Voiko kahta rakastaa?

[Vilma]

Hei!

Kysyisin teidän mielipiteitänne, voiko kahta ihmistä rakastaa saman arvoisesti?
Onko teillä tällaisesta kokemusta?

Itselläni on nimittäin tällainen tilanne, oon rakastunut kahteen ihmiseen. Kihlattuni kanssa ollaan asuttu nelisen vuotta yhdessä ja nyt oon tajunnut rakastavani myös jollain tapaa toista miestä.
Kuitenkin olen onnellinen jollain tapaa kihlattuni kanssa, mutta kaipaan myös tätä toista miestä todella paljon.
Tämä toinen mies tietää tunteeni, ja hänellä on kanssa samanlaisia tunteita minua kohtaan, mutta tämä tilanne ei vain ole paras mahdollinen.

Nyt olen yrittänyt pitää hieman välimatkaa tähän toiseen mieheen ja yrittänyt ottaa selkoa itsestäni mitä minä haluan.
Kuitenkaan en halua menettää kihlattuani, enkä tätä toista miestä.
Kahden tulen välissä ollaan.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Unohtaa kokonaan tämä toinen mies ja yrittää jatkaa elämää normaalisti kihlattuni kanssa?

 

[Sarkku]

Usko huviksesi, valitettavan monelle tuttu tilanne.. Itse juuri selvisin tällaisesta 'kakkos-miehestä' en tiedä kuinka mutta yritin jatkaa oman rakkaani kanssa ja keskittyä yhteen kerrallaan. Rakkaus on kiero, joskus 2 ihmistä tuntuvat molemmat niin oikeilta, mutta jossain vaiheessa lopulta jompikumpi voittaa ja toinen unohtuu. Julmaa mutta yleensä näin käy. Itsellä muutama tällainen takana, yleensä tosin vain ihastuksia, mutta miettimällä kuinka kävisi jos se alkuperäinen lähtisi ja pian tämä toinenkin sitä yleensä tulee järkiinsä.. Sanon vain niinkuin mullekin on aika fiksusti sanottu että varo ettet satuttaisi useampaa kuin tuntuu pakolliselta ja lopulta jääkin täysin yksin.. Voimia sulle..

 

[ihan totta?]

tottakai se on mahdollista, juuri siksi pitää tehdä valintoja ja niinhän olet jo tehnytkin. Olet mennyt kihloihin.

Etkö tiedä mitä kihlautuminen tarkoittaa?

Olet sitoutunut kihlattuusi menemällä kihloihin hänen kanssaan.

Miten olet voinut rikkoa lupaksesi ja olla nyt tuossa tilanteessa tietämättömänä mitä tehdä?
Mikä saa/sai sinut kuvittelemaan, että voisit rikkoa sopimuksesi ja sitoumuksesi noin kevyesti?
Miksi ylipäätään menit kihloihin, kun aikomuksenasi ilmeisesti ei ylipäätään ollut sitoutua kumppaniisi vaan olet pitänyt muita mihiä vieläkin mahdollisuutena ja näin on päässyt käymään?

Eikö jo olisi aika aikuistua, jos kuitenkin olet ollut mielestäsi jossain vaiheessa niin kypsä, että olet kuvitellut voivasi sitoutua kumppaniisi? Vai eikö se käynnyt edes mielessäsi, onko kihlaus mielestäsi jotain leikkiä?

Kihlattusi ansaitsee parempaa, ilmeisesti jotain muuta kuin sinut.

 

[Kyllä voi]

Kahta voi rakastaa. Itse tiedän faktaksi että tulen aina rakastamaan ensi rakkauttani määrättömän paljon. Suhteita on tullut ja mennyt sen ensimmäisen jälkeen ja muita kohtaan rakkaus on sammunut mutta ensimmäistäni kohtaan ei koskaan, eikä varmasti sammukaan. Mutta äärimmäisen paljon rakastan myös nykyistä miestäni ja yhteistä elämäämme. Rakastaa voi montaakin, kyse on vain siitä millä tavalla rakastaa ja miten toimii.

 

[Mirelle]

Voi rakastaa. Sellainen tilanne ei ole yksinkertainen, mutta täysin mahdollinen. Kuuntele sydäntäsi. Muista kuitenkin turhalat tuskalta säästää niitä ihmisiä, jotka ovat lähelläsi. Itsekäs rakkaus ei ole oikeaa rakkautta. ANna itsellesi myös aikaa äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja. Onnea ja zemiä!

