V
vieras
Vieras
Oltiin anoppilassa viime kesänä, maalla siis. Anoppi vastustaa suuresti lapsen nukutusta ulkona vaunuissa, on sitä mieltä että vaunut voidaan varastaa ja itkuhälyttimet eivät toimi.
Kun oltiin kannettu laukut sisään, katosi saman tien kassissa näkyvillä ollut toinen hälytin. Kassit jäivät eteiseen ulko-oven viereen, hain autosta tavaraa ja sillä aikaa häly oli kadonnut.
Kysyin, onko joku nähnyt hälyä. Anoppi sanoi että hän ei ainakaan. Etsittiin autosta, talosta ja joka paikasta hälyä, ei löytynyt. Mentiin seuraavana päivänä ostamaan uudet 90 euron hälyt, anoppi oli hiljaa ja mukana reisulla.
Tänä kesänä häly oli ilmestynyt maalla kirjahyllyyn. Kukaan ei sanonut siitä mitään, huomasin sen saman tien. Nappasin itsuhälyttimen asap kassiin, enkä itsekään kommentoinut asiaa mitenkään.
Minulle tuli vahva tunne, että itkuhälyttimiä karsastava ja lapsen ulkona nukuttamista vihaava (naputtaa asiasta joka tapaamiskerralla) anoppi on ottanut itkuhälyttimen ja piilottanut sen. Olenko ihan pimeä kun ajattelen näin? Luulisi, että hälytin olisi viime kesänä löytynyt, jos se olisi taloon kadonnut, niin huolella sitä etsittiin. Hyllystä se olisi löytynyt 100 % varmuudella. Anoppi on jäänyt monesti valehtelusta kiinni, ja on hyvin hallitseva. Anoppi on valehdellut saadakseen tahtoaan läpi, koska hänelle ei vain sanota ei.
Jos pelkoni pitää paikkansa, onko tuollainen kalliiden tavaroiden piilottaminen terveen ihmisen puuhaa? On kyllä käynyt mielessä sekin, että jos anoppi hälyttimen piilotti, miksi hän olisi "antanut" sen takaisin? Välillä tuntuu että olen itse ihan vibo, kun mietin tätä...
Kun oltiin kannettu laukut sisään, katosi saman tien kassissa näkyvillä ollut toinen hälytin. Kassit jäivät eteiseen ulko-oven viereen, hain autosta tavaraa ja sillä aikaa häly oli kadonnut.
Kysyin, onko joku nähnyt hälyä. Anoppi sanoi että hän ei ainakaan. Etsittiin autosta, talosta ja joka paikasta hälyä, ei löytynyt. Mentiin seuraavana päivänä ostamaan uudet 90 euron hälyt, anoppi oli hiljaa ja mukana reisulla.
Tänä kesänä häly oli ilmestynyt maalla kirjahyllyyn. Kukaan ei sanonut siitä mitään, huomasin sen saman tien. Nappasin itsuhälyttimen asap kassiin, enkä itsekään kommentoinut asiaa mitenkään.
Minulle tuli vahva tunne, että itkuhälyttimiä karsastava ja lapsen ulkona nukuttamista vihaava (naputtaa asiasta joka tapaamiskerralla) anoppi on ottanut itkuhälyttimen ja piilottanut sen. Olenko ihan pimeä kun ajattelen näin? Luulisi, että hälytin olisi viime kesänä löytynyt, jos se olisi taloon kadonnut, niin huolella sitä etsittiin. Hyllystä se olisi löytynyt 100 % varmuudella. Anoppi on jäänyt monesti valehtelusta kiinni, ja on hyvin hallitseva. Anoppi on valehdellut saadakseen tahtoaan läpi, koska hänelle ei vain sanota ei.
Jos pelkoni pitää paikkansa, onko tuollainen kalliiden tavaroiden piilottaminen terveen ihmisen puuhaa? On kyllä käynyt mielessä sekin, että jos anoppi hälyttimen piilotti, miksi hän olisi "antanut" sen takaisin? Välillä tuntuu että olen itse ihan vibo, kun mietin tätä...