Kuinka rikollinen mieleni voisi ollakaan kun näin joutessain aattelen
Eli jos olen porukalla tai mieheni kanssa kahden raflassa/diskossa/whatever paikassa missä on tanssia, onko moraalisesti kiellettyä vai sallittua mun mennä tanssimaan toisen miehen kanssa?
Miksi kysymys on muotoiltu näin? Ajatteleeko kysyjä että siihen olisi jo vastaus olemassa? Eikö hän tiedä vastausta? Vai tietääkö hän oikean vastauksen mille hakeekin vahvistusta tai kannatusta, ehkä sen avulla yleistä hyväksyntää ja moraalista oikeutusta toimilleen?
En tarkoita että omasta pöydästäni lähtisin hakemaan erikseen jostain tanssiseuraa vaan, jos vaikka juoma/veski/röökikoppi matkalla joku kysyy tulisinko tanssahtelemaan, miten on, saako mennä?
Tarkoittaako hän että jos jostain erikseen tullaan omaan pöytään tanssiseuraa hakemaan niin silloin saisi omastakin pöydästä lähteä johonkin, mennä erilleen, siis tanssahtelemaan?
Olen joskus ollut tuossa tilanteessa ja kysynyt mieheltäni voinko mennä, no antoi luvan mutta istui kuin viimeisellä tuomiolla pöydässä sillävälin kuin minä tanssin.
Mikä on "tuo" tilanne? Jos hakijalla on näköyhteys aviomieheen olisi hänen kovin noloa kieltäytyä (aviomiehen häpeä). Luulisi aviovaimon sen verran moraalista tietävän. Luvan pyytäminenhän on pelkkä muodollinen kohteliaisuusele johon oletetaan pöytäseuran tavallisesti aina suostuvan.
Aviovaimon kysyminenhän on oikeastaan jo sinällään epähienoa koska, jos etiketin noudattaminen on tärkeää, herrasmies käyttäytyy oma-aloitteisesti suopeutta ilmaisevin elein, jolloin kysymystä ei tarvitse edes esittää. Tilanne muuttuu kiusalliseksi jo silloin kun asiasta voi syntyä pienintäkään epäselvyyttä.
Jos sitten vaikka - juoma/veski/röökikoppi matkalla - joku on kysynyt vaimon halukkuutta ja tämä lupatiedustelun jälkeen lähtee omasta pöydästä jostain jotakuta tanssahtelijaa (hakemaan), niin protokollavirhe on aika räikeä.
Toisaalta on aika tylsää istua kahden mieheni kanssa koko ilta kuin suolapatsaat, jos olemme kahden siellä raflassa? Onko hauskanpito muiden kanssa siis sallittua vai ei?
Siis: "aika tylsää istua kahden, jos olemme kahden" Onko pariskunnalla hauskanpito kielletty vai mieskö sen vaimolta tahtoo kieltää? Tekeekö vanha suolainen seura näköispatsaakseen? Ollako kahden kesken istuen vai välillä muidenkin kanssa kaksin aina hauskempaa? Onko kysyjä vähän yksinkertainen aviohirviönsä kynsissä, vai leikkiikö älykäs vähän tyhmää, kysyessään itsestäänselvyyteen vastausta (varmasti sallivaa)?
Entä miten suhtaudutte siihen kun toinen osapuoli polttaa ja röökikopissa juttelee mahdollisesti toisten miesten/naisten kanssa ja jopa nauraa??
Toistamiseen yllyttävä selviön kyseenalaistus (huom. ylim. kysymysmerkki). Retoriikkaa johon ei odotetakaan asiallista vastinetta. Toinen ei siis polta ja koska miehiä (matkalla jossain) ei juuri tanssiin pyydellä, niin kysymyksen provosoivuus kohdistaa sympatiat vaimoon ja antipatiat aviomieheen (jopa vaimoltaan nauramisen kieltävä ja ehkä kaikkea avioliiton ulkopuolista puhetta rajoittava).
Ensimmäinen "Utelias" antaakin heti toivottua palautetta, mutta oudoksuu aloituksesta saamaansa ikävän voimakaasti kärjistävää mielikuvaa. Puolituntisen jälkeen epäselvään porsaanreikään ilmestyy vilpittömyyttä vaimon osalta alleviivaava falski paikkaus.
Ajattelin vain onko se mukavaa miestäni kohtaan. Itse en pitäisi jos olisimme yhdessä raflassa ja joku suttura hakisi miestäni tanssimaan ja tämä menisi. Ystäväpiirissämme on sama juttu. En tiedä sitten?
Mitä hän ei muka tiedä? Hän kyllä osaa kuvailla miehen tunnelmaa asiaankuulumattomaksi (kuin viimeisellä tuomiolla), mutta silti tai ehkä juuri siksi tekeytyy tietämättömäksi. Mies näyttäisi miehille tyypillisesti tuntevan aivan normaaliin tilanteeseen sopimattomia eli vääriä tunteita. Siinämäärin hän vaikuttaa heti epänormaalilta, niinkuin tarvittaessa miehen hyvin sopiikin.
Vaikka noin voisi saadakin rajaa vedettyä siihen kohtaan missä se oikeuttaa naisen mielitekoja samalla kun se velvoittaa miehen patastelemaan, niin ei kai ap sitä voi tarkoittaa? Voivoi sentään kuinka tuhmia pohdin, hyi olkoon! Saisikohan tätä anteeksi silläkään verukkeella ettei ollut sitten mitään parempaakaan tekemista?