Voinko minä olla "oikeasti" masentunut?

["vieras"]

Olin aiemmin kotona pienen lapsen kanssa, vointi oli silloin ok. Olen siis yh-äiti. Viime syksynä lapsi meni hoitoon ja minä aloitin opiskelut. Päivät on pitkiä ja paljon tekemistä, koko ajan sellainen olo että hädintuskin selviän ihan välttämättömimmästä. Koko ajan pitäisi jotain koulujuttujakin olla tekemässä, ja tuntuu ettei missään välissä ehdi kunnolla lepäämään. Minulla on tosi väsynyt ja aikaansaamaton olo, väillä tuntuu että tekisi mieli vaan mennä peiton alle ja pysyä siellä koko loppupäivä. Mutta kun ei voi.. Hermot on myös kireällä ja olen nyt usein huonolla tuulella.

Voiko tämä olla masennusta ja pitäisikö minun hakea apua (lääkkeet)? Vai jos tämä olisi "oikeaa" masennusta, olisiko minun pitänyt oirehtia jo silloin kun olin kotona ja elämä oli leppoisampaa? Ja auttaako ne lääkkeet edes mitään?? Minä sitä kovasti epäilen, kun eihän ne tähän elämäntilanteeseen ja kiireeseen ja stressiin vaikuta mitenkään..

 

[PölyEsteri]

Tee masennustesti, löytyy varmaan googlella. ei lääkkeitä ole pakko ottaa. Mä pitäisin keskusteluapua parempana apuna.

 

[kokemustaon]

Muuta en osaa vastata, kun että elämäntilannekin on aika stressaava tällä hetkellä. Masentuneisuutta
voi mitata suuntaa antavasti mielestäni myös näin:

kuvittele itsesi johonkin ihanaan, sinulle tärkeään paikkaa (esim. itselläni Thaimaa).
Jos pääsisit sinne nyt ja saisit tehdä siellä rauhassa juuri niitä asioita joista pidät, oli se sitten mitä vaan, shoppailu, työ, uinti, sukeltelu, museot tms. piristyisitkö? Tuletko ajatuksesta hyvälle tuulelle? Oikeasti masentunut ihminen ei kykene iloitsemaan niistä asioista, joista aikaisemmin on saanut mielihyvää.