Voiko mies rakastaa vatsassa olevaa vauvaa ?

[Vaativavaimo]

kun ei sitä samalla lailla tunne kuin äiti.

Onko teillä rakastanut ? Kuinka on sen osoittanut ?
Meillä tyttö ennestään, toinen tyttö syntyy pian ja tuntuu että tämä tuleva ei ole yhtä rakas miehelle kuin ensimmäinen.
Kyllä välillä juttelee vatsalle "isi täällä" ( ehkä kerran viikossa, tai kaks kertaa ) ja silittelee sillon tällön.
Ja sanoo että rakastaa tulevaa vauvaa yhtä paljon kuin minua ja esikoistakin.

minä vaan kaipaisin osoituksia siitä. Viikkaisi vauvan vaatteita valmiiksi ( minä teen mielelläni sen, mutta tuntuisi erilaiselta jos mieskin osallistuisi ), hieroisi selkääni kun en pysty enää istumaan, silittelisi vatsaa, juttelisi sille tms.

 

[Timppa]

Kyllä voi!!!

 

[vieras]

Eiköhän meillä kaikilla ole omat tapamme osoittaa rakkautta? Äidille vatsassa oleskelija on vaan konkreettisempi kuin miehelle.

 

[hei]

Luulisin, että useimmiten ei. Siis tottakai se on sillee jo oma, mutta oikeasti miehet usein pääsee täysillä mukaan vasta, kun se vauva on maailmassa.

Mutta en olis huolissani: Mun kokemuksella mies, joka ei niin hirveesti jaksanut hullaantua raskausaikana, oli täysin myyty jo ekasta syntymän jälkeisestä sekunnista.

 

[vierailija]

teillä on jo yksi lapsi. ehkä sillä miehellä menee aikaa perheen pyörittämiseen ja esikoisen huomioimiseen sen verran, ettei ihan yhtä paljon silittele sun masua kuin ekalla kerralla. kyllä se silti voi sitä uuttakin vauvaa rakastaa ihan yhtä paljon.

 

[kyllä se siitä]

Mulla oli samanlaisia fiiliksiä kun odotin kakkosta... Näin jälkeen päin oon tajunnu että itse aiheutin miehen etäisyyden kun alussa pelkäsin kovasti keskenmenoa enkä halunnut silloin miehen juttelevan masuasukille. Ja niin se sitten jäi, ei jutellut oikeastaan koko aikana. Mutta kyllä mies kakkosen synnyttyä on ollut mukana hoitamassa ja hellimässä vauvaa ja rakastaa häntä ihan varmasti yhtä paljon kuin esikoistakin.

 

[niin]

"Mutta en olis huolissani: Mun kokemuksella mies, joka ei niin hirveesti jaksanut hullaantua raskausaikana, oli täysin myyty jo ekasta syntymän jälkeisestä sekunnista. "


Mä peesaan tuota (sori, normaali lainaaminen ei jostain syystä onnannut). Meillä esikoisen synnyttyä mies oli kovasti mukana raskaudessa, puheli masulle, silitteli, hieroi yms. Kaikkihan on tuolloin uutta ja ihmeellistä. Keskimmäisen ja kuopuksen raskausaikana tuollaista toimintaa ei juurikaan ollut, mutta silti kaikki lapset ovat hänelle odotuksesta asti olleet yhtä rakkaita. Syntymän jälkeen sen heti sitten huomaa kunnolla, kun lapsesta tulee miehellekin konkreettinen.

 

[Timppa]

Juu ei voi lainata. Minä ainakin rakastin jokaista jo vatsassa ollessa mutta ensimmäisen kanssa oli melkoinen järkytys miten ne tunteen vielä muuttui syntymän hetkellä ja heti sen jälkeen. Ja kyllä se synnyttäjäkin jotenkin oli uudessa valossa.

 

[...]

kyllä meillä mies rakastaa mahassa olevaa vauvaa. osoittaa sen "hellimällä" tai paremminkin silittelemällä minun mahaa.. sanoo välillä sille että isin kulta.

 

[Vaavivavaimo]

Olenko sitten joku hormonipesä kun minulle merkitsisi todella paljon että mies kertoisi arvostavansa minua kun kannan hänen lastaan ?
Esikoisen odotusaika meni kuin siivillä, helposti ilman mitään kipuja.
Tämä toinen onkin ollut ihan päinvastainen. Kamala pahoinvointi , supistukset, vatsakivut, väsymys, raudanpuutos, verenpaineet liian alhaalla, huimausta, migreeniä, selkäkipuja ...
Ja miten ihanalta tuntuisikaan jos mies kertoisi miten paljon hälle merkitsee että kärsin kaiken tuon hänenkin lapsensa vuoksi.
:'(
Voi itku

 

[juu]

ei meilläkään mies nyt kakkosta odottaessa silitellyt masua tms. ajattelin jo että haluaako edes lasta mutta heti tytön synnyttyä oli niin myyty ja rakastaa kyllä tyttöä. kaikki miehet ei ole semmoista masunsilittelijätyyppiä enkä voi kyllä sanoa että itsekään olisin.

 

[Vaativavaimo]

En minäkään välttämättä jaksaisi edes jos kaiket päivää roikkuisi vatsassa kiinni ja lepertelisi jotain ällö lällyä koko ajan. Mutta kun esim. selkä on minulla niin huonossa kunnossa että en siedä istua viittä minuuttia kauempaa missään niin minulle merkitsisi paljon että OMASTA TAHDOSTAAN tulisi ja hieroisi/silittelisi kipeää selkää kun selkeästi huomaa että tekee kipeää ja on tuskallista.
Siitä tulisi se olo että välittää ja arvostaa sitä että kannan hänen lastaan ja kärsin tämän kaiken lapsen vuoksi.
Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa.

 

[nyyhky]

Ei osoita minkäänlaista kiinnostusta!

kun ei sitä samalla lailla tunne kuin äiti.

Onko teillä rakastanut ? Kuinka on sen osoittanut ?
Meillä tyttö ennestään, toinen tyttö syntyy pian ja tuntuu että tämä tuleva ei ole yhtä rakas miehelle kuin ensimmäinen.
Kyllä välillä juttelee vatsalle "isi täällä" ( ehkä kerran viikossa, tai kaks kertaa ) ja silittelee sillon tällön.
Ja sanoo että rakastaa tulevaa vauvaa yhtä paljon kuin minua ja esikoistakin.

minä vaan kaipaisin osoituksia siitä. Viikkaisi vauvan vaatteita valmiiksi ( minä teen mielelläni sen, mutta tuntuisi erilaiselta jos mieskin osallistuisi ), hieroisi selkääni kun en pysty enää istumaan, silittelisi vatsaa, juttelisi sille tms.

 

[vieras]

Olenko sitten joku hormonipesä kun minulle merkitsisi todella paljon että mies kertoisi arvostavansa minua kun kannan hänen lastaan ?
Esikoisen odotusaika meni kuin siivillä, helposti ilman mitään kipuja.
Tämä toinen onkin ollut ihan päinvastainen. Kamala pahoinvointi , supistukset, vatsakivut, väsymys, raudanpuutos, verenpaineet liian alhaalla, huimausta, migreeniä, selkäkipuja ...
Ja miten ihanalta tuntuisikaan jos mies kertoisi miten paljon hälle merkitsee että kärsin kaiken tuon hänenkin lapsensa vuoksi.
:'(
Voi itku

Sano nuo asiat miehellesi ja että et nyt pärjää ilman hänen tukeaan...

 

[Saapasjalkakissa]

Mun mies ei puhele mahalle Ja sentään neljättä ootan... Ei ole koskaan harrastanu moista... Muistaa kyllä leikisteen "nurista" jos sattuu saamaan mojovat potkut ollessaan ihan lähellä
Että ei se sitä tarkota,etteikö se iskä välittäis... =)

Auttaa kyllä tämmösissä kotiaskareissa jotka on jotenkin äärettömän epämiellyttäviä kun ahdistaa olla kyykyssä ja hieroo välillä jalkoja sitä pyydettäessä, ilman pyytämistä ei mitään heru.

Ai niin ja ei mun mies tai useampikaan mies tajua vapaaehtosesti miten hankala sen mahan kanssa oikeesti on olla, että suosittelen ihan oikeasti sanomaan miltä tuntuu... tosin jos aina sanoo samaa, ni se kuulostaa jo lähinnä valittamiselta.
Mut että en usko että se mies tahallaan on huomioimatta sitä raskautta, mut ei sitä oikeesti tajua,ellei siinä tilanteessa ole konkreettisesti ollu... =)

 

[mii]

Mä pitäisin kummallisena, jos mies osoittaisi rakkauttaan viikkaamalla vauvan vaatteita PYYTÄMÄTTÄ!

 

[Saapasjalkakissa]

Mä pitäisin kummallisena, jos mies osoittaisi rakkauttaan viikkaamalla vauvan vaatteita PYYTÄMÄTTÄ!

Mä mittaisin kuumetta ja kysyisin että mitä takaa-ajatuksia sillä on Mun mies kun ei ole todellakaan mikään vaate expertti Ei tajua siis tuontaivaallista miten yleensäkään vaatteet viikataan

 

[hei]

En minäkään välttämättä jaksaisi edes jos kaiket päivää roikkuisi vatsassa kiinni ja lepertelisi jotain ällö lällyä koko ajan. Mutta kun esim. selkä on minulla niin huonossa kunnossa että en siedä istua viittä minuuttia kauempaa missään niin minulle merkitsisi paljon että OMASTA TAHDOSTAAN tulisi ja hieroisi/silittelisi kipeää selkää kun selkeästi huomaa että tekee kipeää ja on tuskallista.
Siitä tulisi se olo että välittää ja arvostaa sitä että kannan hänen lastaan ja kärsin tämän kaiken lapsen vuoksi.
Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa.

Ymmärrän, mitä tarkoitat... mutta mutta. Sun tarvii ekana kysyä itseltäsi, kuinka huomaavainen mies normaalisti on tommosissa asioissa? Jos sulla normaalisti on niskat jumissa, kuinka helposti mies alkaa hieroa ilman, että sun tarvii pyytää?

Mies kun ei välttämättä vaan tajua osoittaa sitä arvostustaan... tai siis ei se, ettei hiero jne. tarkoita sitä, ettei arvostaisi. Vaan tommoinen osoitus ei vaan välttämättä kuulu hänen luonteeseensa. Ootko sanonut asiasta? (nätisti!) Voisit nätisti sanoa, että musta ois kiva, jos sä joskus tarjoutuisit hieromaan vaikka tätä selkää silloin, kun huomaat, että mulla on tukala olo... Tai jotenkin muuten. Mutta siis nätisti sanot, etkä ala vaatimaan jne.

Ei kukaan tykkää siitä, että toinen komentelee. Saatikka jonkun itselle tärkeän asian avulla.. Siis jos käsket hieromaan, siitä voi tulla semmoinen inhottava olo miehelle, koska tavallaan hän voi tuntea itsensä voimattomaksi ja huonoksi: kenties ottaisi mielellään sen vauvan sulta kannettavakseen, mutta kun luonto nyt on järjestänyt asian näin. Mutta sitten selkeesti sä inhoat nykyistä olotilaasi ja miehelle tulee siitä huono-omatunto. Mutta sitten, jos sä komennat ukkoasi hieromaan, tulee vielä semmoinen olo, että hitto, kun hän tekee kaiken väärin... ..Vaikea selittää, mut toivottavasti tajuat, mitä tarkoitan.

 

[Vaativavaimo]

sehän tästä tilanteesta tekeekin vähän hankalan että olen kyllä sanonut että olisi ihana jos hän hieroisi selkää ja välillä pyydän että jos viitsisi hieroa jalkoja jos esim. katsotaan telkkua. Ja hierookin kun pyydän.
Mutta sitten kun olen pyytänyt niin tuntuu pahalta kun hän tekee niin Eli tuntuu että vaadin häneltä jotain mitä hän ei oikeasti haluaisi tehdä ?!
Olen monimutkainen ihminen.
Tiedän että mies rakastaa minua, on aina rakastanut minua ja on todella ihana mies, mihinkään en ikinä häntä vaihtaisi.
Mutta kai se on tämä raskaus mikä aiheuttaa sen tunteen että kaipaisi sitä tunnetta siitä että tämä raskaus, vauva ja minä kaikkine vaivoineni olen tärkeä miehelle.
On niin vaikea pukea tätä jotenkin sanoiksi.

 

[LisaMarie]

Miehet usein osoittaa rakkautta eri tavalla. Ja kun ne ei ite ole raskaana, ei ne voi tietää miltä tuntuu ja mistä pitäis hieroa.
Mä luulen, että meillä ei iskä ole ikinä puhunu vatsalle -kun en ole minäkään- mutta kyllä noi tytöt on sen silti oikein hyvin kiepauttanu heti pikkusormen ympärille.

 

[Tuulia79]

Meillä isä jutteli mahalle ja kokeili potkuja. Siitä tiesi, että rakastaa vauvaa vaikka on vielä vatsassa. Ei ihme, että on sellainen isän tyttö.

 

[Saapasjalkakissa]

sehän tästä tilanteesta tekeekin vähän hankalan että olen kyllä sanonut että olisi ihana jos hän hieroisi selkää ja välillä pyydän että jos viitsisi hieroa jalkoja jos esim. katsotaan telkkua. Ja hierookin kun pyydän.
Mutta sitten kun olen pyytänyt niin tuntuu pahalta kun hän tekee niin Eli tuntuu että vaadin häneltä jotain mitä hän ei oikeasti haluaisi tehdä ?!
Olen monimutkainen ihminen.
Tiedän että mies rakastaa minua, on aina rakastanut minua ja on todella ihana mies, mihinkään en ikinä häntä vaihtaisi.
Mutta kai se on tämä raskaus mikä aiheuttaa sen tunteen että kaipaisi sitä tunnetta siitä että tämä raskaus, vauva ja minä kaikkine vaivoineni olen tärkeä miehelle.
On niin vaikea pukea tätä jotenkin sanoiksi.

No millä tavalla se mies reagoi kun pyydät hieromaan???
Minä oon aikanaan itkenykki jopa miehelle,että kun en minä KEHTAA olla ruinaamassa koko ajan sitä hieromista... tms. Ni mies sanoi kyllä aivan suoraan,ettei hänelle tule mieleen semmonen ellei erikseen sano... Että mielellään hän kyllä tekee, sitten kun pyytää ja jos itse jaksaa. Ei mun mies ainakaan väkipakolla hiero.
Olen jopa koittanut että voisin vastavuorosesti hieroa häntä, mutta ku ei hän tykkää... :xmas:

 

[Vaativavaimo]

sehän tästä tilanteesta tekeekin vähän hankalan että olen kyllä sanonut että olisi ihana jos hän hieroisi selkää ja välillä pyydän että jos viitsisi hieroa jalkoja jos esim. katsotaan telkkua. Ja hierookin kun pyydän.
Mutta sitten kun olen pyytänyt niin tuntuu pahalta kun hän tekee niin Eli tuntuu että vaadin häneltä jotain mitä hän ei oikeasti haluaisi tehdä ?!
Olen monimutkainen ihminen.
Tiedän että mies rakastaa minua, on aina rakastanut minua ja on todella ihana mies, mihinkään en ikinä häntä vaihtaisi.
Mutta kai se on tämä raskaus mikä aiheuttaa sen tunteen että kaipaisi sitä tunnetta siitä että tämä raskaus, vauva ja minä kaikkine vaivoineni olen tärkeä miehelle.
On niin vaikea pukea tätä jotenkin sanoiksi.

Hieroo kyllä mielellään. Nytkin töihin laitoin viestiä näistä tunteista ja sanoi että tänään kun illalla tulee töistä hän lämmittää saunan ja hieroo minua. Mutta kun minusta tuntuu että vaadin häneltä jotain. Olen jästipää, itsepäinen, tempperamenttinen ja kaiken lisäksi, minun on erittäin vaikea pyytää missään asiassa apua keltään. Yritän kaiken tehdä aina itse. Tänäänkin kontaten luuttusin lattiat ison mahan kanssa kun ei vaan saanu sanottua miehelle että josko hän ne olisi voinut pestä.
Raivostun itse tästä itsepäisyydestäni.
No millä tavalla se mies reagoi kun pyydät hieromaan???
Minä oon aikanaan itkenykki jopa miehelle,että kun en minä KEHTAA olla ruinaamassa koko ajan sitä hieromista... tms. Ni mies sanoi kyllä aivan suoraan,ettei hänelle tule mieleen semmonen ellei erikseen sano... Että mielellään hän kyllä tekee, sitten kun pyytää ja jos itse jaksaa. Ei mun mies ainakaan väkipakolla hiero.
Olen jopa koittanut että voisin vastavuorosesti hieroa häntä, mutta ku ei hän tykkää... :xmas:

 

[Vaativavaimo]

Tulipa oudosti tuo minun vastaus

 

[kylmä nakki]

teillä on jo yksi lapsi. ehkä sillä miehellä menee aikaa perheen pyörittämiseen ja esikoisen huomioimiseen sen verran, ettei ihan yhtä paljon silittele sun masua kuin ekalla kerralla. kyllä se silti voi sitä uuttakin vauvaa rakastaa ihan yhtä paljon.

samaa mieltä. kyllä meilläkin mies välillä mahaa taputtelee ja juttelee hempeästi, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin esikoista odottaessa. enkä ihmettele yhtään. ja silti ihan varmana on yhtä tärkeä tämä salamatkustaja kuin tyttökin oli mahassa ollessaan.

ja aivan varmasti mies on yhtä myyty ja ylpeä kun poika syntyy