Ä
äidiksi kolmannen kerran?
Vieras
Mulla on kaksi lasta ennestään, saivat alkunsa helposti, esikko kolmannesta ja kakkonen toisesta kierrosta. Nyt ollaan kolmosta alettu yrittämään kun isommat lähestyvät kouluikää ja ajankohta tuntuu sopivalta.
Puoli vuotta yritystä takana, nyt seitsemäs kierto meneillään ja maanantaina pitäisi alkaa menkat, olo on sellainen että alkavat. Satuin kertomaan tästä ystävälleni joka itse juuri kertoi raskaudestaan ja tämä ystävä ruepsi heti selittelemään kaikista ovistikuista ja lämpöjen mittailemisista, hirveät litaniat mitä meidän pitäisi tehdä että varmistettaisiin raskauden alkaminen seuraavasta kierrosta.
Mua rupesi ahdistamaan, en mä halua sellaista kalenterin ja kellon kanssa elämistä, kun en näe sille vielä mitään syytäkään. Jos sitten raskautta ei kuulu pitkästä yrittämisestä huolimatta niin sitten otan apukeinoja käyttöön, mutta nyt tuntuu että mielummin vaan hommaillaan kierron puolivaiheilla ja katsellaan sitten parin viikon päästä onko tullut tulosta. Sanoin sitten ystävälle ettei tuo kuulosta mulle yhtään hyvältä, että annataan nyt vielä seutraava puoli vuotta mennä ihan itsestään ja mietitään sitten mitä tehdään.
Ystävä tuntui loukkaantuneen tästä ja totesikin lopuksi että hän luuli että me oikeasti halutaan lasta mutta näemmä sillä ei olekaan mulle merkitystä. Jäin vähän tyhmänä siinä tuijottamaan. Siis kyllä me mielestäni haluataan lasta, ollaan kokoajan tiedetty että halutaan vähintään kolme lasta ja tämä ikäerokin suurinpiirtein tuntuisi hyvältä. Mut en mä silti koe sitä sellaisena pakonomaisena juttuna, ehkä siksi että mulla on jo noi lapset ja tiedän että voin tulla raskaaksi. En usko että meissä nytkään on mitään vikaa mikä estäisi raskautumasta, vaan kyse on ihan säkästä eli ihan hyvin voi tärpätä seuraavasta kierrosta.
Puoli vuotta yritystä takana, nyt seitsemäs kierto meneillään ja maanantaina pitäisi alkaa menkat, olo on sellainen että alkavat. Satuin kertomaan tästä ystävälleni joka itse juuri kertoi raskaudestaan ja tämä ystävä ruepsi heti selittelemään kaikista ovistikuista ja lämpöjen mittailemisista, hirveät litaniat mitä meidän pitäisi tehdä että varmistettaisiin raskauden alkaminen seuraavasta kierrosta.
Mua rupesi ahdistamaan, en mä halua sellaista kalenterin ja kellon kanssa elämistä, kun en näe sille vielä mitään syytäkään. Jos sitten raskautta ei kuulu pitkästä yrittämisestä huolimatta niin sitten otan apukeinoja käyttöön, mutta nyt tuntuu että mielummin vaan hommaillaan kierron puolivaiheilla ja katsellaan sitten parin viikon päästä onko tullut tulosta. Sanoin sitten ystävälle ettei tuo kuulosta mulle yhtään hyvältä, että annataan nyt vielä seutraava puoli vuotta mennä ihan itsestään ja mietitään sitten mitä tehdään.
Ystävä tuntui loukkaantuneen tästä ja totesikin lopuksi että hän luuli että me oikeasti halutaan lasta mutta näemmä sillä ei olekaan mulle merkitystä. Jäin vähän tyhmänä siinä tuijottamaan. Siis kyllä me mielestäni haluataan lasta, ollaan kokoajan tiedetty että halutaan vähintään kolme lasta ja tämä ikäerokin suurinpiirtein tuntuisi hyvältä. Mut en mä silti koe sitä sellaisena pakonomaisena juttuna, ehkä siksi että mulla on jo noi lapset ja tiedän että voin tulla raskaaksi. En usko että meissä nytkään on mitään vikaa mikä estäisi raskautumasta, vaan kyse on ihan säkästä eli ihan hyvin voi tärpätä seuraavasta kierrosta.
