Voiko epäliikunnalliset 7v ja 5v lapset oppia vielä liikunnallisen elämäntavan? Miehen lapset (huokaus)

["vieras"]

ovat kunnon sohvaperunoita. Katsoisivat Junioria ja DVD:itä kaiket päivät ja välillä sitten pleikkaria ja tietsikkaa. Ulos eivät menisi lainkaan.

Olen heitä kyllä nyt ottanut puoliväkisin mukaan luistelemaan ja hiihtämään, mutta valittavat koko ajan ja haluavat lopettaa ja mennä sisälle.

Omat melkein samanikäiseni luistelee, hiihtää, ulkoilee vaikka koko päivän, harrastavat liikunnallisia harrastuksia.

Nyt kun noi miehen lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu+lomilla niin en vaan ala siihen että omat lapseni ulkoilee ja reippailee ja minä heidän kanssa ja miehen jälkikasvu makaa vetelänä päivät pitkät soffalla.

Onko toivoa saada heistä reippaita tällain joka toinen viikonloppu patistelemalla?

 

[esimerkki]

Mene niiden kanssa ulos hiihtämään, luistelemaan...Anna sinä sitä esimerkkiä ja tee siitä hauskaa

 

[sinisulka]

Jos ne lapset on masentuneita kun noin angstaa...tai sit kaikki vaan ei oo semmosia jotka tykkää ulkoliikunnasta. Mä tykkään kyllä itse ja ulkoillaan mun lapsen kanssa sään salliessa joka päivä vähintään 1 h. Mut jos mulla olis tollasia lapsia kylässä omien lasten lisäks, niin koittasin et maistuisko niille paremmin sisäliikunta esim. uimahalli tai sit vaan jättäsin ne sisälle...miks stressata tommosesta? Liikunnastakin menee ilo!!

 

[neljäs_tulossa]

telkku kiinni ja pihalle vaan

 

["hip"]

Miten se sohvalla makaaminen on sinulta pois?

 

[liinatukka]

Tuskin, kun ovat tuollaisen tottuneet, mutta parempaan suuntaan voit liikkumista saada.
En kyllä lähtisi sillä asenteella, että reippaallan koko päivä perkele. Vaan pienin askelin: lasketan mäkeä vähän aikaa jne. Varmasti on vielä latistavampaa, koska olettaisin sinun nuorempien lastesi olevan taitavampia monissa lajeissa. Siksi välttäisi aluksi hiihtoa, luistelua yms. missä tuo paremmuus tulee esiin.

Sitten voisite sinä ja lapsenne viettää keskenänne urheilullista aikaa ja mies omien lastensa kanssa puuhata jotain.

Jäin pohtimaan, että millainen miehesi sitten on. Onko hänkin sohvaperuna. Mikä hänen roolinsa on isäviikonloppuina.

 

["vieras"]

Mene niiden kanssa ulos hiihtämään, luistelemaan...Anna sinä sitä esimerkkiä ja tee siitä hauskaa

Juuri näin teenkin. Nyt olivat hiihtolomalla meillä ja käytiin 3 x luistelemalla, 2 x hiihtämässä ja 2 x uimahallissa uimassa. Tosin nää miehen lapset jätti molemmat hiihdot ja toisen luistelun väliin. Välineet heillä kyllä on, joten ei ole siitä kiinni. Uimassakin tahtoivat ensimmäisinä lähteä pois ja ei kumpikaan osaa vielä uida.

Toki siis olen juu lasten kanssa hiihtämässä ja luistelemassa ja käyn kävelyillä, ulkoilen pihalla jne. Olenhan itsekin liikunnallinen

ap

 

["vieras"]

Tuokin on kyllä totta, että minun lapset on ketteriä ja taitavia lajissa kuin lajissa ja viimeistään siinä vaiheessa miehen lapset masentuu kun huomaavat tasoerot, mutta siis eivät viihdy edes pihalla mäenlaskun merkeissä!!! Siinä ei kuitenkaan mitään tasoeroja pitäisi esille tulla....

ap

 

["vieras"]

Ja mieheni... Hän on näköjään vähän sellainen, että harrastaa kyllä itse, mutta lastensa kanssa tahtoo päästä mahdollisimman helpolla eikä oikein puuhaile heidän kanssaan juurikaan. Ollaan nyt 1v2kk oltu yhdessä ja vuodenvaihteessa muutettiin yhteen.

 

[3 lasta]

Vähemmän telkkaria ja pelikonsoleita, enemmän ulkoilua!!
Ei silti, mä löysin liikunnan ilon vasta nyt, 36-vuotiaana. Kyllähän minäkin nuorempana ulkoilin ym, mutta joku hiihtäminen oli niin vastenmielistä, etten peruskoulun jälkeen ole suksia jalkaani laittanut. Kaikki ei tykkää kaikesta, mutta varmasti jokaiselle löytyy mieluinen laji. Jos ei ulkoliikunta maita niin joku sisälaji? Jos ei tykkää ryhmässä, niin yksilönä.

 

[Mep]

Mielestäni ap toimii ihan oikein. Ottaa vaan "lainalapsetkin" mukaan yhteisiin puuhiin, voi hyvinkin olla, että innostuvat myöhemmin kun pääsevät edes säännöllisesti "hengaamaan mukana".

Aika pieniähän nuo vielä ovat, joten narinoista huolimatta voi harrastaa lempeästi ulkoilua + uimahalli on mahtava keksintö.

Hurjasti on tuttavapiirissäkin eroja lapsissa; meillä myös hiihdellään, luistelu opeteltiin heti 4v. alkaen yms. Pyöräillään koko perhe kesällä lapselle sopivia matkoja.
Tutuissa on lapsia joita ei ole opetettu hiihtämään tai luistelemaan ollenkaan. Puuhaavat sitten jotain muuta, osa on taiteellisia ja osa ei tee mitään erikoista kotona. Liikuntakärpäsen istutus olis kuitenkin palvelus loppuelämää ajatellen.