Tottakai voi. Tiedän muutamia Suomessa asuvia musliminaisia, sekä muutamia ns. muslimimaassa asuvia musliminaisia, jotka ovat luopuneet huivista. Osa on käyttänyt huivia esim. 18v-20v, sitten luopunut siitä, sitten alkanut taas käyttämään sitä esim. 32v-35v, sitten taas luopunut, jne. Huivista ei sanatarkasti mainita koraanissa, vaikka siveästä vaatetuksesta puhutaan. Hädithit, eli profeetan puheet kertovat tarkemmin pukeutumisesta (samoin rukoilusta, jne, eihän rukoilun sääntöjäkään ole koraanissa). Muslimi uskoo sekä koraaniin, että häditheihin. Eri asia on, mitä kaikkea muslimi sitten elämässään haluaa nodattaa. Yksi huivista luopunut nainen (arabi, ei asu Suomessa vaan Lähi-Idässä) sanoi, että ihailee ja kadehtii niitä naisia, joilla on itsekuria huivin käyttöön. Että hänellä ei vaan ole. Eli uskoo huivin pitämiseen, muttei pysty omalla kohdallaan sitä toteuttamaan. Mitä väliä sillä on mitä uskonto (naapurin kohdalla) sanoo tällaisessa maassa, jossa on vapaus pukeutua kuten haluaa?
Uskonnon näkökulmasta se pelkkä huivi (oletetaan, että pukeutuminen muuten ns. siveää) ei ole mikään suuri asia. Suuret asiat ovat viisi pilaria, eli uskontunnustus, päivittäiset rukoukset, almujen maksaminen (2,5%), paasto ja pyhiinvaellus (jos se on inhimillisesti mahdollista). Huivi vaan näkyy ulospäin ja monesti kulminoituu joksikin uskontunnustuksen tasoiseksi asiaksi länsimaisten mielessä, varsinkin, kun se on monelle muslimille kuitenkin erittäin tärkeä vaatekappale, josta he eivät ole valmiita luopumaan. Kuten allekirjoittaneelle
Niin, ja suurin osa muslimeista on jollain tasolla tapamuslimeita, samoin kuin Suomessa ollaan tapakristittyjä. Se mikä tulee itsestä helposti, sitä noudatetaan, se mikä tuntuu hankalalta, se jätetään. Poikkeuksia toki on molemmin puolin, niinkuin kaikissa ihmisryhmissä, yhteisöissä, jne...
