Voiko rakkaus vaan kadota?

[mietin]

Joo, tiedän, parisuhdetta tulee hoitaa.
Mutta jos toinen ei tee asian eteen mitään. Ei sitä yksin jaksa loputtomiin.

Joku aika taaksepäin lakkasin itsekin viimein kommunikoimasta ym. Nyt alkaa tuntua vaan tyhjältä. Mietinkin, ettei meillä taida olla enää muuta yhteistä kuin lapset ja osoite.

 

["Vieras"]

Se katoaa hoitamatta1

 

[mä vaan.]

toivottavasti ei.

 

["vieras"]

Rakkaus on tahdon asia, ei tunne.

 

[jem]

tietysti se voi kadota, rakkautta täytyy ylläpitää. mutta, kadotetun rakkauden voi myös löytää uudelleen.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tietenkin voi kadota. Ja joskus se on etu.

 

[mietin]

tietysti se voi kadota, rakkautta täytyy ylläpitää. mutta, kadotetun rakkauden voi myös löytää uudelleen.

Miten?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Huono rakkaus, jos sitä pelkällä tahdolla joutuu ylläpitämään tai jatkuvasti huoltamaan... Sietääkin kadota.

 

[Mrs Shillelagh]

Aito rakkaus ei katoa, eikä vaadi hoitoa. Se, mitä te kutsutte rakkaudeksi, on yhtä katoavaista, kuin kauneuskin.

 

[Ultramariini]

Rakkaus on myös tahdon valinta, ei yksin tunne. Rakkaus muuttaa muotoaan, se haalistuu tietyllä tavalla, arkipäiväistyy, hautatuu ehkä elettävän elämän ja arjen alle. Yhteisen ajan ja oman ajan puute syö sitä. Mutta ei se ehkä kokonaan katoa, jos haluaa pitää rakkaudesta kiinni ja päättää tahtoa pysyä toisen rinnalla, silloinkin kun kaikista vähiten tuntee rakastavansa.

 

[mietin]

Rakkaus on myös tahdon valinta, ei yksin tunne. Rakkaus muuttaa muotoaan, se haalistuu tietyllä tavalla, arkipäiväistyy, hautatuu ehkä elettävän elämän ja arjen alle. Yhteisen ajan ja oman ajan puute syö sitä. Mutta ei se ehkä kokonaan katoa, jos haluaa pitää rakkaudesta kiinni ja päättää tahtoa pysyä toisen rinnalla, silloinkin kun kaikista vähiten tuntee rakastavansa.

Totta kai suhde arkipäiväistyy ja tavallaan hautautuu arkeen.
Mutta riittääkö se jos vain toinen yrittää järjestää sitä yhteistä aikaa, sekä omaa aikaa kummallekkin ja toista ei edes kiinnosta mikään?
Riittääkö jos vain toinen yrittää pitää siitä kiinni?
Sitä minkä kerran olen papin edessä luvannut, sitä en tule rikkomaan.
Tuntuu vain niin tyhjältä. Tässäkö tämä nyt oli?

 

[Karju]

Rakkaus on myös tahdon valinta, ei yksin tunne. Rakkaus muuttaa muotoaan, se haalistuu tietyllä tavalla, arkipäiväistyy, hautatuu ehkä elettävän elämän ja arjen alle. Yhteisen ajan ja oman ajan puute syö sitä. Mutta ei se ehkä kokonaan katoa, jos haluaa pitää rakkaudesta kiinni ja päättää tahtoa pysyä toisen rinnalla, silloinkin kun kaikista vähiten tuntee rakastavansa.

Siis näin käy, jos ei hoida parisuhdetta. Hyvin hoidetussa parisuhteessa rakkaus vahvistuu ja yhdistää kumppanit toisiinsa ja antaa voimia jaksaa arjessa.

 

["vieras"]

Voi se. Mä ihmettelen että se ei useammin tapahdu ihmisille. Mulla kävi niin, että ex teki typerän asian ja NAKS´rakkaus katosi, läpät tippui silmiltä ja näin ihmisen sellaisena kuin hän oikeasti oli ja jollaista en halunnut. Ihmettelin et olipas nopeeta, mut oli se.

 

[Ultramariini]

Totta kai suhde arkipäiväistyy ja tavallaan hautautuu arkeen.
Mutta riittääkö se jos vain toinen yrittää järjestää sitä yhteistä aikaa, sekä omaa aikaa kummallekkin ja toista ei edes kiinnosta mikään?
Riittääkö jos vain toinen yrittää pitää siitä kiinni?
Sitä minkä kerran olen papin edessä luvannut, sitä en tule rikkomaan.
Tuntuu vain niin tyhjältä. Tässäkö tämä nyt oli?

ehkei se aina riitä. Sillä tarvitaanhan siihen suhteeseen kaksi ihmistä. Loputtomiin ei yksinään toki jaksa yrittää.