Voimat loppuu...

[yksin]

Olen yksin kahden pienen lapsen kanssa ja todella väsynyt. Lapset ovat 1v6kk ja 2vk. Päivät täyttyvät kamalista tunteista, haluaisin vain antaa vauvan pois. Isästä ei ole ollut mitään apua. Tiesin kyllä jääväni yksin, mutten tajunnut että jäisin todella yksin. Lasten isä lupasi auttaa, muttei ole vastannut puheluihin. Hän ei ole nähnyt vauvaa kuin kerran. Lupasi tulla synnytykseen mukaan, muttei silloinkaan vastannut puhelimeen. Elatusmaksut maksamatta. Itsellä meinaa pää hajota kotona. Lapsille tulee huudettua ja itkettyä kamalasti... Mitä ihmettä tapahtui, että tähän jouduin? Joskus meillä meni vielä ihan hyvin, enhän minä tuollaisen miehen kanssa ole lapsia tehnyt.

 

[Joopa]

Kuullostaa tutulta. Hae apua viranomaisilta, jos isovanhempia tai ystäviä ei ole. Olis varmaan tärkeetä että saisit huilata edes hetken, vaikka viikonlopun. Mulla mies ryyppäs ja rälläs koko raskausaikani ja kun tyttö oli pieni ja koliikkinen. Nyt lapsi on kaksi ja vieläkin ollaan yhdessä ja sama ralli jatkuu. Nyt vaan alkaa olemaan mittari täynnä (vihdoinkin). Koita saada se mies pois päiväjärjestyksestä kokonaan niin on helpompaa. Mä olen vaan hakannut päätäni seinään.

 

[Katariina]

pyydä apua neuvolasta!! Vauvan kanssa alku voi olla todella hankalaa jos on ihan yksin, mutta varmasti myöhemmin helpottaa. VOIMIA!!!!

 

[kokemusta]

Hae nopeasti apua, sitä ei tarvitse hävetä. Olen ollut samassa tilanteessa, kuin sinä. Tilanne ei tule helpottamaan, päinvastoin..ainakaan pitkään aikaan ja se miten nyt toimit, näkyy myöhemmin lapsistasi. Puhu asiasta neuvolassa tai soita paikkakuntasi ensikotiin tms. saat varmasti tarvitsemaasi tukea. voimia sinulle paljon :flower:

 

[äityli]

Hae apua nopeasti. Soita neuvolaan ja kerro tilanteesi. Voisit soittaa myös jollekkin sukulaisellesi äidille, siskolle tms. tai kaverille ja pyyttää heitä avuksesi. Kyllä kahden noin pienen kanssa yksin oleminen on uuvuttavaa kelle tahansa, ja vielä huoli tulevaisuudesta, rahasta yms. painaa päälle. Soita jollekkin voisiko tulla hoitamaan lapsia et saisit nukkua rauhassa. Pyydä vaikka rahaa lainaan joltakin jos tarvitset jne.

Isän kanssa asiat kannatais tehdä selviksi haluaako hän olla mukana vai ei. Oletteko eronneet vai eroamassa vai epäselvässä tilanteessa? Rahaa häneltä pitäisi ainakin löytyä, jollei käytännön apua ja henkistä tukea löydy.

Koita jaksaa. Tee minimi kotitöissä ja keskity lasten ja itsesi hoitamiseen. Nuku aina kun on mahdollista lasten puolesta. Kamalaa, et joudut olla yksin sinulla on noin pieni vauvakin. Ulkoile jos jaksat. Se piristää ainakin minua.

 

[yksin]

Kiitos nopeista ja kannustavista vastauksista!

Neuvolassa tiedetään tilanne ja sain ajan lääkärille. Keskustellaan jatkosta, esim. perhetyöntekijästä, esikoisen mahdollisesta menosta päiväkotiin ja siitä, tarvitsenko itse masennus- tai mielialalääkkeitä.

