta, ei siihen riitä mikään jonkin ihmisen ""hengellinen"" tunne Jumalan olemassaolosta, vaan pitää olla kongreettinen näyttö siitä. Siihen ei myöskään riitä mikään ""näyttteen"" otto luonnosta tmv. Koska ei pystytä näyttämään toteen kuka tai ketä on tämän maapallon rakentanut/synnyttänyt.

    Jotta uskova ottaisi Sanan vastaan. on hänen, - kuten alussa kirjoitin - tultava lapseksi jälleen, niinkuin Luther sanoo: ""höyläämällä"" ja ""poishakkaamalla"", -kautta.

    On ilmeistä, ettei ole mitään rajaa sille, mitä ihminen uskoo. kun ihminen joutuu voimakkaan tunteen valtaan, häneltä menee järki. Sanotaan niinkin, että mystiikka tuntee henkisen valmennusmenetelmän, joka voi kokonaan hävittää ihmisestä luonnollisen totuusvaatimuksen ja antaa sielulle kyvyn uskoa kaiken, mahdottomankin.
    Väitetään, että tiedon saavuttamiseen olevaisesta ja ihmisestä on järjen ja tieteen lisäksi olemassa intuition kyky, jonka avulla voimme saada selville tieteeltä ja älyltä salattuja totuuksia.

    Kuten Prof. Herman sanoo:""Kristityt voivat uskonsa avulla, johon Jeesus heidät pelasti, päästä siihen, että tämän kertomuksen pääsisällys tulee heille todellisuudeksi. Mutta on mahdotonta, että he ennen tuloaan Jeesuksen pelastetuiksi opetuslapsiksi voisivat pitää tämän kertomuksen sisällystä tosiasiana ja perustaa siihen uskoaan."" Näin se on.


     
  11. n-x Vierailija

  12. Kokenut Vierailija

    Luther on muistaakseni käskenyt koetella kaiken Raamatun sanalla, joten voimme soveltaa tätä periaatetta hänen omiin sanoihinsa.

    Ensinnäkin, miten lapsi kääntyy lapsen kaltaiseksi, hänhän on jo sellainen? Tässä on mielestäni aika selvä ristiriita, tai sitten en ole ymmärtänyt kaikkea!

    Jos nyt lähdetään siitä, että Luther ei puhunut noita sanoja hänen omille lapsilleen, vaan sellaiselle aikuiselle, joka ei ole uskossa, voimme paremmin ymmärtää hänen sanojaan.

    Nykyisinhän ihmiset joutuvat ""päivittämään"" tietonsa ja taitonsa aika nopeaan tahtiin. Puhutaan ""toimimattoman asian tai taidon"" pois-oppimisesta, ennenkuin uusi asia tai taito voidaan oppia. Mielestäni Luther viittaa juuri tähän prosessiin, vanhan ihmisen täytyy oppia itsestään pois niin paljon, että lopulta hän on lapsen kaltainen, ennenkuin voi alkaa ottamaan vastaan uutta, siis Kristuksen. Kasteellahan viitataan juuri tähän, vanhan pois panemiseen ja uuteen pukeutumiseen.

    Eli, Luther ei kohdista vertaustaan uskovaan vaan ei-uskovaan! Uskova on uskoon tullessaan käynyt lävitse tämän lapsen kaltaiseksi tulemisen vaiheen ja kasvaa sen jälkeen Kristuksen kaltaisuuteen. Paavalihan viittaa tähän kirjoittamalla: ""Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,....(Fil.2:5). Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, (Gal.4:19). Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltänne olkaa täysi-ikäisiä (1Kor.14:20).

    Uskova tuntee (omistaa) Kristuksessa kaiken hyvän. (Fil.6). Viisaus on yksi näistä ominaisuuksista, jonka Jumala antaa Kristuksessa, ja samoin usko. Raamatussa puhutaan viisaista ja tyhmistä neitsyeistä. Viisaille kävi hyvin, tyhmät eivät päässeet valtakuntaan, joten Jumalan tahto on, että uskovat olisivat viisaita.

    Kirjoitit:""Me hajoitamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle"" (Kor. 10: 4 - 6).
    Aikoinaan leht. Virkkunen ilmoitti Kristillisen Kulttuurin Liiton tärkeimpänä tehtävänä olevan asioiden tietopuolisen selvittämisen, mutta samassa yhteydessä mainitsi liiton päämäärien olevan näiden edellä olevien lukujen Kor. 4-6 mukainen. Siis ilmeinen ristiriita?

