Hae Anna.fi-sivustolta

voiko etäisä kieltää muuttamasta kauemmas?

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä reeea, 02.04.2008.

  1. reeea Vierailija

    Jos pystyn pitämään kiinni siitä, että saavat olla isällään joka toinen viikonloppu?
     
  2. Katariina * Vierailija

    Ei voi.
    Edes oikeuden kautta.
    Voit muuttaa vaikka Timbuktuun, sitä ei etä voi mitenkään estää.
    Varsinkin, jos pidät huolen, että tapaamiset onnistuu kuten ennenkin.
     
  3. Katariina * Vierailija

    Niin, vielä piti laittaa tähän,
    että matkakustannuksethan joka tapauksessa maksatte puoliksi,
    jos teillä on yhteishuoltajuus.
    Ettei jää vain sinun kontollesi matkakulut.
     
  4. mitenköhän menee käytännössä, jos isä kieltäytyy maksamasta? Vetoaa siihen että me muutamme itse kauemmaksi...
     
  5. Katariina * Vierailija

    Käytännössä menee näin:
    Sopimus matkakulujen puoliski laitosta tehdään joko lastenvalvojalla,
    jos kumpikin vanhempi suostuu tähän.
    Jos ei suostu, voi asian riitatilanteessa laittaa vaikka käräjäoikeuteen,
    sieltä saa aikanaan päätöksen tästä.

    Meillä etä muutti itse monen sadan kilometrin päähän vaatien minua hoitamaan autottomana, ajokortittomana matkat.
    Pääasia oli kuulema, että tapaamiset hoituu.
    Käräjäoikeus päätti, että hän kuljettaa kun kerran omistaa auton,
    minä maksan bensakuluista puolet.
    Tästä ei voinut edes valittaa.

    Nykysiin lapset kulkee bussilla etälle, maksetaan bussiliput kumpikin omasta päästämme lähteviltä.
     
  6. ...voi kieltää muuttamasta eikä pakottaa muuttamaan. Minä ja mieheni tosin teimme sen ratkaisun, että emme muuta niin kauan kun mieheni lapset ovat suht pieniä, sillä tapaamiset - myös yllättävät - hoituvat paremmin, kun välimatkaa on vain pari kilometriä. (Kerrottakoon tässä, vaikkei se tähän kuulukaan, että en ole perheenrikkoja tai toinen nainen, tapasin mieheni vasta hänen eronsa jälkeen :) )
     
  7. Katariina * Vierailija

    Edelliselle:
    ei voi kieltää, ei pakottaa, ei.
    me tehtiin myös tämä pyhä sopimus ex-mieheni kanssa,
    mutta tavattuaan nykyisen vaimonsa, sopimus ja lapset unohtui.

    Niinpä hän lopetti oman yrityksensä ja muutti vaimon asuinkuntaan,
    koska ( lapseton ) vaimo ei "voinut" omaa yritystään siirtää mihinkään ( kampaamo )
    Vasta muutettuaan tajusi, että " hei...onhan mulla lapsetkin,
    mites niitä näen nyt sitten...."
    Siitä tämä meidän riita ja ratkaisu, joista tuossa edellä kirjoitin.

    Keskusteltiin kyllä tästä ennenkuin hän muutti,
    ja silloin sovittiin kaikenlaista, mutta sekin pian unohtui.

    (Mainittakoon, että erosimme ihan yhteisestä päätöksestä,
    kukaan ei tullut väliin ja kummallakin on jo oma puoliso,
    ettei kukaan luule tämän olevan sitä kuuluisaa katkeraa tilitystä.)

     
  8. Käytän tätä samaa nimimerkkiä kuin edellisessä viestissäni, vaikkei se yhtään sovi tähän kirjoitukseen nimimerkiksi.

    Toivottavasti entinen miehesi - ihan itsensä vuoksi - tulee järkiinsä ja hoitaa tapaamiset kunnialla, sillä myöhemmin häntä varmasti harmittaa laiminlyöntinsä. Lasten edun tulisi olla etusijalla aina, sillä vaikka vanhemmat eroavat, ei lapsista pidä erota kummankaan.

    Minäkin olen lapseton (en omasta halustani) ja mieheni teki alusta asti selväksi, että hänelle lapset ovat tärkein asia elämässä ja minä totesin, että niin pitää ollakin, että en voisi arvostaa häntä, jos asia ei näin olisi.
     
