Voiko mieheni oppia rakastamaan?

[rakkautta etsien]

Olen järkyttynyt. Tajusin eilen puolen vuoden seurustelun jälkeen, että avomieheni tunteet minua kohtaan ovat olleet himoa ja kiintymystä, ystävyyttä jne. mutta ei aitoa rakkautta. Hän ei ole todennäköisesti koskaan rakastanut ketään. Suhteita on ollut, mutta ne ovat päättyneet mitä kummallisimpiin asioihin. Ei koskaan riitaan, pettämisiin tms. Mieheni on ystävällinen ja osaa tehdä tekoja, jotka voi olettaa rakkaudeksi: siivoaa, tekee ruokaa, ostaa minulle kaikenlaista. Seksikin sujuu erinomaisesti. Mutta... se kamala ex-sikanikin rakasti minua enemmän!!! Tuli tunne, että minua tarvitaan (nyt olen vain koriste kakun päällä tms.) ja rakkautta näytettiin esim. kesken päivän halaamalla ja sanomalla "rakastan sinua". Ja silmät kertoivat paljon! Mieheni sanoo hyvin harvoin rakastavansa ja silloinkin vain jos olen itse sanonut niin. Seksiin saan minä tehdä aloitteen. Hellyyttä saan sitä "kerjäämällä". Joskus mieheni sanoi, että "ei joka päivä jaksa rakastaa" ja olin järkyttynyt. En tiedä mitä hän tarkalleenottaen tarkoitti.

Kysynkin nyt, voiko ihminen oppia rakastamaan? Voiko mieheni tajuta joku päivä mitä rakkaus on ja valaistua asian suhteen? Oppia rakkautta, koska minä rakastan häntä. En tiedä kuinka kauan jaksan olla "rakkauden kerjäläinen", odottaa ja odottaa...

 

["eee"]

Siis miksi te asutte jo yhdessä...?

 

[Minni:)]

No ensinnäkin puoli vuotta on hyvin vähän aikaa, ei se rakkaus kaikilla välttämättä siinä ajassa vielä kunnolla syty. Toisekseen jokainen ihminen ilmaisee rakkauttaan eri tavoin.

 

[rakkautta etsien]

[QUOTE="eee";27782996]Siis miksi te asutte jo yhdessä...?[/QUOTE]
Olosuhteiden pakosta. Muutin toiselle paikkakunnalle miehen vuoksi. 400 km:n välimatka olisi ollut aivan liikaa. Jo taloudellisten seikkojen vuoksi (kalliit vuokrat) pakko asua yhdessä. Ja mies sanoi olevansa tähän valmis. Itsekin tunsin niin. Olisin voinut vaikka mennä naimisiin, niin paljon miehestä välitän. Ja on kaikin puolin niin kunnollinen.

 

[lahnan rouva]

kai se mahdollista on muttei kovin todennäköistä eikä ainakaan nopeaa. jos et osaa elää tunnelahnan kanssa, juokse ennen kuin totut. muuten muutut vähitellen hysteeriseksi.