    Yllämainitun asian voi ymmärtää niinkin, että järjen päätelmät jotka nostetaan JUMALAN TUNTEMISTA vastaan torjutaan, mutta järkeä ei ""sammuteta"" muiden asioiden suhteen.

    Kirjoitit: ""Se usko, mikä on uskonnollinen usko ei ole sama usko ,kuin maallinen usko. Joten ei näistä kannata riidellä.
    Jospa tiede tekisi sen karhunpalveluksen itselleen, että jutun ollessa kesken, pääteltäisiin (siis uskottaisiin) jutun olevan ""niin"" ja lopetettaisiin jutun tutkiminen Lopputulos ei olisi tietellinen totuus vaan uskonjuttu, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tietämyksen kanssa. Usko pitää vahvistaa todeksi, niinhän se toimii myös nykyisissä oikeuslaitoksissa, ei sielläkään riitä, että tuomari sanoo uskovansa asian olevan näin, ei se riitä tuomion täytäntöön panoon"".

    Vincent Sarich:
    Meillä on uskon peli ja tieteen peli. Tosiasiassa nämä molemmat ovat uskon pelejä. Kummatkin ovat ihmisen tekemiä rakennelmia, joiden tarkoitus on auttaa ymmärtämään hyvin monimutkaista maailmaa.
    Tiede on hyvin erikoislaatuinen uusi usko, joka olettaa, että itse usko voi olla itseään korjaava.
    Muihin uskoihin ei ole rakennettu minkäänlaista itseään korjaavaa mekanismia.
    Tiede on jatkuavasti itseään testaava ja itseään korjaavaa uskoa. (Lähde Matti Leisolan luentomoniste)

    Eli, pidän uskonnolista ja maallista uskoa samana. Kuitenkin Jeesukseen maallisella ja uskonnollisella uskolla uskova saa lahjaksi Jumalan Pojan uskon, joka on sitten eri usko.

    On hyvin vähän asioita, jotka voidaan pitää 100% totena. Tämä pätee niin oikeudessa kuin tieteessä.

    Raamattua ei ihminen kykene omin neuvoin kirjoittamaan. Jos Raamattu olisi ihmisen kirjoittama, emme ""riitelisi"" siitä. Joten, Raamattu on todiste Jumalasta. ""Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotain tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana YHDESTÄKÄÄN meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet:'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. (Apt.17:24-28)

    Olemme siis Jumalan sukua, emme apinain!

    Kirjoitit: Kuten Prof. Herman sanoo:""Kristityt voivat uskonsa avulla, johon Jeesus heidät pelasti, päästä siihen, että tämän kertomuksen pääsisällys tulee heille todellisuudeksi. Mutta on mahdotonta, että he ennen tuloaan Jeesuksen pelastetuiksi opetuslapsiksi voisivat pitää tämän kertomuksen sisällystä tosiasiana ja perustaa siihen uskoaan.""

    Tästä olen samaa mieltä, jos Herman tarkoittaa uskolla Jumalan Pojan uskoa.
     
  13. Legion Vierailija

    On muodikasta olla uskomatta... Kirkon sisällä on niin paljon vanhakantaista kumartelua, ettei se yksinkertaisesti enää vastannut 2000-luvun maailmaa. Dilemmaasi siitä, onko uskova tyhmä vai ei voidaan lähestyä siis jälleen kolmella tavalla:

    1) Puhua sinut pussiin vaihtoehdoilla siitä, onko uskominen tärkeää ja miten sinä sen koet:

    Jumalan olemassaolo
    (engl. existence of god). Ihminen on kautta aikojen muodostanut käsityksiä jumalallisten olentojen olemassaolosta. Teismi, deismi, panteismi, ateismi, agnostisismi ja fideismi ovat erilaisia näkökulmia jumaliin.

    Teisti voi olla joko mono- tai polyteisti. Monoteistin mukaan on olemassa vain yksi persoonallinen jumala, joka puuttuu vaikuttavana voimana luonnon kulkuun ja ihmisten elämään. Kristinusko, juutalaisuus ja islam edustavat monoteismia. Polyteistin mukaan persoonallisia jumalia on olemassa useampia. Polyteismia harjoitettiin esimerkiksi antiikin Kreikassa. Nykyisin tunnetuin polyteistinen (tai ainakin polyteistisenä pidetty) uskonto on hindulaisuus.

    Myös deisti uskoo persoonalliseen jumalaan, mutta ”rajoittaa” hänen valtaansa jollakin tavalla. Deisti voi esimerkiksi uskoa, että jumala loi maailman, mutta sen jälkeen hän ei ole vaikuttanut luonnonlakeihin.

    Panteisti uskoo puolestaan kaiken olevan jumalaa. Hän ei siis usko useisiin persoonallisiin jumaliin kuten polyteisti, vaan hän katsoo maailmankaikkeuden olevan yksi jumala. Panteismin edustajia on joskus pidetty ateisteina, koska heidän kirjoituksissaan käsite ”jumala” voidaan korvata mitään menettämättä käsitteillä ”luonto” tai ”maailma”. Yksi kuuluisimmista panteisteista on hollantilainen filosofi Baruch Spinoza (1634–1677).

    Ateisti käsitetään yleensä jumalankieltäjäksi: ”Jumalaa ei ole olemassa.” Ateismi-käsitteellä on kuitenkin myös muita merkityksiä. Usein ateistit katsovat olevansa epäuskoisia (engl. unbeliever). Epäuskoisten mukaansa todisteita jumalien olemassaolosta ei ole, mutta toisaalta myöskään jumalien olemattomuutta ei olla osoitettu (eikä voida osoittaa) toteen. Saatavilla olevan todistusaineiston pohjalta epäuskoinen ei siis kuitenkaan näe oikeutetuksi uskoa jumalaan tai toimia tällaisen uskomuksen mukaisesti. Ateismia on edustanut muun muassa filosofi David Hume (1711–1776).

    Epäuskoisen ateistin päättämättömästä ”en tiedä” -kannasta käytetään arkipäiväisessä keskustelussa usein virheellisesti nimitystä ”agnostismi”. Agnostikko on henkilö, joka uskoo yliluonnollisten olioiden olevan täysin tietomme ulkopuolella eli agnostikon mukaan jumalista on mahdotonta perustellusti sanoa mitään, siis jopa niiden olemassaolosta. Agnostismia ovat edustaneet muun muassa sosiologi Herbert Spencer (1820–1903) ja filosofi Bertrand Russell (1872–1970).

    Tiedon mahdollisuuden kieltäminen ei pakota agnostikkoa olemaan ateisti, se ei estä häntä uskomasta jumalallisiin olentoihin. Agnostikko voi olla fideisti, joka tunteellisista syistä tai uskoon vedoten olettaa jumalan olevan olemassa. Samoin hän voi jopa myöntää ateistien argumenttien olevan parempia kuin teistien, mutta silti uskoa ”tunteellisin perustein”. Kuuluisia fideistejä ovat muun muassa filosofi Michel de Montaigne (1533–1592), filosofi Søren Kierkegaard (1813–1855) ja psykologi William James (1842–1910).



    2) Selittelemällä, että me molemmat olemme oikeassa tavallamme:

    Vapaa-ajattelu on maailmankatsomus, jolle on tunnusomaista järkiperäisyyden korostaminen, avoimuus uusille, perustelluille näkemyksille ja kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu on myös liike, jonka jäsenet kannattavat vapaata ajattelua, järjen käyttöä, tieteellistä tutkimusta, eettisyyttä sekä kaikenlaisten taikauskoisten uskomusten poistamista ihmismielistä. Vapaalla ajattelulla tarkoitetaan yksinkertaisesti erilaisista dogmeista vapaata ajattelua


    tai

    3) tyrmätä sinut ennen argumettiasi ja lopettaa keskustuleu siihen, kieltäytymällä vastaamaan perässä mainittuihin seikkoihin vedoten:

    Pyrrhonilaisten mielestä meillä ei voi olla varmaa tietoa maailmasta, vaan ainoastaan subjektiivisia vaikutelmia siitä. Tällöin ainoa oikea vaihtoehto on pidättäytyä maailmaa koskevien väitteiden ja arvioiden esittämisestä. Pidättäytymisen seurauksena syntyy järkkymätön henkinen tasapainotila, ataraxia, jota erilaiset arkipäivän surut ja murheet eivät kykene horjuttamaan. Viisaan ihmisen ihanteena Pyrrhon pitikin laivassa matkustavaa sikaa, joka rajun myrskyn kourissa jatkoi rauhallisena syömistä.

    Kohtia yksi ja kolme tällä palstalla käyttävät niin monet, että pidättäydyn yleensä keskusteluista.
     
  14. Legion Vierailija

    Sinun jumalasi vaikutta tosi tosi tosi... noh, saman tyyppiseltä, kuin Suuri Kurpitsa.
    Jos haluat kuulla, miten ihmiset vastustavat satuja, sinun pitää kertoa niitä. Tämä nykyinen eittämättä alkaa olemaan jo vähän loppuun kaluttu.
     
  15. Kalju Sinikka Vierailija


    1. Leslie Newbiginin (1. viesti) ""Emme voi tietää mitään, ellemme ala uskomisesta. Aloittaminen merkitsee sitä, että ihminen avaa silmänsä, luottaa aistiensa kautta saamiinsa todisteisiin ja on tietoinen itsensä ulkopuolella olevasta maailmasta. ""

    VÄÄRIN. Tiedemies EI VOI USKOA HYPOTEESEIHINSA. Pysymällä objektiivisena niitä voi ainoastaan syntyä lisää ennen lopullisen teorian muodostumista.

    2. Joku täällä viittasi Martti Lutheriin ""Totisesti minä sanon teille...joka ei ota taivasten valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi jne"".

    TÄSMÄLLEEN. Lapsi, luottavainen, tyhmä ja avoin, on helppo kohde aivopesulle. Kuinkahan monta veristä uhria tuokin käännytystyö aikoinaan vaati.
     
  16. Kalju Sinikka Vierailija

    Juuri tuollaisia ""lapsen kaltaisia"" olentoja nämä 1600-luvun Suomi-Ruotsin Suomen puolella elävät metsästäjä- keräilijä- viljelijät olivat. KOSKA EI OLLUT KULTTUURIA, uusi oli helppo iskostaa tajuntaan.

    Ja ihan kaikki upposi. Latinankielelläkin. Kansa istui sarkalakit sylissään kovilla kirkon penkeillä ja ihmetteli upeita koristeita, kun niitä siellä kotimökissä ei liiemmin ollut. Edes jouluna. Tuijotti ja kuola valui kauniita enkeleitä ja alttarikuvia. Oli se niin hienoa se materia, että sen tähden sitä jo uskoi, että joskos sitä meikäläinenkin kuoleman jälkeen niin hienossa talossa...

    Lapsia vastaan minulla ei ole mitään, mutta Luther paljasti itsestään ja likaisista tarkoitusperistään aika paljon tuolla vertauksella. Itse asiassa hän vastasi sillä alkuperäiseen kysymykseen; Voiko älykäs uskoa vastaamalla ""Ei. Vain lapsenkaltaiseen voi moinen aivopesu upota.""

     
  17. Bodom Vierailija

    Voi uskoa!Eihän kristillinen Raamatun muk.tieto yhdistyneenä ""intuitioon""ole mitenkään kummajainen,päinvastoin!Outoa ja ristiriitaista on,kun ""kulutetaan elämä toisarvoiseen""!Siis:elämän aikana voi valjeta ns.normaalitajuiselle,so.""norm.psyyketilaiselle""Jumalan viisauden intuitio eli PyhänHengen ulottuvuus,kuten on historiassa todistetusti käynytkin eli korkeastioppinut tiedemies on tullut sisälle ns.näkymättömän todellisuuden antimateriamaailmaan!Ilmaisu on mun""luoma"",jotta Raamatullisen syvätiedon ulkopuolella oleva ateisti ym.uskoatunnustamattomat sisäistäis asian paremmin.Luulo ei ole tiedon väärtti,ja ihmisen pilkallinen suht.tapa Raamatun muk.uskonsyvyyksiin on jotenkin ymmärrettävissä.Lutherin käsitykset LAPSENKALTAISUUDESTA eivät laajemman tuntemuksen muk.ole sama kuin LAPSELLINEN,LAPSENOMAINEN,lue Paav.1.Kor.13...
     
  18. kale Vierailija

    Tarkoitin kyllä lapseksi muuttumisessa, aikuista, joka vastaanottaessaan Jumalan sanan, ottaa sen kuin lapsi, kyselemättä ja kyseenalaistamatta.

