Toggle sidebar

Voiko uusi suhde toimia, jos se alkaa ennen kuin edellinen on virallisesti päättynyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 1+1=4
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
1

1+1=4

Vieras
Mitään pettämistä ei ole tapahtunut, eikä tapahdu. Edellinen suhde on ollut kuollut jo ainakin vuoden, eli eroa olen kyllä jo tehnyt..ja siitä on miehen kanssa puhuttu jo pidempään.
Olen nyt aika ihastunut vanhaan tuttuun ja tunteet molemmin puoleisia. Mutta voiko siitä tulla mitään, jos hyppää vanhasta suoraan uuteen? Kokemuksia?

Näin en tarkoittanut, mutta joskus asioille ei voi mitään;(
 
Eiköhän se ole kiinni siitä, miten käsitelee menneensä ja tekee töitä nykyisyydessä.

Minä tein duunin, että selvisin pettämisestä ja jättämisestä. Uusi suhde alkoi ennen kun oikeus vahvisti eron. Minä tein duunia että suhde toimisi ja teen loppuelämäni. Nyt pyyhkii hyvin, vaikka koville on ottanut!
 
Täytyy nyt jutella asioista, toivottavasti saadaan selvitettyä ne jotenkin järkevästi.

Mutta, istuin aamulla työmatkan onnellinen hymy huulilla, ja kaikki näytti hyvin pitkästä aikaa todella kauniilta:) Ehkä se tästä..
 
No ainakin ero pitäis käsitellä sit irrallaan tästä uudesta suhteesta, ettei jää kaivelemaan. Ittellä eropäätös oli niin selvä ittelle että sinällään ei koville ottanut luopua eksästä, mut sit taas se et en olis halunnut käydä elämässäni eroa läpi kun muuta on sovittu (ollaan yhdessä aina), ja se teki tiukempaa antaa itselleen anteeksi että halusikin jotaki muuta..
 
Tällä hetkellä en osaa edes ajatella eroa, muuten kun käytännön järjestelyinä. Eli miestä kohtaan en just nyt tunne mitään, vaikka tottakai hänestä välitän! Onhan me oltu 10vuotta yhdessä. Hän tuntuu kämppikseltä:/
 
No siinä tapauksessa nyt ihan ensimmäisenä su pitää ajatella mitä sä oikeasti haluat. Jos teidän suhdetta ei voi enää korjata, niin sitten voit tehä päätöksen erosta, mut se täytyy miettiä valmiiksi. Älä eroa ennenkuin olet varma. Sitten kun ero tulee se on ensimmäiseksi aika pitkälti just sitä käytäntöä, ja muut tunteet yms seuraa perässä ja on luonnollisia. Mitä pidempään jahkailee sitä vaikeammaksi se tulee, mut ensiks täytyy itselle selvittää mitä itse omalta elämältä haluat ja sitten miettiä et onko ero ja uusi suhde hyvä juttu sun omia haluja ajatellen. Kyl se siitä, se on vaikee tilanne mut kyl siitä ajallaan selviää. Ja kun se uusi suhde toinen osapuoli tietää että erosit toisesta, täytyy senkin ymmärtää antaa tilaa sit sulle.
 
Olen nyt odottanut ja odottanut, varmaan pari vuotta että se "varma" tunne eroon tulisi. Mutta sitä ei tule, tai en sitä tunnista. Miehen kosketus inhottaa, seksiä ei ole ollut kun pari kertaa vuodessa ja mies tuntuu ihan eri ihmiseltä kuin ennen.
Ja nyt tämä tajuton ihastus mieheen, jonka olen oikeastaan tuntenut kauemmin kuin nykyisen mieheni.

Tuntuu että tässä on tarpeeksi nyt syytä muutokseen? Tiedän että tämän toinen mies ei saa olla SE syy, vaan kun syytä on ollut ihan ilman häntäkin riittämiin. En vaan ole _uskaltanut_tehdä mitään.

Mutta teenkö nyt silti jossain väärin?
 
No kysyn sitten näin: haluatko olla miehesi kanssa ja elää hänen kanssaan elämäänne eteenpäin?
Jos et, se on jo tarpeeksi syytä eroon. Se päätös tulee iteltä, itellä tuli olo et tästä ei oo tietä mihinkään hänen kans ja sit tein päätöksen et nyt sit tai ei koskaan.

Ja sanotaan että mieluummin lähde kuin että sidot itsesi lapsin, veloin yhteisin hankinnoin, taloin nykyiseen mieheesi, lähtö vaikenee siitä. (ja tosiaan ei nyt ollu tieto onko jo lapsia yms). Mut jos ot jo tilanteessa jossa on jo näitä, ja silti on olo ettei tästä tuu mitään, miksi tuhlata elämää onnettomuuteen kun kerran täällä vaan eletään?
 
En halua:/ Kun ei kiinnosta suunnitella mitään tulevaakaan hänen kanssaan.
Sepä se kun suht pieni lapsikin on. Sehän tässä onkin viivyttänyt päätöstä. Mutta kyllä lapsikin varmasti vaistoaa ettei kaikki ole ok, kun lähes päivittäin huokaillaan arkea ja vietetään aikaa eri huoneissa, eikä yhdessä jutella juuri mistään.

Omat vanhempani kituuttivat ja riitelivät varmaan 8 vuotta yhdessä ennen kuin erosivat. Samaa en halua!
 
[QUOTE="Jäämies";27084160]Mitäs jos se uusi mies kaipaa vain seksiä. Muutamat panot ja sitten alkaa viilenemään?[/QUOTE]

Ei kaipaa, tiedän jo:) Mutta ihan hyvä ajatusleikki, siltikin, kuten jo sanoin, uusi mies ei ole se syy erota. Antaa vain hieman lisäapua, että saan aikaiseksi erota. Enkä rämmi tässä surkeudessa loputtomasti.

Jos uusi suhde ei toimikaan, niin sitten ei toimi. Sille ei voi mitään.
Alkuperäinen kysymys kyllä olikin uuden suhteen toimivuudesta, tiedän että tällaisessa tilanteessa sekin on haasteellista!
 
Itsellä ei ollut vielä lapsia, lapsi oli kyllä yrityksessä mut sekin oli vaan sitä et halus itte jotain vääristä syistä.

Sä vastasit ettet halua. Siinä tapauksessa ku kerta olette miehesi kanssa keskustelleet jo erosta niin suosittelisin ottamaan aiheen esille uudelleen. Ja lapsenkin kannalta parempi jos vanhemmat asuu erillään kuin se et arki ei toimi, lapsi ei näe terveen parisuhteen esimerkkiä.

Ja siis uudesta miehestä en heti itse sanoisi erosta keskustellessa, vois miehellä jäädä väärä kuva eron syistä, kuten mun eksälle. Ja uuden miehen kanssa suosittelisin ns hitaampaa etenemistä, että käytte ulkona kun ero on tullut ja tutustutte vielä vähän lisää, ennen kuin yhteenmuuttamista tai muuta tulee.

Eipä mitään, on vaan jotenkin hyvä olo kun voi olla vertaistukena koska itteä ei ymmärtänyt kaikki heti, ystävät nyt ensimmäisenä. Mut kuitenkin, kun mainitsit ettet halua samaa kui vanhemmillasi niin suosittelen ettette pitkitä sitä pakolla. Mut keskustella kannattaa ihan rakentavasti jos aihe on ollut puheena ennenkin. Josko saa kysyä, mitä käytännössä olette puhuneet?
 
Kaivan tämän vielä esiin.
Uuden miehen kanssa emme ole _vielä_ puhuneet vakavia..
Nykyisen miehen kanssa ei ole ollut mitään yhtä keskustelua, vaan viikoittain puhutaan että mitä me tehdään, miksi ollaan yhdessä, kun tämä on tällaista. Kotona oleminen vaan v*tuttaa. Isomman riidan yhteydessä, jompikumpi on heti ollut muuttamassa pois. Pari kertaa on ihan vakavastikin puhuttu, että jos toinen muuttaisi ainakin väliaikaisesti pois. Mutta asia on jäänyt siihen. Kumpaakaan ei taida edes sen verran kiinnostaa, että asiaa selvitettäisi. Tyytyy vaan tilanteeseen. Eikös se niin mene, että kun ei riitelykään enää kiinnosta niin menee huonosti..

Ymmärrän niin hyvin tuon sanomasi, että lasta yritettiin vääristä syistä. Meilläkin taisi olla niin. Mutta se ei tietenkään kaduta, meillä on ihana lapsi<3 Ja siitä saa voimaa parantaa asioita.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa