Toggle sidebar

Voinko asettaa tiukat ehdot avioliiton jatkumiselle??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"aloittaja"

Vieras
Eli meillä on menty huonompaan suuntaan jo muutama vuosi. Syynä on miehen käytös, joka välillä on huomioonottavaa, hellää ja vuorovaikutteista, mutta yhä enenevässä määrin itsekeskeistä. Ryyppää viikonloput, pyörii omassa erinomaisuudessaan, uskoo että hän enemmän tienaavana on ansainnut "luppohetkensä" jolloin edes lapset eivät saa häntä häiritä. Lähtee ilman mitään sanomisia kavereilleen ryyppäämään tai sitten valehtelee lapsille esim. menevänsä "töihin".

Ilmoitin haluavani erota. Olen tehnyt sen kerran aikaisemminkin, mutta annoin periksi kun mies lupasi yrittää, lopettaa juomisensa ja ottaa muita huomioon. Yrittihän se, varmaan kolme viikkoa...
Taas sama homma. Mies haluaa yrittää. "Anna mun näyttää, että mä pystyn siihen"

Voinko tehdä selvät pelisäännöt, vaikka ihan paperille. Mitä siedän ja mitä en. Jos ei tule tuloksia, lähden lasten kanssa etsimään uutta asuinpaikkaa... Voiko niin tehdä? Olisiko siitä mitään apua?

En halua antaa helpolla periksi, mutta kun sama kaava toistaa itseään ja "syy" on aina miehen käytöksessä ja ajattelutavassa...
 
Uhkailusta ei ole yhtään mitään apua. Jos mies ei itse halua muutosta, niin sun on parempi pakata kamppeesi jo nyt suoraan. En usko että tuolla metodilla mitään pysyvää muutosta tapahtuu.

Mutta tunnen myös yhden tuttavaperheen jotka asuivat jonkun aikaa asumuserossa ja palasivat yhteen.
 
Lista voi toimia jos teette sen molemmin puolisesti eli myös mies saa sanoa omat ehtonsa. Ykspuolisestikin voi varmasti vaatia, mutta... toimikoo se, en oikein usko... kokeillahan tietysti aina voi.
 
hyvä idea. Kirjoita asiat paperille, ota lappu ja mies mukaan avioliittoneuvojalle, terapeutille tai muulle ammattilaiselle. Selkeästi miehesi ei oikeasti ymmärrä ongelmaasi sinun kertomanasi, kolmas osapuoli voisi saada miehesi silmät aukeamaan. Miten mies lopullisesti korjaa ongelman, jos ei näe asiassa mitään ongelmaa? Vaikka tempuilla näyttäisit olevan tosissasi, uhkailisit, ei mene perille.
 
Avioliittoneuvoja on hyvä idea. Ollaan käytykin joskus kolme vuotta sitten. Tiedän vain että näin kesäaikaan sinne ei pääse varmaan kuukauteen, kahteen ja tilanne elää kokoajan. Ajan voisi tietysti varata valmiiksi.

Apua tarvisin, itse kun pyörittää näitä asioita, ja toinen on vielä aika hyvä manipuloimaan puolelleen, niin on välillä tosi lohduton olo... Kuin kynnysmattona elelisi...
 
[QUOTE="aloittaja";24166621]Ryyppää viikonloput, pyörii omassa erinomaisuudessaan, uskoo että hän enemmän tienaavana on ansainnut "luppohetkensä" jolloin edes lapset eivät saa häntä häiritä. Lähtee ilman mitään sanomisia kavereilleen ryyppäämään tai sitten valehtelee lapsille esim. menevänsä "töihin".

Voinko tehdä selvät pelisäännöt, vaikka ihan paperille. Mitä siedän ja mitä en. Jos ei tule tuloksia, lähden lasten kanssa etsimään uutta asuinpaikkaa... Voiko niin tehdä? Olisiko siitä mitään apua?
[/QUOTE]

Juuri niin sinun pitää toimia, ilmoittaa selkeästi rajasi.
JOs miehesi juominen on jokaviikonloppuista ja selkeästi muuttaa hänen persoonaansa, hän luultavasti on päihderiippuvainen. Silloin ainoa tapa auttaa häntä on juuri se, että asetat tiukat rajat sille, mitä olet valmis sietämään, jolloin hän joutuu ehkä hakemaan apua ongelmaansa. Suurin osa alkoholisteista on ihan tavallisia perheellisiä töissä käyviä ihmisiä, vain noin 10 000 maamme 300 000-500 000 alkoholistista on ns. pultsareita, loput elää aivan normaalia elämää, vaan perhe saa sietää juuri tuota kuvailemaasi itsekeksisyyttä.