 

[Inhorealisti]

Riippuu tietenkin siitä, mitä rakkaudella tarkoitetaan. Äidillä voi olla kaksi lasta ja hän rakastaa niitä molempia. Lisäksi hän varmaan yleisen käsityksen mukaan voi rakastaa lisäksi esimerkiksi miestään, vanhempiaan jne...

Vilma tarkoitti tietenkin romanttista kumppaneiden välistä rakkautta ja tässä kohdin minä asetun vastarannan kiiskeiksi edellisille vastaajille.

Jotta asia aukeaisi vähän bimbommallekin, niin aloitetaan määrittelemällä, mitä rakkaudella tarkoitetaan. Onko se himoa? Ihastusta? Seksiä? Vai onko se syvällistä välittämistä, kunnioittamista ja hyväksymistä? Pyrkimystä tehdä toinen onnelliseksi ja etenkään olla tarkoituksella loukkaamatta.

Jos teidän rakkautenne on ensinmainittua, niin voihan sitä rakastaa joka toista vastaantulevaa. Jos taasen jälkimmäistä, Vilma ja te muut ette rakasta ketään. Uskottelette vain niin itsellenne.

Ihmisluonto kun on omistuksenhaluinen, eikä halua jakaa rakkautta kenenkään kanssa. Näin ollen loukkaatte molempia ""rakkauksianne"", tai ette oikeastaan rakasta lainkaan.

En toki kiellä teitä uskomasta mitä haluatte. On kuitenkin niin tunteiden- kuin järjenkin kannalta itsensä pettämistä uskotella muuta.

 

[mies]

Inhorealisti, asiaa kirjoitit. Hienoa , kun puit sanoiksi tuon.
Rakkaus ei halua luokata...

Tuota minä tarkoitin, kun sanoin toisessa ketjussa kahden rakastamista sairaudeksi; ihminen on silloin hukassa itsensä kanssa.

 

[Leevi]

Aivan hyvin voi kahta rakastaa, mutta nuo kaksi eivät sitä tahdo millään ymmärtää. Minäkin rakastan tällä hetkellä kolmea, mutta annas perkelettä olla, kun jonkun kanssa tulee puhetta noista toisista kahdesta, niin on taas helvetti irti.

 

[Ap]

Olen miettinyt teidän kysymyksiännem, mikä minut on saanut tähän tilanteeseen. Joten vastailenpa niihin.

Ihanko totta? kirjoitti ja kysyi, mitä kihlautuminen minulle tarkoittaa...Minulle se tarkoittaa sitoutumista ihmiseen, jota rakastan ja jonka kanssa haluan olla lopun elämääni.
Kihlautuminen ei ole minulle mitään leikkiä, eikä sitä, että saan esitellä sormustani kaikille, ei todellakaan.
Ja miten on päässyt että olen rakastunut toiseenkin ihmiseen, tuohon en osaa sanoa, niin vain on päässyt käymään.
Ehkä en sitten ole tarpeeksi hyvä kihlatulleni, ja hän ansaitsee parempaa. Mutta minkäs ihmisluonto sille voi jos rakastuu toiseen ihmiseen.

Inhorealistin kirjoitus sai minut miettimään vakavammin, onko tämä rakastuminen toiseen ihmiseen himoa, vai onko se pelkkää ihastumista vai seksiä.
Seksistä eikä himosta ole ainakaan kysymys.
Tämä toinen mies vaan saa oloni tuntemaan turvallisemmalta.
Hänen kanssaan pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta.
Kihlattuni kanssa me emme niinkään puhu paljoa mistään, en edes tiedä hänen tulevaisuuden suunnitelmista, vaikka olen niitä kysynyt.
Kihlattuani ei kiinnosta miten minun päiväni on mennyt, puhuu vaan omista työasioistaan mitä on päivän aikaan sattunut.
Kotona se sitten joko on autonsa kimpussa, tai sitten netissä.

Kaipaan vuorovaikutusta ja hellyyttä, mutta sitä en kihlatultani saa.
Ehkä siksi olen niin kiintynyt tähän toiseen mieheen niin paljon.