Oma äitini on ollut parhaansa mukaan apuna, ja suurena sellaisena onkin ollut. En kuitenkaan haluaisi rasittaa häntä liikaa, nuorin siskoni on vasta 6v ja äidilläni on itsellään takana monta synnytyksen jälkeistä masennusta.

Yksin en pysty olemaan lasten kanssa kotona hetkeäkään. Välillä saattaa ehkä jopa tuntua siltä, että pystyn tähän, mutta ei mene kuin puoli tuntia, niin jo paukkuu. :'( Ja tietenkin tilanne pahenee entisestään, kun lapset aistivat pahan oloni.

Kiitos vielä vastauksistanne. Palailen taas kertomaan, mihin lääkärikäynnillä päädyttiin.

Niin, tilanne miehen kanssa kaatui viime keväänä, vain vähän sen jälkeen, kun olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Erostamme alkoi myös mieheni alamäki, tai ainakin sen suhteen minkä itse tiedän. Vähitellen hän vain katosi kauemmaksi, nykyisin en juuri tiedä hänen olinpaikastaan mitään. Jonkin verran tiedän hänen sekaantuneen huonoon seuraan ym. Ilmeisesti elämä maistuu...

 

[Susan Mayer]

I know it can be hard time. :hug: Bid hug to you.
Love you sister.
Susan

 

[minäkin1]

Ja muista muuten että sun ei tarvi odotella elatusmaksuja isältä kun voit hakea sen suoraan sossusta. Mut muista ettei sitä saa takautuvasti eli muista klo käy..

voimia sinulle. olen ollut itse ihan samassa tilanteessa.. mutta nyt kaks vuotta jälkeenpäin voin jo mainiosti ja pojat on ihania muruja joita ilman en paljoa halua edes aikaa viettaa..

tiedän että nyt sinun on mahdotonta kuvitella sitä mutta vielä kaikki hymyilee!
voimia! :hug:

 

[yksin]

Noniin, lääkärikäynti takana. Sain puhelinnumeron psykiatriselle sairaanhoitajalle. Lääkäri ei tehnyt mitään varsinaista diagnoosia, mutta epäili vahvasti masennusta. Tämän psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa voidaan sitten jutella myös mahdollisesta lääkityksestä, mikäli sellainen on tarpeen.

Neuvolan terveydenhoitaja lähetti hakemuksen perhetyöntekijästä. Tämä voisi käydä kotona esim. hoitamassa lapsia kerran viikossa, että minä saan nukuttua tai tehtyä kotitöitä. Olen vielä vähän epäuskoinen tämän palvelun suhteen: tuntuu tällä hetkellä sen verran raskaalta, etten tiedä miten jaksan aina koko viikon taas odottaa... Ja tietenkin kun on vieras ihminen, niin ei voi koskaan tietää, miten lapset suhtautuvat.

Lisäksi tulostin netistä päivähoitohakemukset. Aion hakea paikkaa tuolle 1,5-vuotiaalle. En vielä ole päättänyt olisiko parempi laittaa poika hoitoon pariksi päiväksi viikossa vai joka päivä osaksi päivää. Terveydenhoitaja lupasi omaltaosaltaan auttaa, jos meinaavat, ettei paikkaa saa näin nopeasti. Meidän lähellä on kyllä monta kaupungin päiväkotia, joten ehkä jossain niistä olisi tilaa.

En ole hakenut elatusmaksuja sossusta. Rahallisesti ei ole vielä ollut niin tiukkaa, että olisin tarvinnut rahat heti. Lastenvalvoja silloin sopimuksia tehdessä sanoi, että jos ei rahoja ole tullut seuraavan kuukauden alkuun mennessä, voi niitä hakea Elatusaputoimistosta. Käytännössä ei kyllä ole mitään tietoa, miten tämä toimii. Meillä olisi aika varattu Lastenvalvojalle ensi viikolla tämän uuden vauvan isyydentunnustamista varten, eiköhän tämä elatusmaksuasia selviä siellä samalla.

Tiedän kyllä, että kaikki helpottaa, kun aikaa kuluu. Myös esikoisen syntymän jälkeen oli todella rankkaa minulla henkisesti. Ehkä olen sitä sorttia, että reagoin voimakkaammin, en ehkä ole niin vahva kuin monet muut.

Kiitos vielä kaikille tuesta! Parempia aikoja odotellessa :flower: !

 

[Katariina]

tsemmpiä sulle ja hyvä kun olet saanut asioita eteenpäin. mun ystävällä käy apua kaupungin taholta ja tosi hyvää apua on saanut. kyllä se siitä!!

 

[taustalla]

\

Kiitos nopeista ja kannustavista vastauksista!

Neuvolassa tiedetään tilanne ja sain ajan lääkärille. Keskustellaan jatkosta, esim. perhetyöntekijästä, esikoisen mahdollisesta menosta päiväkotiin ja siitä, tarvitsenko itse masennus- tai mielialalääkkeitä.

Oma äitini on ollut parhaansa mukaan apuna, ja suurena sellaisena onkin ollut. En kuitenkaan haluaisi rasittaa häntä liikaa, nuorin siskoni on vasta 6v ja äidilläni on itsellään takana monta synnytyksen jälkeistä masennusta.

Yksin en pysty olemaan lasten kanssa kotona hetkeäkään. Välillä saattaa ehkä jopa tuntua siltä, että pystyn tähän, mutta ei mene kuin puoli tuntia, niin jo paukkuu. :'( Ja tietenkin tilanne pahenee entisestään, kun lapset aistivat pahan oloni.

Kiitos vielä vastauksistanne. Palailen taas kertomaan, mihin lääkärikäynnillä päädyttiin.

Niin, tilanne miehen kanssa kaatui viime keväänä, vain vähän sen jälkeen, kun olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Erostamme alkoi myös mieheni alamäki, tai ainakin sen suhteen minkä itse tiedän. Vähitellen hän vain katosi kauemmaksi, nykyisin en juuri tiedä hänen olinpaikastaan mitään. Jonkin verran tiedän hänen sekaantuneen huonoon seuraan ym. Ilmeisesti elämä maistuu...

Kuka teillä on aina sinun ja lasten kanssa? Äitisikö? Jos et ole hetkeäkään heidän kanssa yksin?

 

[yksin]

\

\

Kiitos nopeista ja kannustavista vastauksista!

Neuvolassa tiedetään tilanne ja sain ajan lääkärille. Keskustellaan jatkosta, esim. perhetyöntekijästä, esikoisen mahdollisesta menosta päiväkotiin ja siitä, tarvitsenko itse masennus- tai mielialalääkkeitä.

Oma äitini on ollut parhaansa mukaan apuna, ja suurena sellaisena onkin ollut. En kuitenkaan haluaisi rasittaa häntä liikaa, nuorin siskoni on vasta 6v ja äidilläni on itsellään takana monta synnytyksen jälkeistä masennusta.

Yksin en pysty olemaan lasten kanssa kotona hetkeäkään. Välillä saattaa ehkä jopa tuntua siltä, että pystyn tähän, mutta ei mene kuin puoli tuntia, niin jo paukkuu. :'( Ja tietenkin tilanne pahenee entisestään, kun lapset aistivat pahan oloni.

Kiitos vielä vastauksistanne. Palailen taas kertomaan, mihin lääkärikäynnillä päädyttiin.

Niin, tilanne miehen kanssa kaatui viime keväänä, vain vähän sen jälkeen, kun olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Erostamme alkoi myös mieheni alamäki, tai ainakin sen suhteen minkä itse tiedän. Vähitellen hän vain katosi kauemmaksi, nykyisin en juuri tiedä hänen olinpaikastaan mitään. Jonkin verran tiedän hänen sekaantuneen huonoon seuraan ym. Ilmeisesti elämä maistuu...

Kuka teillä on aina sinun ja lasten kanssa? Äitisikö? Jos et ole hetkeäkään heidän kanssa yksin?

Äitini on ollut meillä sen minkä on pystynyt, mutta pääasiassa me olemme olleet hänen luonaan. Eikä tuo "hetkeäkään" ihan sitä tarkoittanut, etten olisi ollut lainkaan lasteni kanssa yksin. Miten muuten voisin edes sanoa, etten pärjää.

 

[myös yh]

Luulen, että voisit saada lapsellesi kokopäivä hoitopaikan 5 pv viikossa. Itse olen myös yh, lapset 2v4kk ja 7kk. Vanhempi on päiväkodissa 3pv viikossa/8h päivässä. Mistäpäin muuten olet?

 

[yksin]

Asutaan Espoossa.

 

[khf]

HIENOA ETTÄ OLET APUA HAKENUT...
JA KOKEMUKSESTA VOIN SANOA ETTÄ PERHETYÖNTEKIJÄSTÄ ON TOSI SUURI APU.. KANNATTAA HYÖDYNTÄÄ SITÄ JOS VAIN SAA SELLAISEN.
ITSELLÄNI KÄY APULAINEN MELKEEN PÄIVITTÄIN ON SEN AIKAA VAUVAN KANSSA KUN VIEN VANHEMMAN HOITOON AUTTAA JONKIN VERRAN KOTIHOMMISSA JA HÄNEN KANSSAAN VOI KESKUSTELLA JOS SILTÄ TUNTUU..
JA JOS JOSKUS TUNTUU ETTÄ HALUU LEVÄTÄ VÄHÄN AIKAA NIIN HÄN KYLLÄ LAPSET HOITAA..
MUTTA VOIMIA JA JAKSAMISIA SULLE TOSI PALJON...

 

[kuulapyssy]

moikka!

tiedän tunteen

minulla myös kohta 1v5kk tyttö ja yksin olen ollut lähes koko ajan...nyt olen urakalla voiton puolella ja tahtoisin olla avuksi jos vaan kelpaa!

kirjaudu tänne jos vaikka vaihettas kuulumisia! ? :wave:

olen myös espoosta! :flower:

 

[Bodil Rosengren]

Hyvä että lähdit hakemaan apua! Täältä (http://www.aima.fi/) voit lukea lisää tuosta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Soita lastenvalvojalle ja selvitä miten voit tehdä elatustukihakemuksen, jos isä ei maksa (teillähän on elatussopimus?) niin kaupunki maksaa elatustuen (118.15) ja perii sitten isältä.

Päivähoidon suhteen niin keskustele päiväkodin henkilökunnan kanssa ja sitten voitte kokeilla minkälainen hoitokuvio teille sopisi parhaiten.

Voimia ja jaksamisia!

Bodil Rosengren
Yksin- ja Yhteishuoltajien Liitto
www.yyl.fi

 

[pieni kulkija]

\

moikka!

tiedän tunteen

minulla myös kohta 1v5kk tyttö ja yksin olen ollut lähes koko ajan...nyt olen urakalla voiton puolella ja tahtoisin olla avuksi jos vaan kelpaa!

kirjaudu tänne jos vaikka vaihettas kuulumisia! ? :wave:

olen myös espoosta! :flower:

Nyt on minullakin tunnukset.

Tämä perhetyöntekijä, joka meille tulee, ei tee mitään kotitöitä vaan hoitaa ainoastaan lapsia. Hän käy kerran viikossa, pari tuntia kerrallaan...

Mutta nyt vauva heräilee, joten täytyy mennä, mutta saa minulle laittaa yksityisviestiäkin.

 

[kuulapyssy]

laitoin yytä! :wave:

 

[enkeli]

Ihan tuttu tunne. Hae apua reilusti, kyllä lapset pian tottuu uusiin ihmisiin. Meillä ollut kotiapua paljon ja nyt pienimmät päiväkodissa,jää itsellekkin aikaa.
Olen ollut mukana yksinhuoltajayhdistyksessä ja saanut sieltä voimaa ja vertaistukea.Myös ammattitaitoinen keskusteluapu ollut tervetullutta ja auttanut todella paljon.
Kyllä se siitä helpottaa. Ota kaikki apu vastaan,mitä saat. Hyvä,kun on apujoukkojakin. Zemppiä!