    Oikeassa olet, kun lukee tuon pätkän Luther´ia niin ehkä tuo """"näki lapsensa istuvan pöydän ääressä"" , ja sanoessaan, ""Totiesti minä sanon teille: ellette käänny"", Luther kai tarkoitti tämän viimeisen lauseen ulkopuolisille, ei niinkään lapsilleen.

    Tuosta ""pois-oppimisesta, ilmeistä on että tällaisessa tilanteessa jossa oppi korvataan toisella, on vain hylättävä ensimmäiseksi opittu oppi, eli mitätöidään se. Olisiko mahdotonta jos jo opittu juttu hylätään kokonaisuudessaan ja omaksutaan pikkuhiljaa se toinen, -ehkä oikeaksi osoittautunut oppi, kunnes käy niin, että tämäkin osoittautuu vääräksi, joko kokonaisuudessa tai osittain.

    Tuo mainitsemasi vanhan ihmisen pois-oppiminen, olisi ehkä ilmaistava niin, että hylkää kaikki oppimansa ja saadakseen Jumalan Pyhän Hengen päälleen, on hänen mielensä oltava ""tyhjä"" kaikesta vanhasta.
    Onhan sanottu, että ihminen vanhetessaan muuttuu lapseksi jälleen, ehkä tässä on se ""viisaus"".

    Tuo lapseksi muuttuminen on mielestäni se pointti, joka vaaditaan uskovalta ihmniseltä, sillä ajatteleva, tutkiva ihminen on huono vastaanottaja Jumalan sanalle, sillä se Raamatun lause, ""Viisasten ei ole taivasten valtakunta"", koska viisas kyseenalaistaa asioita varsinkin jos ne ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä on ollut ehkä jo Jeesuksen aikana paha este Jumalan sanan levityksessä. Olihan silloin tavallinen kansa täysin oppimatonta ja olivat puhutun sanan armoilla.

    Toinen asia, joka koskee uskoon tulleita. Kun lukee lehtiä, niin ilmenee, että hyvin paljon uskoontulleista on julkiksia, viimeksi Jussi Parviainen. Tämä kertoo julkisen ihmisen (varsinkin huviteollisuudessa) joutuvan kovan paineen alaiseksi, ennenkuin tälläinen paineessa elävä ihminen menettää itsensä, niin hän turvautuu Jumalan apuun ja se sallittakoon, tässä ei ole kysymys ""tyhmästä"" ihmisestä, vaan ahdinkoon joutuneesta.

    Nyt minun täytyy lopettaa vähän kesken tämä kirjoitus, vaimo nimittäin ilmoitti, että on vieraita tulossa. Mutta jatketaan kun ehditään. Hyvää päivän jatkoa. kale
     
  19. Bodom Vierailija

    Kale,kiitos.Toivon hyvää jatkoa sulle&vaimollesi.Kirjoitit viimeksi ja aiemminkin jo joku väitti samaa eli että Raamatussa lukisi""Viisasten (tai älykkäiden) ei ole taivasten valtakunta""-ei, ei ole Raamatussa,voit tarkistaa asian,esim.RaamHAKUSANAKIRJAN(V.Vuorela ym.)avulla.Raamattuun uskovia on paavi ym.kyllä yrittäneet estää lukemasta mm.tietokirjoja.Raamattu päinvastoin kehottaa ""hankkimaan viisautta"",mm.Sananl.4:7, 23:23 ja Saarn.2:13, 2:26.Uusi test.1Kor3:18-19 ap.Paav.korostaa jumalallisen viisauden inhimillisen yli,oppineena miehenä itse!Hän arvostaa viisautta,mm.Efes.5:15 ja Koloss.4:5.Pyhien kirj.eli VT:n viisautta hän korostaa,mm.2:Timot.3:5.Oman viisauden""huteruudesta""varoitus,mm.Room.11:25,33.Kristuksen antaman viisauden ensiarvoisuutta osoitt.1Kor.1:24, 33.Kukaan ei viisastu,alistumatta OPPIMAAN SYDÄMENVIIS.Kolos2:3
     