  9. ISO KIITOS Sinulle ymmärryksestä myös meitä lapsellisia kohtaan,
    erityisen tärkeää tuo ymmärtäminen ja kannustus on miehellesi.
    Hän saa olla onnellinen tavattuaan noin ymmärtäväisen ihmisen ;o)
    ja varmasti myös sinä koet lapset tärkeäksi osaksi elämäänne,
    ei vain pakolliseksi lisäksi joka toinen viikonloppu.
    Ja näin sen kuuluu ollakin ;o)
    Asuu se toinen puolisko sitten missäpäin tahansa.
    Sen ei kuulu vaikuttaa tapaamisiin.
     
  10. Ehkä minulla suhtautumiseeni vaikuttaa se, että olen aina halunnut lapsia ja rakastan lapsia, kenties ajattelisin toisin (toivottavasti en!!!), jos olisin joku lapsia inhoava yksilö. Mieheni on sanonutkin, että kyllä häntä aluksi hirvitti ryhtyä suhteeseen lapsettoman naisen kanssa, sillä hän pelkäsi, että mitä jos en kuitenkaan hyväksy sitä, että lapset ovat etusijalla. Jo pitkään (ollaan oltu yhdessä kohta 10 vuotta) hän on ollut tyytyväinen, että uskalsi ottaa riskin ja rakastua minuun :)

    Nyt mieheni lapset ovat jo sen verran isoja (vanhin on jo aikuinen), että tapaamiset eivät ole joka toinen viikonloppu -tyyppisiä, vaan he tulevat ja menevät vanhempiensa kotien välillä oman mielensä mukaan eli tapaamisia on paljon useammin kuin ns. sovittuina aikoina. Siitä pidämme kuitenkin kiinni, että juhlapyhien vietto menee hyvinkin tarkasti fifty-fifty siitä syystä, että toiselle vanhemmalle olisi epäreilua, jos vain toinen saisi viettää kaikki juhlat lasten kanssa ja toinen ei koskaan.
     
  11. Uusperheen puolikas Vierailija

    Etävanhempi (tässä tapauksessa isä) ei voi kieltää sinua muuttamassa vaikka ulkomaille. Näin huolimatta siitä että olisi yhteishuoltajuus. Mikää laki ei velvoita sinua lähivanhempana osallistumaan tapaamisistä syntyneistä matkakustannuksista. Nämä jäävät lain puitteissa täysin etävanhemman kontolle.

    Tämän sanottua haluan sanoa että laki tuntee lapsen oikeuden tavata molempia vanhempiaan. Laki myös velvoittaa lähivanhempaa tukemaan lasten ja etävanhemman välistä suhdetta. Minä ajattelisin että lähivanhemman on tehtävä sellaisia ratkaisuja joissa hän ottaa huomioon lasten ja etävänhemman välisen suhteen ja turvaa sen suhteen hyvät edellytykset osaltaan.

    Meillä se tarkoitti sitä että lasten lähiäiti sitoutui maksamamaan puolet kaikista tapaamiskustannuksista muuttaessaan 500 kilometrin päähän. Julkisillä järkevää yhteyttä ei ole jotenka käytännössä vanhemmat ajavat puoleen väliin ja lapset vaihtavat autoja siinä. Toistaiseksi tapaamiset on toteutettu joka toinen viikonloppu ja lomat tapaamissopimuksen mukaan. Toisaalta reissaaminen alkaa näkyä lapsissa väsymyksenä joten olemme pohtineet vaihtoehtoisia mahdollisuuksia kuljetukseen ja ehkä tapaamisten painottamista loma-aikoihin. Aika näyttää. Meillä eksä ymmärsi lasten ja etävanhemman suhteen merkityksen ja kunnioitti sitä mahdollisuuksien mukaan. Toivottavasti teillä päästään yhtä rakentavaan ratkaisuun.
     
  12. Uusperheen puolikas Vierailija

    Tähän kommentoin sen verran että lastenvalvojan luona ei ole tarpeen käydä jollei halua. Työni puolesta on kokemusta siitä että he monesti sovittelevat asiaan niin että lopulta kaikki ovat erimieltä asioista.

    Asian voi sopia kirjoittamalla asianajan avustuksella tapaamissopimuksen. Siinä voidaan sopia sekä juhlapyhistä että viikonlopuista että matkakustannuksista.

    Meillä toimittiin näin. Laadittu tapaamissopimus allekirjoitettiin ja asianajaja lähetti sen sitten edelleen ja käräjäoikeus (muistaakseni?? siitä on jo aikaa.. tai joku tuomari kuitenkin) sen hyväksyi ja sillä sipuli.

    Paljon näppärämpää oli meidän mielestä näin. Vanhemmat saivat sopia pelisäännöt keskenään niin että molemmat oli tyytyväisiä ja asianajaja hoiti loput.

    Monilla eropareilla voi olla negatiivisa kokemuksia lastenvalvojan luona käynneistä jne. Itse suosittelen lämpimästä tuota meidän toimintatapaamme!
     
  13. uusperheen puolikas Vierailija


    Tästä ei tosiaa ole mitään ohjeistusta. Joitakin ennakkotapauksia on oikeudesta joissa etävanhempi on vastannut kaikista tapaamiseen liittyvistä kuluista. Kulujen puolittaminen ei ole automaatio eikä tosiaankaan kirjattu yhteishuoltajuuden "sisään".
     
  14. Katariina * Vierailija

    Edelliselle:
    Tuo matkakulujen puolitus - vaikka etäisä oli se joka muutti
    monien satojen kilometrien päähän - on meille oikeudessa määrätty,
    ja käräjäoiekuden tuomarin mukaan normikäytäntö,
    ellei toinen osapuoli ole täysin varaton.
     
  15. uusperheen puolikas Vierailija

    No meidän asianajajan mukaan siitä ei ole selkeää ohjeistusta missään ja ennakkotapauksia on molempiin suuntiin. Vanhempien varallisuus ja kuka on muuttamassa vaikuttavat. Samoin kuin se käräjäoikeus jossa asia käsitellään ja tuomarikin. Ei siis ole mikään automaatio tai itsestäänselvä juttu että menee noin. Näin sanoi meidän asianajaja joka on siis erikoistunut juuri perheoikeuteen.

    Mutta ideaalihan se olisi jos näistä voisi vanhemmat yhdessä sopia.
     
  16. niin siis Vierailija

    Hei haloo, "uusperheen puolikas":
    JOS noista voisi vanhemmat yhdessä sopia,
    eihän tarvittaisi mitään oikeuden päätöksiä.
    Eiköhän siellä oikeudessa ole käyty juuri siksi,
    ettei asioista päästä sopuun muuten.

    Ja siitä vanhempien varallisuudesta:
    Meillä samankaltaisessa tapauksessa:
    etäisä yrittäjä, hyvätuloinen.Muutti yli 200 km päähän.
    Minä työttömänä ,vanhempainvapaalla.
    Silti tuomio oli: puolet matkakuluista maksettava, ei valitusoikeutta.
    Vaikka etä muuttaisi ulkomaille.
     
  17. uusperheen puolikas Vierailija

    Hei haloo itsellesi :))

    Tuota noin... siis jos voi sopia keskenään niin silti kannattaa vahvistaa tehty sopimus. Samanmielisyys kun ei aina säiy ja ns kahdenvälisellä sopimuksella, vaikka olisi paperillekin laitettuna, jos sitä ei ole vahvistettu missään.

    Sovussa tehdyn sopimuksen voi vahvistaa joko lastenvalvoja tai käräjäoikeuden tuomari. Kummassakaan tapauksessa ei ole välttämätöntä olla riidoissa. Ideaali kai olisi että sovussa hoidetaan. Meillä ihan sovussa laadittiin paperit koskiena tapaamisia, huoltajuutta ja elatusmaksua. Asianajaja auttoi tässä ja käräjäoikeuden tuomari vahvisti tehdyn sopimuksen.

    Jos sopua ei löydy niin lv:n kautta käräjäoikeuteen ja tuomarin ratkaistavaksi.

    En tuohon teidän varallisuuskysymykseen ota kantaa kas kun niin kuin jo sanoin niin eroja on käräjäoikeuksien ja tuomareiden välillä. Selvää kantaa ei laista löydy.
     
  18. uusperheen puolikas Vierailija


    arghhh katosi lause välistä.. lisään sen tikuilla omaan alkuperäistekstin lainaukseen..
     
