Voiko oikein kunnianhimoinen ihminen olla koskaan onnellinen?

[minä]

Mietin tuossa, että nyky maailmassa pitäisi tavoitella koko ajan jotakin. Pitäisi olla parempi työ, isompi asunto, uudempi auto. Jos ei tavoittele noita mitään, vaan on onnellinen siihen mitä on, niin saa laiskan leiman.
Onko asia näin?

 

[Emilyn]

Toki voi olla onnellinen, vaikka olisi jatkuvasti uusia tavoitteita. Kokisin elämän tylsäksi, jos ei olisi mitään mitä tavoitella, vaikka minulla kaikki tärkeimmät asiat jo onkin.

 

[vieras]

No ainakin nää uratyypit on yleensä hirveitä v*ttuilijoita. En sitten tiedä liittyykö se onnellisuuteen mitenkään.

 

[marisca]

Liian paljon asioita tavoiteltavana, eikä ehdi nauttimaan saavuttamistaan asioistaan, kun on jo uusi tavoite odottamassa, siispä ei voi olla onnellinen.

 

[Kateus vie kalatkin vedestä]

Vähän off topic, mutta se, että joku on kunnianhimoinen, ei todellakaan tarkoita, että hän tavoittelee parempaa työtä, isompaa asuntoa tai uudempaa autoa. Tunnen useamman tutkijan, jotka eivät kaipaa uutta työtä, asuvat tyytyväisenä aika ahtaasti eivätkä kaikki edes omista autoa. Silti ovat erittäin kunnianhimoisia omalla tutkimuksen sarallaan edistymisestä.

Itse en voi kuvitella, miltä elämä tuntuu, kun ei ole enää mitään tavoiteltavaa. Se on mielestäni surullinen tilanne. Enkä nyt puhu ainoastaan materiasta.

 

[Chala]

Juu mä peesaisin vierailijaa siinä, että kunnianhimo ja materianhimo on kaksi eri asiaa. En koe, että materian tavoittelu kertoo kunnianhimosta, enemmänkin näyttämisen tarpeesta ja siitä illuusiosta että raha ja tavara tekee onnelliseksi. Mitä se monille ei tee..

En mä myöskään usko että laiskan leimaa saa sillä ettei tavoittele koko ajan jotain isompaa ja parempaa. Sitten jos tyytyy siihen ettei töitä ole kun ei viitsi hakea tms. niin on mun mielestä jo aika laiska

Työ tekee toiset onnelliseksi, toisille se on perhe, ehkä joku on onnellinen kun hän voi kehuskella toisille tavaroillaan ja rahoillaan.. Jokainen taplaa tyylillään ja pääasia on, että on jotain unelmia, koski ne sitten mitä tahansa

 

[LisaMarie]

Riippuu kunnianhimon määritelmästä. Jos se on vaan sitä, että haluaa hoitaa jonkun rakkaan työn tai harrastuksen hyvin, voi olla onnellinen, mutta jos se on sitä, että on aina oltava paras kaikessa mitä tekee, niin ei ehdi kyllä koskaan nauttia saavutuksistaan.