Tiedän, että minun pitäisi tehdä valintani, en minä voi kahden kanssa olla. Ja tulen loukkaamaan aivan varmasti jompaa kumpaa verisesti.
Kuitenkin haluaisin pitää nämä kaksi ihmistä lähelläni, enkä haluaisi valita heistä vain toista.

Tämä tilanne ahdistaa minua aivan älyttömästi.
Kihlattuni on ensi rakkauteni, enkä koskaan ole ennen rakastanut muuta ihmistä, paitsi nyt.

Elämä osaa olla epäreilua!

 

[ip]

Tuo on niin ilmeistä! Ihminen ihastuu kun hän tarvitsee ihastumista. Sinä olet kyllästynyt ""tavalliseen"" elämääsi. Mies ei enää huomioi sinua kaiken aikaa. Sinä kaipaat jotain muuta. Siksi hullaannuit tästä uudesta miehestä. Ei se ollut se mies vaan sen tunteen tarve.

Itse en oikein usko siihen, että kahta ihmistä voisi romanttisessa mielessä rakastaa yhtä aikaa. Toista voi rakastaa ja sen lisäksi voi ihastua, ehkä jopa rakastua toiseen. En kuitenkaan usko, että se voi muuttua romanttiseksi rakastamiseksi ennen kuin edellisestä suhteesta katoaa romanttinen rakkaus.

Itsellänikin on ensirakkaus, jota tulen aina rakastamaan. Hän on jotain.. sielunkumppani ehkä. En rakasta häntä romanttisessa mielessä enää, rakastan häntä ehdoitta. Rakastan häntä niin, etten vaadi häneltä mitään. Toivon vain että hän olisi onnellinen.

Lisäksi olen nykyisen suhteeni aikana ihastunut tosi tulisesti toiseen mieheen. Sitä kesti aikansa, mutta se meni pois, koska halusin sen pois. Nykyään rukoilen, ettei sellaista enää tapahtuisi, vaikka olihan se tosi ihanaa silloin, tavallaan..

Suhteen aikana voi ihan varmasti ihastua muihin, ehkä myös rakastua. Kuitenkaan rakastamiseksi sitä ei mielestäni voi sanoa, sillä rakkaus kasvaa pikkuhiljaa. Sinä olet jo valintasi tehnyt, olet kihloissa. Ymmärrä, ettet voi saada kaikkea. Sinun on vain unohdettava tuo toinen. Olet päästänyt sen jo vaarallisen pitkälle, koska hän tietää tunteistasi ja jaatte yhteisen salaisuuden. Ihastua saa, tunteitaan on niin pirun vaikea kontrolloida. Mutta tekojaan voi ja pitää kontrolloida. Tahdonvoimasta ja itsekontrollista se on vaan kiinni. Ethän ole heikko ja itsekäs ihminen, joka sallii itselleen kaiken jopa toisten kustannuksella? Et halua olla sellainen. Haluat varmasti olla sellainen, että voit olla ylpeä itsestäsi ja tietää että sinuun voi luottaa.

Ehkä olet mennyt hätiköiden kihloihin. Mieti nyt vielä jos et ole sitä ennen kihlautumistasi tehnyt onko kihlattusi todella se mies, jonka kanssa haluat elämäsi yksinoikeudella jakaa. Jos on, unohdat sen toisen. Jos ei, päästä kihlattusi menemään. Vaikka suhtaudunkin kihlaukseen vakavasti (enkä itse aio kihlautua kuin korkeintaan kerran), se on kuitenkin vain lupaus avioliitosta ja sinällään purettavissa. On niitä kihlauksia ennenkin purettu. Itse asiassa kihlaus purkautui ennen itsestään kahdessa vuodessa, jos ei oltu naimisiin menty

 

[eri mieltä]

Pakko on nyt olla inhorealistin kanssa hiukan eri mieltä. Ensinnäkin himohan ei ole rakkautta ollenkaan varsinkaan kohdistuessaan joka toiseen vastaantulijaan.

""Vai onko se syvällistä välittämistä, kunnioittamista ja hyväksymistä? Pyrkimystä tehdä toinen onnelliseksi ja etenkään olla tarkoituksella loukkaamatta.""

Ongelma tässä on, että kun kerran toista oikein rakastaa niin nuo välittäminen, kunnioittaminen ja hyväksyminen eivät välttämättä mihinkään katoa eronkaan myötä. Siispä voin sanoa, että kuten aina, välitän entisestäkin kumppanistani äärimmäisen paljon ja kunnioitan häntä äärettömästi. Mitä taas tulee nykyiseen mieheeni niin välitän, kunnioitan ja hyväksyn hänet koko sydämestäni täysin. Lisäksi haluan tehdä hänet onnelliseksi ja olla loukkaamatta häntä ja tästä syystä en pidä exääni yhteyttä. Vaikka en koskaan voi lakata välittämästä exästäni, ei hän enää elämääni kuulu ja näin ollen voin omistautua täysin nykyiselle suhteelleni.

Itse pitäisin itseäni todella naiivina jos ajattelisin ettei miehelläni ole enää minkäänlaisia tunteita entistään kohtaan. Tai mikä vielä pahempaa, ettei hän enää kunnioita tai välitä ihmisestä jonka kanssa joskus jakoi elämäänsä.

 

[mies]

eri mieltä,
""Itse pitäisin itseäni todella naiivina jos ajattelisin ettei miehelläni ole enää minkäänlaisia tunteita entistään kohtaan. Tai mikä vielä pahempaa, ettei hän enää kunnioita tai välitä ihmisestä jonka kanssa joskus jakoi elämäänsä. ""

Voihan sitä jollakin tasolla kunnioittaa, mutta eikö kyse ollut nyt romanttisesta rakkaudesta. Rakastaahan vanhemmat lapsiaankin.
Miten rakkaudentunnustus menee sinulla: Minä rakastan sinua ja ex:ää? Vai sallitaanko tällä kohtaa pieni vilpitön salailu? Vai annetaanko rakkaudentunnustus vain läsnäolevalle? Ja sallitaanko ko. oikeus vain itselle; miehen on rakastettava vain minua?

 

[ihku]

Ihastuminen, hullaantuminen, rakastuminen ja rakastaminen - miksi niistä kaikista puhutaan synonyymeina, vaikka ne merkitsevät aivan eri asioita?

Ihastunut voi olla moneenkin yhtä aikaa, hullaantunutkin varmaan, rakastaa voi monta, mutta rakastunut voi olla vain yhteen kerrallaan. Rakastuneen ihmisen sydämeen ei mahdu kuin yksi kohde kerrallaan, sitten se on täynnä.

Noin yksinkertaista se on. Mietipä vielä kerran oletko todella _rakastunut_ kahteen mieheen kerrallaan, sillä se on sula mahdottomuus.

 

[s]

Voiko sinusta, ihku, sitten ihastua toiseen jos on rakastunut yhteen?

 

[ihku]

Minusta sekin on mahdotonta. Jos sydämessä on jo yksi, johon on rakastunut, ei sinne muita mahdu, eikä muita edes näe ""sillä silmällä"".

 

[eri mieltä]

Niin, ehkä kyse on juuri rakkauden eroista. Rakastan ainoastaan yhtä miestä romanttisesti, jos nimenomaan romanttisesta rakkaudesta oli tässä ketjussa kyse. Mutta jos nyt kysyttiin voiko kahta miestä rakastaa niin vastaus on kyllä. Onko rakkaus jotenkin vähemmän merkittävää jos siitä karsitaan romanttiset piirteet pois? Olemassa se on silti.

""Minä rakastan sinua ja ex:ää? Vai sallitaanko tällä kohtaa pieni vilpitön salailu? Vai annetaanko rakkaudentunnustus vain läsnäolevalle? Ja sallitaanko ko. oikeus vain itselle; miehen on rakastettava vain minua?""

Sanoinhan etten edes tapaa exääni. Miksi siis tekisin minkäänlaisia rakkauden tunnustuksia hänelle? Sanoin myös että en hetkeäkään kuvittele ettei miehelläni olisi mitään tunteita omaa exäänsä kohtaan, joten sallin sen miehellenikin. Pitäisin itseasiassa todella pelottavana jos mieheni olisi ihminen joka eron sattuessa pystyy kääntämään tunteensa pois päältä ja kieltämään koko eletyn suhteen välittämättä tippaakaan ko naisesta.

Sanotaan vaikka niin että kahta voi rakastaa. Kumpaakin rakastan, mutta vain toiseen olen rakastunut.

 

[Ihkulle]

No kerropa mitä sitten tapahtuu kun tuon rakastuminen suhteessa väistämättä poistuu ja tilalle tulee rakastaminen. Näinhän kaikissa suhteissa tapahtuu. Sen jälkeenkö olemme taas avoimia rakastumaan johonkin muuhun? Onko elämä vain väistämätön ketju uusia rakastumisia ja kumppanin vaihtamista tai vaihtoehtoisesti vanhaan tyytymistä vaikka johonkin toiseen rakastuukin?

 

[mies]

eri mieltä,
""Pitäisin itseasiassa todella pelottavana jos mieheni olisi ihminen joka eron sattuessa pystyy kääntämään tunteensa pois päältä ja kieltämään koko eletyn suhteen välittämättä tippaakaan ko naisesta. ""

Oletko todellakin tuota mieltä, jos ihminen esim. eron myötä vapautuu sairaasta suhteesta?

 

[eri mieltä]

Jos suhde on sairas niin en tietenkään. Usein vain suhteissa jotka ovat sairaita, ei kyse alunperinkään ole rakkaudesta vaan jostain aivan muusta.

Ja nyt juttu on lähtenyt jo ihan sivuraiteille.

 

[mies]

Niinpä, voi olla eri raiteilla, mutta ajattele voisiko olla kuitenkin kyse jollakin tapaa sairaasta suhteesta, mistä lähdetään pettämään. Ja kysymys ei olisi alunperinkään rakkaudesta, vaan aivan jostakin muusta ja sama outo riippuvuus jatkuisi sivusuhteissa. Tietysti ihminen itse tulkitsee sitä rakkaudeksi, mutta ei se taatusti ole sitä ainakaan uhrien mielestä. Uhreja ovat pettäjän perhe.

 

[eri mieltä]

Nyt en enää ihan oikeasti ymmärrä mitä ajat takaa. En tiedä muiden tunteista, en heidän pettämisistään tai uhreistaan. Itse en ole koskaan pettänyt vaan sitoutunut vain yhteen ihmiseen kerrallaan joten en jaksa lähteä analysoimaan mitä muiden suhteissa ehkä on meneillään.

Ja kuten jo sanoin, sairaassa suhteessa kyse tuskin alunperinkään oli rakkaudesta, tulkitsi ihminen sen niin tai ei. Ja kun alunperinkään ei ollut kyse rakkaudesta, ei se myöskään suhteen jälkeen jatku.

 

[Meikämaija]

Taisit vastata itsellesi itse tuossa analyysissäsi. Kumman kanssa olette molemmat todella läsnä samassa tilassa , kumman kanssa olo on tasapainoinen?

Teitä on vasta kaksi, armollisempaa on purkaa kihlaus kuin avioliitto.

 

[meikämaijalle]

Oletko ottanut kommentissasi huomioon että tämä ensimmäinen suhde ja kihlaus on kestänyt vuosia, toinen mies on tunnettu vain hetken. Jokainen joka vähänkin suhteista tietää, ymmärtää että vuosia kestäneessä suhteessa nuo keskustelut jäävät väistämättä vähemmälle kun toinen tunnetaan jo niin hyvin. Suhteen alussa sitä aina puhutaan läpi yön, mutta kun vuosi on kulunut niin eipä puhuta enää. Jos tuolla perusteella kumppania vaihtaa niin vähintään vuoden välein uusi kehiin sitten vaan. Väistämättä kun kaikista tulee vanhoja ja tuttuja.

 

[Meikämaija]

Maija tietää kyllä sen. En ole eilisen teeren tyttö, elämää on tullut kolutuksi ja pitkän parisuhteen solmut ja niiden avaamisetkin tunnen käytännössä 40 vuoden ajalta. Senkin tiedän, että jos tuossa vaiheessa on tilaa toiselle ihmiselle, ollaan jo aika pitkällä irtaantumisessa, vaikka sen vielä kieltää itseltäänkin. Ihminen pelkää uutta ja tuntematonta.

 

[Kysymys]

Oletko todella ihastunut tähän toiseen mieheen ihmisenä ja sellaisena kuin hän on vai oletko ihastunut omaan mielikuvaasi hänestä?