Rajojen asettamisessa on vain muistettava, että ei uhkaile ja kiristä, vaan asettaa ne niin, että ne ovat totta, eli pystyy ne todella tosipaikan tulllen pitämään. Todennäköistä nimittän on, että joudut todistamaan olevasi tosissasi tälläkertaa, jos keskusteluja on käyty ennenkin.
Niin kauan, kun minkään ei tarvitse muuttua, eli kun sinut saa puhuttua ympäri ja uskomaan, että kyllä nyt tälläertaa kaikki muuttuu, mikään ei oikeasti muutu.
 
[QUOTE="aloittaja";24166712]Avioliittoneuvoja on hyvä idea. Ollaan käytykin joskus kolme vuotta sitten. Tiedän vain että näin kesäaikaan sinne ei pääse varmaan kuukauteen, kahteen ja tilanne elää kokoajan. Ajan voisi tietysti varata valmiiksi.

Apua tarvisin, itse kun pyörittää näitä asioita, ja toinen on vielä aika hyvä manipuloimaan puolelleen, niin on välillä tosi lohduton olo... Kuin kynnysmattona elelisi...[/QUOTE]

Voisiko parisuhdetta käsittelevistä kirjoista olla apua?
 
Voi asettaa, mutta anna miehellesikin omaa aikaa tai suhde kaatuu siihen ettei hänellä ole omaa aikaa. Jos haluaa mennä ryyppäämään kavereilleen niin siitä on sovittava perheenä eikä hän vain katoa sinne salaa. Hän yrittää kontrolloida sinua tuolla että lähtee ns. lupaa kysymättä "minunhan ei tarvitse keltään lupaa kysyä. Kyllä minä itse määrään".
 
Luppohetkissä ei ole mitään vikaa. Kunhan ne suodaan toisellekin. Ja periaatteessa saunomaan kavereille pääsee (vaikkei mua päästäiskään), mutta kun nämä lähdöt on sellaisia kostoretkiä kun jokin asia aina hiertää herran mieltä.

LisaMarie, kiitos vastauksestasi. Miehen suvussa on paljon alkoholismia. Tiedostan itsekin että aika rajoilla tässä liikutaan. On vain niin paljon kaunaa kaikesta sonnasta mitä olen saanut kestää, että en ole varma saanko irti ihan puolueetonta keskustelua aiheesta. Täytyy varmaan antaa tilanteen vielä hiukan elää, jotat ei ole niin pinnassa tuo viime viikonloppu.

Kirjoista apua.. Meillä on Dr Philin suhdeopus. Itse olen sen lukenut ja edellisen tällaisen tilanteen jälkeen mies lupasi lukea sen. Pääsi jonnekin 40 sivulle ja sen jälkeen asiasta on kuulunut lähinnä kuittailua... On kyllä ihan hyvä kirja!

Näiden muiden mukavien puolien lisäksi meillä viljellään vielä mustasukkaisuutta (mun kirjojen lukemisesta) ja seksiä vaaditaan ainakin 4 kertaa viikossa.

Alkaa tuntumaan yhtäkkiä että miksi mä edes yritän...
 
Mä luulen, että jos miehesi pääsisi alkoholista eroon, niin itsekeskeisyys, manipulointi jne. loppuisi. Alkoholi ihan oikeasti pilaa ihmisen. Aloittasin avun hakemisen miehen alkoholi- eikä parisuhdeongelmiin. Ei toi tosta parane ilman täydellistä katkoa (ehkä pysyvästi).
 
Eli jos aloittaisin asian lähestymisen tuolta viinamäen puolelta?

... Se olisi ainakin selkeä raja, koska ensimmäisestä kaljasta voisin sanoa että se oli siinä... Ei tarvitsisi kittuuttaa ja miettiä, milloin meni yli vai menikö jo...
 
[QUOTE="aloittaja";24167109]Eli jos aloittaisin asian lähestymisen tuolta viinamäen puolelta?

... Se olisi ainakin selkeä raja, koska ensimmäisestä kaljasta voisin sanoa että se oli siinä... Ei tarvitsisi kittuuttaa ja miettiä, milloin meni yli vai menikö jo...[/QUOTE]

Mä en tiedä panisinko yhdestä kaljasta tai kännistä poikki (sä teet tietenkin omat rajasi), koska ihminen on erehtyväinen, mutta ihan ensimmäinen ehto olisi, että mies menee esim. a-klinikalle ja sitoutuu siihen. Jos ei pysty, niin se on sitten siinä.

Mutta tosiaan, ihan ensimmäisenä se viinankäyttö pois.
 
Miehen mökötys jatkui eiliseen saakka. En ottanut itse asiaa puheeksi vaan odotin että häntä alkaa tilanne ahdistamaan ja hänen on pakko puhua. Yleensä olen itse avautunut ensin ja ottanut häiritsevät asiat esille. Huomasin etä miehelle tämä oli ylivoimaisen vaikeaa... Analysoida suhteen tilanne.

Sanoin selkeästi että raja kulkee tässä. Jos haluaa avioliittoa jatkaa, juominen jää ainakin minun raskausajan kokonaan. Sanoin myös että hän joutuu tekemään työtä itsensä kanssa ja miettimään etukäteen tilanteita joissa kaljasta kieltäytyminen on erikoisen vaikeaa, jotta sitten kun tilanne tulee kohdalle, hän sen hallitsee.

Hän alkoi myös taas käymään läpi Dr Philin parisuhdekirjaa. Oli hämmästynyt kun testien perusteella hänen seksuaalisuus-käsityksensä oli jotenkin vääristynyt. Hah! minä en ollut..

Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Sanoin hakevani kunnan asuntoa ja katsotaan sitten tilinpäätös, jos sellainen jostain kumman syystä meille löytyisi.

Menikö teidän mielestä ok?
 
Mun mielestä on parempikin, että käytte tilanteen läpi juuri noin. Mutta tietysti niin, että kumpikin saa tilaisuuden kertoa, mikä elämässä on epätyydyttävää ja samalla muistatte kertoa ne asiat, miksi haluatte jatkaa ja yrittää. Koska muuten sulle jossain vaiheessa (varmaan aika pian) tulee vaan mitta täyteen ja otat ja lähdet. On reilumpaa, että kerrot selvät nuotit tässä vaiheessa, ja hänkin saa kertoa, minkälaiset syyt ovat johtaneet siihen, että hänen elämäntyylinsä on muuttunut hiljalleen tällaiseksi.
 
Olen samaa mieltä. Miehen ulosanti on vain aika heikkoa, ja jotenkin tuo analysoiminen varsinkin on ihan pirun vaikeaa. Se ei pääse millään pintaa syvemmälle, vaan takertuu niihin päällisiin roskiin, joita jokaisessa suhteessa kyllä löytyy. Se on älyttömän turhauttavaa, kun itse puhut syvänmerenkalastuksesta ja toinen vielä vertaa onkikohoja.

Mutta työtä tämä vaatii, ehkä se mun motivaatio myös kasvaa, jos mies pitää sanansa tarpeeksi pitkään. Paskamaista on kuitenkin, kun toisaalta tarvii olla kokoajan "toisen kämpän avain takataskussa"
 
Mutta jos yrität keskusteluttaa mahdollisimman konkreettisin kysymyksin. Haluatko sinä vielä jatkaa yhdessä? Miksi, mikä sinun mielestäsi on hyvää tässä meidän elämässä? Mistä asioista eniten tykkäät tässä meidän elämässä? Haluatko jatkaa lasten takia, vai sen takia, että haluat olla yhdessä juuri minun kanssani? Minkälaisia asioita haluaisit että tehtäisiin yhdessä, olisiko jotain sellaista, mitä tekisit mieluummin yhdessä perheen kanssa etkä lähtisikään kavereiden kanssa kaljalle? Vai onko jotain erityistä, mikä ottaa päähän tässä kotielämässä? Minkä pitäisi olla toisin? Mitä me sille yhdessä voisimme tehdä?
 
Minä tein noin, listan paperille asioista joiden pitää muuttua. Mies vannoi ja lupaili että kyllä näen hänen muuttuvan. Pari viikkoa jaksoi yrittää, nyt etsin uutta asuntoa...
 
Parisuhdeoppaista sen verran että se mikä autaa yhtä ei välttämättä auta toista. Esim. Gary, Chapman puhuu rakkauden kielestä joka voi puolisoilla olla hyvin erilainen, yhtä kaukana kuin mikä tahansa vieras kieli. Jos viestinnässä on ongelmia voi hyvä "parisuhdekirja" olla kirja joka käsittelee yleisesti ihmisten kanssakäymistä.
 
Mies on suurinpiirtein sitä mieltä että seksi kuuluu avioliittoon 4-6 kertaa viikossa, ja jos ei kuulu, se ei ole normaalia. Tässä ollaan sitten ajauduttu siihen että joko annan säälistä, tai en anna - mutta nautintoa siitä ei mulle päin tule (johtuu minun ahdistuksesta, mies kyllä huomioi "aktissa"). Sovittiin seksipäivät 4 krt/vko, mikä vähän antoi mulle helpotusta vonkaamisen poistuessa kuvioista, mutta ahdisti miestä "koska ei tällaista voi sopia".

Mies on aika riippuvainen minusta. Ei rahallisesti, ei päätöksissä, vaan ihan käytännössä haluaa olla 24/7 mun kanssa. Kun sanon tarvitsevani omaa aikaa, hän käsittää sen niin etten rakasta tai halua häntä. (kuten myös seksin eväämisen). Eli on mustasukkainen lukemisesta, lenkkeilystä jne.

nro 22: juuri tuota minäkin pelkään, taitaa olla oikeasti viimeinen kerta kun heitän itseni tuleen makaamaan. Täytyy ajatella lapsiakin, ei riidoissa ja jatkuvissa kahnauksissa ole kiva olla...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa