Voiko vauvan sukupuoleen pettyä?

[ap]

Kaverini odottaan toista lastaan ja heillä on ennestään poika. Hän toivoo kovasti tyttöä ja toivoi kuulemma jo esikoisen kohdalla. Koki jo silloin kai jonkinlaisena pettymyksenä ettei tyttöä saanut. Nyt tätä toista lasta on ultrassa tytöksi ennustettu, mutta hän ei anna itsensä iloita siitä koska pelkää pettyvänsä tosi pahasti jos synnyttyä lapsi olisikin poika? Oli kertomansa mukaan esikoisen kohdallakin surrut kun oli loppurasauden ultrassa saanut kuulla odottavansa poikaa (tyyliin ihan oikeasti itkenyt ja kokenut "menettäneensä" tytön). Onko tuollainen ihan yleistä? Hänellä itsellään on vain veljiä ja on kai pikkutytöstä asti haaveillut joskus saavansa tyttären.

 

[Millenia]

Ei mielestäni ole kovin yleistä. Suurimmalla osalla ihmisiä on jonkinlainen "toive" mutta sillä ei ole käytännössä juurikaan merkitystä, viimeistään lapsen synnyttyä katoaa kaikki epäilys "väärästä sukupuolesta".

Välttämättä ei kuitenkaan ole aihetta huoleen, ihmisille ovat mitä kummallisemmat asiat ilouutisia ja pettymyksiä. Jotkut harvinaiset sekopäät tietysti antavat lastensa kärsiä "väärästä" sukupuolestaan.

 

[huh]

ei arvosta elämää.. lasta ollenkaan..

 

[voi pettyä]

minä toivoin toista tyttöä, mies toivoi poikaa. Mies sai mitä toivoi, minulle jäi vielä kaipuu toisen tytön saantiin. saa nähdä tehdäänkö kolmas jossain vaiheessa...

 

[ap]

Nähdäkseni esikoinen ei ainakaan ole kärsinyt "väärästä" sukupuolestaan. Kaverini rakastaa lastaan paljon ja kun esikoisen synnyttyä kävin heitä laitoksella katsomassa oli onnellinen lapsestaan eikä mitenkään pettyneeltä enää silloin vaikuttanut.

 

[joo]

minä odotin esikoisestani poikaa, mutta saimmekin tytön. ultrassa sanottiin että on tyttö. En jotenki aluks edes uskonut, koska halusin poikaa. Nyt tuntuu pahalta, että edes koskaan toivoin poikaa, koska toi tyttö on maailman paras asia, ja paras asia, mitä mulle on koskaan tapahtunut. Kun raskaus eteni, noin 2 viikkoa ultrasta, tuli tunne, että minä saan tytön, mahtavaa, ihanaa! Nyt en voi enää kuvitella, että olisin saanut pojan, asia ei olisi sama. Nyt toivon että toinenkin lapsi olisi tyttö. Nimikin on jo valmiina tytölle, ei pojalle Mutta en pety, vaikka tulisikin poika. Petyin, hetkeksi, joten vastaukseni on, kyllä voi pettyä

 

[vieras]

olen saanut lapsuuteni kärsiä "väärästä sukupuolestani" niin kamalasti, että itse harkitsin sitten vasta lapsen tekoa kun olin TÄYSIN varma, ettei itselläni ole vastaavaa taipumusta.

 

[-]

Ei siihen voi "pettyä". Vaikka toivoisikin jompaa kumpaa sukupuolta odotusaikana, kyllä siihen vauvaan rakastuu ilman muuta kun sen näkee. Sitten tulee sellainen juttu jopa, että jos on toivonut toista sukupuolta, sitä ehkä rakastaa jopa enemmän. Kun katselee sitä pikkuista naamaa ja alkaa kaduttaa kamalasti, että miksi mä en toivonut juuri sua

 

[Millenia]

Nähdäkseni esikoinen ei ainakaan ole kärsinyt "väärästä" sukupuolestaan. Kaverini rakastaa lastaan paljon ja kun esikoisen synnyttyä kävin heitä laitoksella katsomassa oli onnellinen lapsestaan eikä mitenkään pettyneeltä enää silloin vaikuttanut.

Joo eipä tuo sitten hirveän kummallista ole. Raskaana sitä pillittää typerämmistäkin asioista Meille se nyt oli itsestäänselvää että kumpi tahansa on ihana, ja niin tälläkin kertaa, mutta tosiaan saa sitä murehtia turhemmistakin, jos sitten lapsen saadessaan kuitenkin on onnellinen.

 

[vieras]

Ei siihen voi "pettyä". Vaikka toivoisikin jompaa kumpaa sukupuolta odotusaikana, kyllä siihen vauvaan rakastuu ilman muuta kun sen näkee. Sitten tulee sellainen juttu jopa, että jos on toivonut toista sukupuolta, sitä ehkä rakastaa jopa enemmän. Kun katselee sitä pikkuista naamaa ja alkaa kaduttaa kamalasti, että miksi mä en toivonut juuri sua

Juuri noin kirjoitin äsken Ennen sinua

 

[...]

siis kai siihen voi pettyä, mutta MINÄ en olisi voinut pettyä.
Minä olisin ottanut yhtä suurella rakkaudella vastaan pojankin.
tytön sain, kaunokaiseni ainokaiseni :heart:

 

[vieras]

siis kai siihen voi pettyä, mutta MINÄ en olisi voinut pettyä.
Minä olisin ottanut yhtä suurella rakkaudella vastaan pojankin.
tytön sain, kaunokaiseni ainokaiseni :heart:

Niin, kyllä minäkin yhtä suurella rakkaudella otan vastaan molemmat.

 

[Poppeliini]

Esikoisesta ei tiedetty etukäteen kumpi on tulossa, mutta vahvasti meistä tuntui, että poika tulee. No, tyttö tuli :heart: . Toistelin moneen kertaan "tyttö. tyttö? tyttö!", kun lapsi oli syntynyt. Kyllähän siinä muutama päivä meni totutellessa (tosin kai se joka tapauksessa menee kun ensimmäinen lapsi tulee..), mutta eipä tuota ihanaa rakasta vaihtaisi mihinkään.

Nyt kun tulin uudelleen raskaaksi, tuli ihan samanlaiset raskausoireet. Rakenneultraan asti olin ihan varma, että tyttöhän se tälläkin kertaa sitten tulee. No, ihan selvät vehkeet oli jalkojen välissä, esitteli niitä meille oikein . Mun täytyy sanoa, että itkin myöhemmin sinä päivänä. En sitä, etten raskastaisi myös poikaa, vaan monia pieniä asioita yhteensä = olin ajatellut että 2 tyttö voisi olla"parhaimmat kaverit" (itse olen ainut lapsi, joten sieltä tulee tää..), meidän varasto pursuaa pinkkiä vaatetta --> mitä niille tehdään?, ei tuu halvaksi.., mun paras kaveri menetti juuri lapsensa rv 35 (oli poikavauva) ja olis ollut helpompaa jos tämä meidän tulokas olis ollut tyttö eikä niin muistuttais heitä (heillä saman ikäinen esikoistyttö kuin meillä). Mulle varmasti oli hyvä saada tässä vaiheessa jo tietää, että toinen tulee olemaan poika. Saan rauhassa totutella ajatukseen, ja kyllähän mä jo pieniä vaaleansinisiä vaatteita olen käynyt ostamassa =) . Eikä muutu esikoisen huone ihan prinsessalinnaksi B)

 

[Madicken04]

Sanotaan että ymmärrän kyllä noita sukupuoli toiveita ja pettymyksen mikä kohdistuu esim. siihen että jää ilman sitä toivomaansa sukupuolta. Mutta itse lapseen tai laajemmin tämän sukupuoleenkaan pettymistä en ymmärrä. Tärkeintä kuitenkin on se lapsi itsessään.

 

[Ewi]

ITTE sanon= VOi mutta ei kannata?? ESIm ittellämme poika tyttö= Joka tyttö mutta ennen syntymäänsä ollut jo poika tyttö?? VAIkeuksia sopeutua poika tytöllä tyttö joukkoon= REpii ja hakkaa vaan= KOva tappelemaan?? NYt pikku pää oli onneksi poika= MUTta voi sittenkin olla transvestiitti= PUkee hameita myös julkisesti?? KYLlä joku mätä päässä aikuisella jos pettyy lapsen suku puoleen= ITte kuitenkin ilonen että poika tyttö tyttö ja pikku pää poika vaikka eivät itse taida sitä vielä tajuta----------->>TArjoa ammatti apua kaverilles=EI itku kuulosta normilta näin

 

[wiwi]

mulle oli suuri pettymys että sain pojan. Olin aina halunnut äidiksi, ja nimenomaan tytön äidiksi. No näitä poikia on syntynyt jo 3kpl! Ja en uskalla tehdä enää lisää, kun en tiedä kuinka kovasti pettyisin, jos syntyisi taas poika. Eli jos eka olisi ollut tyttö, lastenteko olisi saattanut jäädä jo siihen. Kolmosen synnyttyä minä ainakin itkin ja masennui 2kuukaudeksi. Vain mieheni tietää tämän. Ei kukaan muu ole nähnyt minua itkuisena, enkä ole tunnustanut tätä ääneen kenellekään muulle. Mieskin on sanunut viimeaikoina, että hän ei tiedä uskaltaisiko sitä tyttöä vielä yrittää, kun ei tiedä kestänkö minä sitä valtavaa pettymystä.
Ja nyt joku sanoo että ole onnellinen kun sulla edes on lapsia. Niin olenkin. Mutta vaan siitä kohdasta. Ja tiedän miltä tuntuu olla lapseton (ekan raskauden odotus oli pitkä ja vaikea) tai saada keskenmeno. Niitä on ollut useita.

 

[Edlis]

Miehellä on ennestään kolme tytärtä ja on aina omaa poikaa toivonut. Synnytin hälle neljännen tyttären ja oli kyllä selvästi pettynyt kun kuuli ultrassa et tyttö on tulossa. On kuitenkin nyt sangen ylpeä pikkuprinsessastaan, että vaikka poika oli haaveissa, ni ei siinä tytössäkään vikaa ole. No nyt on sitten meille toinen yhteinen harkinnassa ja toivotaan molemmat että se olis sitten se poika. Itse olen aina halunnut tytön ja nyt mulla se on jo, että poika olisi enemmän kuin tervetullut.

On tuo kyllä miettinyt että nythän sitä olis jo iso osa joukkueesta mimmiliigaan...

 

[Tiimarinvihko]

Mä koen että tuollanen tytön tai pojan toivominen ja pettyminenkin on inhimmillistä. Uskon että usemmat meistä kuitenkin rakastuu lapseensa, siihen persoonaan joka hän on, sukupuoleen katsomatta.