Voiko muslimi-kristitty suhde onnistua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ajattelinpa kysellä muiden kokemuksia, voiko muslimi-kristitty suhde onnistua?
Poikaystäväni on irakista ja muslimi ja itse olen suomalainen kristitty

Onko se totta, että muslimimiehet on kultaisia ja huomaavaisia ja vapaamielisiä länsimaisen naisen kanssa vain niin kauan kun nainen ei ole vaimo, vaan tyttöystävä?

Mitkä asiat konkreettisimmin muuttuvat kun avioliitto solmitaan?

En jaksa uskoa, että sama mies, joka tänään on maailman ihanin ja kultaisin mussukka, muuttuisi vittumaiseksi alistajaksi ja pettäjäksi tyyliin samana päivänä kun minusta tulee vaimo...

Kertokaa muslimin kanssa avioituneet ihan rehellisesti, että mitkä asiat muuttuivat ja mitkä ei. Kauanko olitte seurustelleet ennen avioliittoa ja mistä maasta miehesi on? Kaduttaako avioliiton solmiminen?

Ja vielä -ehkä se tärkein- kuinka uskonnollinen miehesi on (tai oli seurusteluaikana)? Minun poikaystäväni puhuu paljon Jumalasta ja Koraanista ja pyrkii elämään hyvän muslimin elämää. Ja on sallinut minulle viikonloppuviinit jokusen kerran kun olemme iltaa viettäneet, eikä ole aina kieltänyt baariin menemistä ystäviä tapaamaan, vaikka itse ei alkoholia käytäkään, eikä käy baareissa. Tosin enpä ole itsekään baareissa tykkää juuri käydä, koska olen mieluummin hänen kainalossaan..:)
 
Voiko ihana miehesi vaatia että käännyt muslimiksi kun menette naimisiin?
Voiko rakastava äiti hylätä aikuisen lapsensa ja toivoa tämän kuolemaa kun tämä kääntyy kristityksi?
Voiko suojeleva veli uhata siskoaan tappamisella jos tämä ei jätä länsimaista poikaystäväänsä?

Vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on sama. Jos miehesi on tosissaan uskonsa kanssa niin tiedät itsekin mikä se vastaus on.
Ei rasismia vaan elämää...
 
noh, minä puhun nyt omasta kokemuksesta , ja olin seurusteluaikana ja suhteen alussa vihainen niille jotka varoittelivat ja olivat kauhistuneita seurustelusta muslimin kanssa.
En kuunnellut ja menimme naimisiin, ja järkytys oli valtava kun olinkin vaimo, alkoi ihan eri meininki. Alkoholia ei saanut ottaa edes kerran vuodessa puoli lasia viiniä, hän poisti ystävieni numerot kännykästä ja määräsi kenen kanssa saan olla tekemisssä ja tutki kännykkääni. Minä en saanut tietysti koskeakaan hänen puhelimeensa.
Tässä vain joitakin esimerkkejä. Hän itse alkoi ravata baareissa ja pettää minua, ja minä en saanut mennä minnekään. Väkivalta ja nimittely ja alistaminen astui mukaan kuvioon. En olisi voinutkaan kuvitella että tilanne voi mennä tuollaiseksi. Se oli järkytys ja täysin odottamatonta, vaikka minua toki varoitettiin.
Haluan sen vielä sanoa, että muslimi vaatii että lapsesta tulee muslimi, ja poika ympärileikataan pienenä ym.
Olemme eronneet, helvetti jatkuu vieläkin, lapsen myötä. '
Jos nyt saisin valita uudelleen, juoksisin karkuun miestäni. Ikävä kyllä en voi elää sitä hetkeä uudelleen.
 
Tuttavani päätyi surullisten vaiheiden jälkeen naimisiin muslimin kanssa. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, alkoi kaiken kristillisyyden kieltäminen lapselta. Siihen saat varmasti varautua, ettei muslimi anna lapsensa saada vaikutteita kristinuskosta ainakaan poikalapsen ollessa kyseessä. Alistaminen, kiusaaminen ja halveksiminen alkoivat ja pahenivat. Ja luuletko, että ukko oli aluksi Kammottava???? No ei tietenkään, vaan näytti todellisen minänsä sitten kun oli päässyt naimisiin. Lapset on mies vienyt omien oikeauskoisten sukulaistensa kasvatettaviksi. Onnea vaan ....

Koeta päästä eroon muslimista, koko sydämestäni pyydän.
 
Voi kuule, jos miehesi on harras uskovainen niin suhteenne on jo tuhoon tuomittu. Pahimmassa tapauksessa säryt siinä koko ihminen. Minulla on takana avioliitto muslimimiehen kanssa, ja hän ei ollut edes harras uskovainen. Jos olisi ollut tiukka muslimi, eropaperit olisivat lähteneet jo useita vuosia aiemmin. Jopa tapauskovaisen muslimin kanssa on niin vaikeaa että en voi suositella. En jaksa kertoa enempää mutta joitakin varomerkkejä joista tulee teille isoja kiistakapuloita myöhemmin:

1. Juoksee paljon kavereidensa kanssa ulkona/kaverien mielipide tärkeä/miltä näyttää kaverien silmissä on tärkeää/hengailee paljon muiden muslimiukkojen kanssa
2. Vieraita tulee milloin sattuu, jopa yöllä
3. Ristiriidat edes pienissä asioissa (esim. sanoo ensin että tykkää eläimistä mutta potkii ystäväsi kissaa kauemmas kun inhoaa niitä)
4. Haluaa lapsistanne muslimeja (=ympärileikkaus kuulostaa ensin pikkujutulta mutta sitten kun pitelet sylissäsi teidän ekaa poikalasta niin asiat muuttuu hetkessä)
5. Rajoittaa sinua millään tavalla/yrittää muuttaa sinua/alistaa sinua ensin "kierosti" yrittää verhota sen vain auttamiseesi tai tukemiseesi oikeaan suuntaan
6. Ei tapaile paljoakaan suomalaisia ihmisiä/ei ole kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista/pitää omaa kulttuuriaan/uskontoa parempana
7. Tekee töitä pimeenä/kaverinsa tekee töitä pimeenä/laittomuuksilla halutaan rikkauksia kun normaali elämäntaso ei kelpaa/alhainen koulutus

Tuossa muutamia isoja kompastuskiviä. Ne näyttää alussa pikkuisilta kivenropposilta mutta lupaan sulle että ajan kanssa niistä kasvaa sellanen paskavyöry että hukut niiden alle. Parhaassa tapauksessa ensin kadotat itsesi ja oman identiteettisi, sitten vähän henkistä väkivaltaa ja alistamista, sitten ehkä saat eron ja terapian kautta löydettyä itsesi uudelleen kun suhde on ohi. Muslimiukot ei sitten ole niitä jotka vie lapsiaan tuonne puistoihin ja työntele kauppakasseja iltaisin työpäivän jälkeen.... jos olet huomannut. Tulet olemaan yksin ja kestät enemmän kuin normaalisti edes musliminaiset (niiden ei tarvitse käydä töissä JA hoitaa kotia vaan ne selviää puolet vähemmällä kuin suominainen muslimin kanssa).
 
Muslimimieheni:
- osallistuu kodin ja lasten hoitoon täysin tasavertaisesti kanssani
- ei ole kertaakaan kieltänyt minua tapaamasta ystäviäni, ennemminkin kannustanut minua näkemään heitä pikkuvauva-arjen aikanakin
- ei ole kertaakaan valittanut tekemisistäni/rajoittanut tekemisiäni
- tapaa ystäviään kuten minäkin tapaan omiani
- vieraita ei koskaan kutsu yöaikaan, kerran kyllä ystävänsä tuli myöhään yöksi akuutin tilanteen vuoksi ja tällöinkin varmisti minulta että sopii
- koskaan ei ole ollut väkivaltainen fyysisesti eikä henkisesti

Mitäs muuta? Sossusta emme koskaan ole hakeneet mitään koska molemmat olemme vakitöissä.
 
Muslimimieheni:
- osallistuu kodin ja lasten hoitoon täysin tasavertaisesti kanssani
- ei ole kertaakaan kieltänyt minua tapaamasta ystäviäni, ennemminkin kannustanut minua näkemään heitä pikkuvauva-arjen aikanakin
- ei ole kertaakaan valittanut tekemisistäni/rajoittanut tekemisiäni
- tapaa ystäviään kuten minäkin tapaan omiani
- vieraita ei koskaan kutsu yöaikaan, kerran kyllä ystävänsä tuli myöhään yöksi akuutin tilanteen vuoksi ja tällöinkin varmisti minulta että sopii
- koskaan ei ole ollut väkivaltainen fyysisesti eikä henkisesti

Mitäs muuta? Sossusta emme koskaan ole hakeneet mitään koska molemmat olemme vakitöissä.

Ihmeitäkin joskus tapahtuu. Mutta ihmeisiin ei pidä missään tapauksessa luottaa tässä asiassa.
 
Ihmeitäkin joskus tapahtuu. Mutta ihmeisiin ei pidä missään tapauksessa luottaa tässä asiassa.

Tiedän. Halusin vaan tuoda esille toisenkin puolen.

Me molemmat mieheni kanssa olemme hyvin maahanmuuttokriittisiä sillä mieheni on saanut kuulla niin paljon typeriä kommentteja tänne tulleilta Iraqilaisilta. Tyyliin "on tyhmää opetella kieli kun joutuu töihin".

Mieheni siis opetteli heti Suomeen tultuaan kielen ja pääsi ensin sijaiseksi ja siitä vakituiseksi töihin. Emme voi sietää tukien väärinkäyttäjiä/sossuloisia (ne jotka elämäntapanaan loisivat erilaisten tukien varassa edes yrittämättä työllistyä). Sairaudet ja yrittämisestään huolimatta työttömät asia erikseen, ymmärtänette eron?
 
Tiedän. Halusin vaan tuoda esille toisenkin puolen.

Me molemmat mieheni kanssa olemme hyvin maahanmuuttokriittisiä sillä mieheni on saanut kuulla niin paljon typeriä kommentteja tänne tulleilta Iraqilaisilta. Tyyliin "on tyhmää opetella kieli kun joutuu töihin".

Mieheni siis opetteli heti Suomeen tultuaan kielen ja pääsi ensin sijaiseksi ja siitä vakituiseksi töihin. Emme voi sietää tukien väärinkäyttäjiä/sossuloisia (ne jotka elämäntapanaan loisivat erilaisten tukien varassa edes yrittämättä työllistyä). Sairaudet ja yrittämisestään huolimatta työttömät asia erikseen, ymmärtänette eron?

Sitten on tämä toinen ryhmä eli naisensa tossun alla olevat muslimimiehet. Niiden työpaikat on yleensä perheen ja suvun suhteilla saatu, ei siis millään "kävelin sisään firmaan" -tyylisiä töitä vaan siellä on vaimon suku ja tuttavat apuna sekä tukena.
Nämä muslimiukot on vähän siivommin koska yleensä se taloudellinen vauraus tulee vaimon puolelta ja lisäksi työpaikkakin voi olla kiinni siitä miten kohtelee vaimoaan. Sossuloisia ja muita mamuja on helppo haukkua kuorossa kun vaimolla on valmiiksi omistusasunto ja muutenkin fyffeä takataskussa.
 
Sitten on tämä toinen ryhmä eli naisensa tossun alla olevat muslimimiehet. Niiden työpaikat on yleensä perheen ja suvun suhteilla saatu, ei siis millään "kävelin sisään firmaan" -tyylisiä töitä vaan siellä on vaimon suku ja tuttavat apuna sekä tukena.
Nämä muslimiukot on vähän siivommin koska yleensä se taloudellinen vauraus tulee vaimon puolelta ja lisäksi työpaikkakin voi olla kiinni siitä miten kohtelee vaimoaan. Sossuloisia ja muita mamuja on helppo haukkua kuorossa kun vaimolla on valmiiksi omistusasunto ja muutenkin fyffeä takataskussa.

Eipä ole tästäkään kyse. Ihan on oman koulutuksensa töissä alalla, josta en tunne ketään muuta eikä tuntenut miehenikään ennen työllistymistään. Ei siis todellakaan suhteilla saatu vaan ihan miehen omilla ansioilla. Korkealla koulutuksella töitä löytyy.

Omistusasuntoakaan ei ole. Tosin yhdessä olemme sellaisen hankintaa pankkilainan avulla miettineet. Ihan kuin mikä tahansa keskituloinen suomalaisperhe.

Tossun allakaan mies ei ole vaan keskinäinen kunnioitus vallitsee perheessämme. Oma sukunikin asuu toisella puolella Suomea, joten tukiverkkoonkaan on turha vedota. Yhdessä suunnitellen saamme molemmat myös omaa aikaa lapsiperhearjessa.

Mihin seuraavaksi yrität vedota? Miehen rikkauksiin (ei ole)? Mun rikkauksiin (ei ole)?
 
Ajattelinpa kysellä muiden kokemuksia, voiko muslimi-kristitty suhde onnistua?
Poikaystäväni on irakista ja muslimi ja itse olen suomalainen kristitty

Onko se totta, että muslimimiehet on kultaisia ja huomaavaisia ja vapaamielisiä länsimaisen naisen kanssa vain niin kauan kun nainen ei ole vaimo, vaan tyttöystävä?

Mitkä asiat konkreettisimmin muuttuvat kun avioliitto solmitaan?

En jaksa uskoa, että sama mies, joka tänään on maailman ihanin ja kultaisin mussukka, muuttuisi vittumaiseksi alistajaksi ja pettäjäksi tyyliin samana päivänä kun minusta tulee vaimo...

Kertokaa muslimin kanssa avioituneet ihan rehellisesti, että mitkä asiat muuttuivat ja mitkä ei. Kauanko olitte seurustelleet ennen avioliittoa ja mistä maasta miehesi on? Kaduttaako avioliiton solmiminen?

Ja vielä -ehkä se tärkein- kuinka uskonnollinen miehesi on (tai oli seurusteluaikana)? Minun poikaystäväni puhuu paljon Jumalasta ja Koraanista ja pyrkii elämään hyvän muslimin elämää. Ja on sallinut minulle viikonloppuviinit jokusen kerran kun olemme iltaa viettäneet, eikä ole aina kieltänyt baariin menemistä ystäviä tapaamaan, vaikka itse ei alkoholia käytäkään, eikä käy baareissa. Tosin enpä ole itsekään baareissa tykkää juuri käydä, koska olen mieluummin hänen kainalossaan..:)


:poop::eek::poop::ROFLMAO::ninja::ROFLMAO::poop::poop::poop::poop:
 
Sanottakoon vielä ap:lle että irakilaiseen en heti luottaisi. Oma mieheni on arabi ja muslimi, ja sitä kautta tietää useita irakilaisia ja valitettavasti heidän joukossaan on paljon ongelmatapauksia. Toki poikakaverisi voi olla poikkeus. Onko shia?
 

Yhteistyössä