  19. Osa-aikaduunari Vierailija

    Ihan pakko todeta tähän väliin, että ei omaa yritystä tuosta vaan siirretä uudelle paikkakunnalle. Vaikka sopivat tilat löytyisi ja muutto sinänsä olisi helppo, joutuisi lähes kaiken aloittamaan alusta. Varsinkin palvelualoilla vakituinen asiakaskunta on ensiarvoisen tärkeä, eikä uusien asiakkaiden hankinta onnistu hetkessä. Tässä tapauksessa mies oli valmis uhraamaan oman firman, jotta vaimo saisi jatkaa yrittäjänä. Ehkä hän ajatteli lasten olevan hyvin pian niin isoja,
    että he osaavat matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla.

     
  20. äiteee Vierailija

    Askarruttaa periaattellisella tasolla seuraava,

    mikäli lapseni biologinen isä joskus äityisi haluamaan tavata lastaan (hyvin epätodennäköistä) ...
    Alun alkaen olemme erillämme , välimatkaa 600 km. Minä yksinhuoltaja , kumpikaan ei ole muuttanut minnekään ... aviossa emme ole olleet, emme edes avossa.

    Todennäköisemmin ko hlö ei maksa itse elareitakaan, edes minimiä.
    En ole ajatellut osallistua sentilläkään mihinkään tapaamiskustannuksiin .
    Tulee nimittäin aika kalliksi koko homma - jos vielä niihinkin osallistuisin.

    Eli voisiko jonkun tuomarin oikeustajun mukaista olla tällaisessakin tapauksessa velvoittaa tasakuluihin - tai kun tämä herra on keplotteleva yrittäjä, hirmuisissa talousvaikeuksissa, nollatuloinen (periaatteessa , ei toki elämäntyyliltään ...) - niin varmaan minä olisin se hyvätuloinen ja kaiken maksaja.
     
  21. äiteelle Vierailija

    Saat ilmeisesti kuitenkin jostakin elatusapua? Ilmeisesti et saa sitä mieheltä suoraan vaan kunnalta? Saat siis jotain kustannuksen korvausta lapsesta aiheutuvista kuluista.

    Tapaamisasioissa katsotaan aina lapsen etua. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän on järkeä siinä, että lasta lähdettäisi kuskaamaan esim. joka toinen viikonloppu toiselle puolelle Suomea. Toisaalta tiedän esimerkiksi erään ystäväni, jonka ex-mies asuu Englannissa ja hän käy Suomessa kerran vuodessa ja vastaavasti lapsi käy itse Englannissa kerran vuodessa. Silloin siis isä ja lapsi tapaavat vain kahdesti vuodessa, mutta toki useamman päivän kerrallaan. Tuolle lapselle isällä on yhä iso merkitys. Käsittääkseni skype-puhelin ja sähköposti ovat päivittäisessä käytössä (äiti maksaa kulut).
     
  22. ah so Vierailija

    Kyllä vanhempi saa toki muuttaa vaikka ulkomaille. Lapsen muuttaminen onkin sitten ihan eri asia. Yhteishuoltajuudessa ei onneksi ole mahdollista ilman toisen huoltajan lupaa muuttaa lasta ulkomaille.

    Muutoinkin, voi lapsen asumisen riitauttaa, mikäli lähi päättää muuttaa satojen kilometrien päähän.

    Pitäkää etätä kiinni oikeuksistanne! Se on lapsen etu.
     
  23. Uusperheen puolikas Vierailija


    Olet valitettavasti väärässä. Lähivanhempi saa viedä lapsen avikka indokiinaan. Näin se vain on. Ota sinäkin selvää oikeuksistasi!
     
  24. ei käy ei käy Vierailija

    No ei tietenkään. Meillä täällä Suomessa saa valita vapaasti asuinpaikkansa. Se on ihan perustuslaissa turvattu.
    Miltäs sinusta tuntuisikaan, jos etäisä muuttaisi kauemmaksi ja jokin laki velvoittaisi SINUT muuttamaan lähemmäs?
     
  25. ei käy ei käy Vierailija

    No ei tietenkään. Meillä täällä Suomessa saa valita vapaasti asuinpaikkansa. Se on ihan perustuslaissa turvattu.
    Miltäs sinusta tuntuisikaan, jos etäisä muuttaisi kauemmaksi ja jokin laki velvoittaisi SINUT muuttamaan lähemmäs?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti