Voiko lapsen tehdä, vaikka tietää jo etukäteen, että saattaa erota miehestä?

["vauvahaaveilija"]

Meillä menee mieheni kanssa aika huonosti ja tiedämme molemmat, että ero saattaa tulla jossain vaiheessa eteen. Haluaisimme kuitenkin kumpikin lapsen. Olen itse ajatellut, että jos eroan nykyisen mieheni kanssa, tekisin lapsen yksin, sillä lapsen kuitenkin haluan. Mutta onhan lapsella jokatapauksessa oltava biologinen isä, niin eikö se voisi sitten olla tuo nykyinen mieheni, joka itsekin haluaa lapsen. En olisi siis yksin lapsen kanssa vaan hänellä olisi toinenkin huoltaja, vaikka eroaisimmekin. Ja lisäksi hän saisi miehen mallin ja läsnäolevan isän, jota en yksin lasta tehdessä voisi hänelle välttämättä tarjota.
Sitä vain mietin, että onko tämä itsekästä ja lapselle jotenkin vahingollista. Monet vanhemmathan kuitenkin eroaa nykyisin.

 

[armiina]

Voi. Itse en yrittäisi saada lasta tilanteessasi.

 

[Anatolia]

Tuossa tilanteessa en tekisi lasta. Mielummin sitten eron jälkeen sulassa sovussa, kuin parisuhteessa kun menee huonosti.

Olen kyllä tehnyt lapseni tiedostaen sen, että voin jonain päivänä olla yh. Ts. miettinyt ennen kaikkea sitä, miten paljon minä jaksan, jos käykin niin että tuo ukko tuosta joskus vaikka kupsahtaa tai lähtee joko minun tahdostani tai omasta tahdostaan.

 

["vauvahaaveilija"]

Mutta toisaalta en kyllä haluaisi odotella sitä että eroamme, että voimme lapsen tehdä, kun en kuitenkaan tiedä eroammeko tai vaikka eroaisimmekin, niin siihen saattaa mennä vaikka useampi vuosi.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vauvahaaveilija";25941289]Mutta toisaalta en kyllä haluaisi odotella sitä että eroamme, että voimme lapsen tehdä, kun en kuitenkaan tiedä eroammeko tai vaikka eroaisimmekin, niin siihen saattaa mennä vaikka useampi vuosi.[/QUOTE]
Jospa laittaisitte suhteen toimimaan, tai eroaisitte (turha pitkittää väistämätöntä)?

Jos suhde ei toimi, eikä sitä yrityksistä huolimatta saada toimimaan, niin miksi jatkaa? Vieläpä vuosia? Järkyttävää ajanhukkaa. Ja puhun kokemuksesta: tein eroa eksästäni varmaan 2 vuotta.

 

[Khimaira]

[QUOTE="vauvahaaveilija";25941289]Mutta toisaalta en kyllä haluaisi odotella sitä että eroamme, että voimme lapsen tehdä, kun en kuitenkaan tiedä eroammeko tai vaikka eroaisimmekin, niin siihen saattaa mennä vaikka useampi vuosi.[/QUOTE]

no eikö kannattaisi laittaa suhde ensin kuntoon ja sitten aloittaa miettimään lapsen saattamista siihen mukaan?

 

["nuunuu"]

Minä itse en tekisi lasta tuossa tilanteessa. Minun mielestäni (!) lapselle on parasta olla ehjässä ja rakastavassa perheessä. Toki joskus tulee ero, ja sekin on lapsen kannalta ajateltuna parempi vaihtoehto kuin riitelevät ja epävakaat vanhemmat. Mutta paras ja normaalein tilanne lapselle on asua yhdessä isän ja äidin kanssa, koko perhe yhdessä. En siis todellakaan lähtisi tietoisesti valitsemaan muunlaista vaihtoehtoa. Miksi kukaan haluaa tietoisesti antaa lapselle rikkinäisen perheen? Melko itsekästä.

 

[Huonoon suhteeseen ei lapsia]

Jos tiedät, että selviytyisit vaikka mies ikinä hoitaisi lasta tai haluaisi olla tekemisissä niin Joo! Jos tiedät, ettet vittuunnuksissa yrittäisi pitää miestä erossa lapsesta niin Joo! Muutoin ei.

Huono suhde menee vaan huonommaksi, kun lapsella yrittää paikkailla (kummankaan odotukset eivät täyty ja tulee katkeraksi).

Itselläni on lapsi miehen kanssa, jonka kanssa voin tehdä toisen lapsen, jos asumme erillään ja nykyäänkin, tuo erillä asuminen houkuttaisi, vaikka en miehestä halua "erota" en kuitenkaan ehkä asua saman katon alla, erinäsistä syistä johtuen. On erittäin hyvä isä, mutta muissa jutuissa onkin sitten toivomisen varaa (jotka paljastuivat vasta kun olin jo reippaasti raskaana).

Ja sen verran voin myös omasta kokemuksesta kertoa, että tein lapsen miehen kanssa, joka erotessamme ehdotti, että olisin antanut lapsemme hänen isälleen, hänen armeejan ajaksi, vaikak isää ei lapsi kiinnostanut tämän syntymän jälkeen (mutta ei ollut hyväksyttävää, että lapsi jäi minulle, jota lapsi kiinnosti). Armeejan jälkeen isä on nähnyt enemmän tai vähemmän lastaan (keskimäärin lapsen koko 16-v elämän aikana n. 4krt/v ja elatusapua sekä tukea olen lapsesta saanut n. 3-v koko lapsen elinikänä). Mes on pahoillaan ainoastaan siitä, kun kävin hakemassa elarit viimeinkin Kelalta, alpsen ollessa 14-v ja pahoillaan siitä ettei pysty maksamaan, vaikka ei maksanut silloinkaan, kun olisi pystynyt (en kyllä vattinutkaan, kuin vaan pitämään yhteyttä lapseen). Mutta on lapselle erittäin tärkeä, vaikkakin nyt muksu on ruvennut jo tajuamaan, että ei mene ihan niin kuin sisaruksilla on mennyt...ja me sentään oltiin täydellinen pari, ennen lapsen syntymää