  20. Engel Vierailija

    Uskonto uskoa, tieto on tietoa .Niistä ei voi kerta kaikkiaan
    tehdä mitään sekoitusta.Vaikka kuinka sivistuneet sekopäät
    sitä yrittäisi.Koskaan se ei tule onnistumaan.Eihän uskovai-
    sen järki vaadi uskomaa.Vaan hänellä on korostuneen voim-
    akas halu pitää hölynpölyä totena.Uskovan mielen täyttää
    mielikuvitus olento jota hän jumalaksi kutsuu.Hän yrittää olla
    mieliksi tälle olennolle,ettei se vaan suuttuisi.Päivät täyttyy
    ajatuksesta, että joku ylhäällä vahtii joka sekuntti,mitä tekee, tai tekemättä jättää .Kunka moni herkkätunteinen
    ihminen,historian saatossa,on joutunut hullujen huoneelle,
    kun ei tälle pääkopassaan olevalle piinaajalleen ole pystynyt
    olemaan mieliksi.KENEN ON VASTUU?
     
  21. :) Vierailija

    kale kirjoitti:""Tuo lapseksi muuttuminen on mielestäni se pointti, joka vaaditaan uskovalta ihmniseltä, sillä ajatteleva, tutkiva ihminen on huono vastaanottaja Jumalan sanalle, sillä se Raamatun lause, ""Viisasten ei ole taivasten valtakunta"", koska viisas kyseenalaistaa asioita varsinkin jos ne ovat keskenään ristiriitaisia.""

    Hieno pointti, kale. Ajattelepa lasta. Hän on utelias, oppii uutta joka päivä. Häntä ei rajoita ennen opittu, vaan hän kokeilee ja varoo, jos on polttanut näppinsä. Hän kyseenalaistaa aikuisen teknokraattisen maailman. Lapsi luo ja hahmottaa myös intuitiivisesti elämää, koska hän ei sitä vielä karuudessaan tunne ja rajoita aikuisen tavoin. Lapsi ei osaa vielä hahmottaa maailmaansa tarkoituksenmukaisesti värillisten silmälasien kautta, vaan hän on avoin kaikelle. Aikuinenhan katselee maailmaa oman elämänkatsomuksensa kautta jättäen näkemättä, mitä ei halua ja näkee kaikessa vain mitä itse haluaa tai mikä sopii hänen maailmankuvaansa. Lapsi taas tarkastelee kaikkea kokonaisvaltaisesti vailla itse luotuja ennakkoluuloja ja kuvitelmia.

    ""Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi,..."", sinun pitää syntyä uudesti ylhäältä,..."" -lauseet eivät tietenkään tarkoita, että aikuisen pitäisi tulla dementikoksi tai lässyttäjäksi tai sitten mennä äitinsä kohtuun ja syntyä uudelleen. Lauseet kuvaavat juuri tuota uuden elämän löytämistä ja sen tarkastelua uteliaana, oppia joka päivä uutta, kokeilla ja katsella avoimin silmin ja pitää se mikä hyvää on. Ihmisen pitää alkaa uudelta sivulta elämänsä ja unohtaa huono elämänsä ja kyseenalaistaa se, miten ennen on toiminut. Totta kai jokaisella on aina mukanaan oma elämänhistoriansa ja siitä voi todella oppia.

    :)
     
  22. Bodom Vierailija

    Engel,ihmettelen hiukan kommenttiasi piinaajasta!On karmeaa vääristymää uskonasiassa,jos on muodostunut JUMALA-kuva sun laillas!?Jos olet kohdannut joko tekohurskaita uskonnollisia ihmisiä tai ehkä Jumalan lakia väärin korostavia oppimestareita, on sääli,näet sellaiset esimerkit eivät muodosta oikeaa käsitystä RAKKAUDEN Jumalasta,Jeesuksesta,joka ei piinaa eikä pakota uskomaan.Tosin hän kutsuu VAPAAEHTOISESTI SEURAAMAAN Jeesusta, uskonlahjaa Raamatun ilosanomaa ja PELASTUSTA TARJOTEN.Taivas on rauhan ja ilon lähde ja vapauden toteutuma.Helvetin paha paikka on vain realistinen tositapaus sille,joka ei halua seurata totuuden sanaa vaan sitä saatanaa,joka valehtelee,pettää ja vie ihmisen piinan paikkaan.Mutta sinne EI TARVI MENNÄ, voi alkaa tosi ELÄMÄN ETSIMISEN,joka antaa lopulta sielunrauhan.
     
  23. Engel Vierailija

    Bodom
    LUPASIT OLLA KOMMENTOIMATTA KIRJOITUKSIANI,MUTTA
    TOISAALTA, YMMÄRRÄN KYLLÄ,ETTÄ USKONTO HUUME LYÖ
    PÄÄKOPAN SEKAISIN.
     
  24. Kokenut Vierailija

    Ykköskohdastasi olen samaa mieltä. En tiedä, tarkoititko tekstiäsi sellaiseksi, miten sen tulkitsen. Minä nimittäin hainkin avauksellani sitä näkökulmaa, että kaikki ihmiset ovat uskovia, ainakin jossain mielessä. Ihmisellä on kyky, ominaisuus, jota sanotaan uskoksi. Ihmiset uskovat eri asioihin:toisiin ihmisiin, auktoriteetteihin, pappeihin, lääkäreihin, uutisiin, mediaan, omiin kykyihinsä, omiin aisteihinsa, omiin havaintoihinsa, omiin tuntemuksiinsa, omaan rakastettavuuteensa ym. Usko on siis kaiken perusta, jonka varassa kaikki seisoo tai kaatuu. Usko sanalla on monta eri merkitystä. Usein vain uskolla ymmärretään Jumalaan uskomista.

    Noista eri uskonnoista C. S. Lewis on kirjoittanut:
    Jos olet kristitty, sinun ei tarvitse uskoa, että kaikki muut uskonnot ovat kertakaikkiaan läpikotaisin väärässä. Jos olet ateisti, sinun on uskottava, että kaikkien maailman uskontojen pääväittämä on yksinkertaisesti valtava erehdys.
    Jos olet kristitty, saat vapaasti ajatella, että kaikki mahdolliset uskonnot, jopa kaikkein omituisimmat, sisältävät ainakin hitusen totuutta. Ollessani ateisti minun oli yritettävä taivutella itseäni uskomaan, että suurin osa ihmiskuntaa oli aina ollut väärässä kysymyksessä, joka oli heille kaikkein merkittävin; kun tulin uskoon saatoin omaksua huomattavasti vapaamman näkemyksen. Mutta kristittynä tietenkin ajattelen, että siinä kohtaa, missä kristinusko eroaa muista uskonnoista, kristinusko on oikeassa ja muut väärässä. Aivan samoin kuin aritmetiikassa on vain yksi oikea vastaus, kun kysytään summaa, ja kaikki muut vastaukset ovat vääriä; mutta jotkut väärät vastaukset ovat paljon lähempänä oikeaa kuin toiset.

    Kakkoskohtaasi sanoisin, että varmaan uskomme samoihin asioihin, mutta Jumalaan uskomisessa on eroa.

    Kolmoskohtaan ""vedoten"": Pyrrhonilaisten mielestä meillä ei voi olla varmaa tietoa maailmasta.... Mutta meillä on melko uskottavaa tietoa, joten voimme keskustella ""kiihkoilematta"".

    Haluaisitko elää ""stabiili"" tunteen varassa? Minä ainakin olen tyytyväinen tunteisiini. Olen oppinut puhumaan niistä, joten voin mielestäni ilmaista itseäni paremmin ja uskottavammin ja siitä tulee sellainen hyvä olo. Toki avoimuus on riippuvaista ""vastapuolesta"". Ei ole helppoa olla avoin, jos toinen tekeen ensin ""luokituksen"".
     
  25. Kokenut Vierailija

    Mielestäni toteamus: ""Emme voi tietää mitään, ellemme ala uskomisesta. Aloittaminen merkitsee sitä, että ihminen avaa silmänsä, luottaa aistiensa kautta saamiinsa todisteisiin ja on tietoinen itsensä ulkopuolella olevasta maailmasta. "" tarkoittaa tiedemieheen sovelletuna sitä, että tiedemies uskoo sen minkä silmillään näkeen maailmasta.

    Hypoteesi ja teoria on melkein sama asia joka asetetaan testattavaksi ja sitten on vuorossa testitulosten analysointi. Ellei tiedemies usko hypoteeseihinsa, mikä motiivi hänellä on silloin testata niitä? Eikö hän hae sellaisen hypoteesin, johon uskoo? Objektiivisuus ei ole enää kovin uskottava käsite.

    Ennen vanhaan lapset kasvatettiin kotona, jolloin heistä tuli aika käytännöllisiä. Nykyään valtio hoitaa kasvatustoimen ja seuraukset näemme ympärillämme.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti