Toggle sidebar

Voinko sanoa miehelleni, että aikalisä, asutaan yhessä ja haluan tapailla muita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lissu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Lapsi on kyllä siis biologisen isänsä kanssa tekemisissä. Biologiseen isään mulla on kyllä ihan ok välit ja voidaan hoitaa lapsen asiat kyllä. Lapsi on isällään 1-2krt viikossa.

Rehellisesti sanoen: En tiedä osaanko olla yksin. Jos tätä omaa "kriisiäni" ei olisi ja mieheni yhtäkkiä lähtisi lätkimään, niin mä luulen, että olisin kovin nopeasti taas suhteessa.
Ehkä se on osittain sitäkin, että välttelen jotakin.. Pelkään itseni kohtaamista.

Mutta ilman tätä uutta tuttavuuttakin: Säännöllisin väliajoin pohdin, kannattaako tässä suhteessa jatkaa. Se mikä saa mut jatkamaan on yleensä se, että totun vaan ajatukseen, että tässä sitä ollaan.
 
Mene terapiaan. Jos on noin pahaolo, niin siitä olisi varmana hyötyä. Kuulostaa myös siltä, että olet hieman sokaistunut miehistä. Onko se paras mies joka kehuu sinua ja halailee? Vai onko se sellainen mies, joka näkee sinulla olevan heikko hetki ja yrittää ottaa siitä hyödyn?

Jos tulet siihen lopputulokseen, ettet voi enään olla onnellinen nykyisen miehesi kanssa, niin ero on ihan hyvä ratkaisu. Teidän ongelmat kuulosti kuitenkin siltä, että ne voisi vielä ratkoa, jos tahtoa ja rakkautta löytyy. Suosittelen juttelemaan miehellesi tunteistasi. Elä ainakaan tee sitä että vaan ilmoittat "heippa" ja lähet jonkun toisen luo. Erotkaa kunnolla ennenkuin otat uuden miehen.
 
[QUOTE="Ehkä";27386805]Sä haluat keskustella millainen sinä olet ihmisenä, ja mitä sinä tarvitse, mitä ilman sinä olet jäänyt ja miten sinua on kohdeltu. Pitäisikö sun miettiä nyt hetki jotakuta muuta ihan asiallisesti, vaikka lastasi? Haluaisit hypätä uuden miehen syliin koska se kehuu sua, mites tuo lapsen ajatteleminen? Haluat miehen selän takana vehtailla nettimiehen kanssa koska se tuntuu SINUSTA hyvältä ja SINULLA on oikeus siihen koska äiti oli SINULLE ilkeä pienenä, entä teetkös nyt sittenkään oikein miestäsi kohtaan?

Vaikka minäminäminä on aika kiva keskustelunaihe, niin asiallisesti huomautan, että sinäsinäsinusta kertoo aika paljon se, että olit rahaa vastaan valmis rikkomaan ihmissuhteen. Sinäsinäsinun äitisuhteestasi taas kertoo se, että et oikeasti ole niin äitisi painostuksen alla kun haluat antaa ymmärtää, koska äitisi joutui turvautumaan rahaan houkuttimena. Ilmeisesti tunsi tyttärensä hyvin, koska tiesi mistä narusta vetää saadakseen tahtonsa läpi. Harva äiti edes yrittäisi saada rahalla tytärtään luopumaan lastensa isästä, koska tietäisi sen turhaksi.

Ehkä äitisi suostuisi maksamaan siitä että jäät nykyiseen liittoosi? Oletko kysynyt?[/QUOTE]

En aio puhua tästä tilanteesa äidilleni mitään, sillä voisi hyvin käydä niin, että tässä tapahtuisi taas äitini tahto, eikä minun.

Aikaisemmin mulla ei ole ollut minkäänlaita itseluottamusta. Olen pelännyt käydä jopa kaupassa, koska ajattelin, että joku pitää mua rumana tai sanoo jotakin.
Tein kaikki ryhmätyöt yksin, koska ajattelin, ettei mua kukaan halua.
Nyt mulla on jotakin itsetunnon rippeitä jo löytynyt. Vaikka melko nollassa se vieläkin on.

Mulle olisi tärkeää myös se, että mieheni tukisi minua, kuuntelisi mua ja ymmärtäisi mua. Tottakai munkin kuuluu tehdä näin miestäni kohtaan. Tuokin puuttuu nykyisestä suhteestani: jos minä itken ja sanon haluavani jutella, mies saattaa vain sanoa, että kello on niin paljon, että nyt pitää nukkua tai että jutellaan joskus toiste, nyt tulee jalkapalloa telkkarista.
 
Ensinnäkin lopeta toi ruikutus ja itku! Heitä se jalkapallotelkkari vaikka pihalle ja huuda, älä vingu ja vätkytä. Tollaiseen ei jaksa kukaan regoida minäkin voisin katsoa mieluummin jalkapalloa jos mies itkisi ja notkuisi kun tiskirätti. Ryhtiä nainen tai käy kun Susanna Sieviselle kun odotti rinsessakohtelua.
 
[QUOTE="Aloittaja";27386849]En aio puhua tästä tilanteesa äidilleni mitään, sillä voisi hyvin käydä niin, että tässä tapahtuisi taas äitini tahto, eikä minun.

Aikaisemmin mulla ei ole ollut minkäänlaita itseluottamusta. Olen pelännyt käydä jopa kaupassa, koska ajattelin, että joku pitää mua rumana tai sanoo jotakin.
Tein kaikki ryhmätyöt yksin, koska ajattelin, ettei mua kukaan halua.
Nyt mulla on jotakin itsetunnon rippeitä jo löytynyt. Vaikka melko nollassa se vieläkin on.

Mulle olisi tärkeää myös se, että mieheni tukisi minua, kuuntelisi mua ja ymmärtäisi mua. Tottakai munkin kuuluu tehdä näin miestäni kohtaan. Tuokin puuttuu nykyisestä suhteestani: jos minä itken ja sanon haluavani jutella, mies saattaa vain sanoa, että kello on niin paljon, että nyt pitää nukkua tai että jutellaan joskus toiste, nyt tulee jalkapalloa telkkarista.[/QUOTE]

Miehesi ei voi olla terapeuttisi.
 
Jos ei kerran ole omakotitalon ostokaan rahasta kiinni, niin miksi ihmeessä sinun ja nykyisen miehesi pitäisi jatkaa yhdessä asumista lapsen vuoksi? Hanki oma kämppä.
 
[QUOTE="eee";27386976]Jos ei kerran ole omakotitalon ostokaan rahasta kiinni, niin miksi ihmeessä sinun ja nykyisen miehesi pitäisi jatkaa yhdessä asumista lapsen vuoksi? Hanki oma kämppä.[/QUOTE]

No tämä asunto on yksin minun, joten ei onneksi tarvi uutta kämppää ettiä. Tottakai tämä on niin kauan myös mieheni koti, kun hän täällä asuu, mutta siis olen tämän yksin ostanut.


Mä tiedän, ettei se ruoho ole aina aidan toisella puolella vihreämpää.
Ehkä te olette oikeassa. Kannattaa miettiä nyt ensin tämän suhteen tila ja päättää se kunnolla tai olla päättämättä ja jatkaa.
Ehkä reiluinta kaikkia kohtaan..

Toisaalta tämä ns. uusi tuttavuus, joka on kovin ihastunut minuun on niin valmis tekemään ihan hirveästi asioita mun puolesta. Se tuntuuu niin uskomattomalta, että joku oikeasti tällaisestakin tilanteessa olisi valmis mut hyväksymään ja auttamaan ja rakastamaankin kenties.

Mä en itse kuuna päivänä huolisi miestä, joka asuu jonkun kanssa yhdessä ja pohtii haluaako hän jatkaa vai ei. Siksi tuntuu niin uskomattomalta, että joku pitää musta niin kovaa, että kestää tämän kaiken.

Kovin vähän aikaa ollaan tunnettu, joten en mä voi sanoa varmaksi, onko tämä uusi tuttavuus ihastunut juuri minuun ja kokee vetoa juuri minuun, vai onko hän vaan kovin rakkauden kipeä ja haluaa jonkun vällyjensä väliin.
 
[QUOTE="Aloittaja";27387085]No tämä asunto on yksin minun, joten ei onneksi tarvi uutta kämppää ettiä. Tottakai tämä on niin kauan myös mieheni koti, kun hän täällä asuu, mutta siis olen tämän yksin ostanut.


Mä tiedän, ettei se ruoho ole aina aidan toisella puolella vihreämpää.
Ehkä te olette oikeassa. Kannattaa miettiä nyt ensin tämän suhteen tila ja päättää se kunnolla tai olla päättämättä ja jatkaa.
Ehkä reiluinta kaikkia kohtaan..

Toisaalta tämä ns. uusi tuttavuus, joka on kovin ihastunut minuun on niin valmis tekemään ihan hirveästi asioita mun puolesta. Se tuntuuu niin uskomattomalta, että joku oikeasti tällaisestakin tilanteessa olisi valmis mut hyväksymään ja auttamaan ja rakastamaankin kenties.

Mä en itse kuuna päivänä huolisi miestä, joka asuu jonkun kanssa yhdessä ja pohtii haluaako hän jatkaa vai ei. Siksi tuntuu niin uskomattomalta, että joku pitää musta niin kovaa, että kestää tämän kaiken.

Kovin vähän aikaa ollaan tunnettu, joten en mä voi sanoa varmaksi, onko tämä uusi tuttavuus ihastunut juuri minuun ja kokee vetoa juuri minuun, vai onko hän vaan kovin rakkauden kipeä ja haluaa jonkun vällyjensä väliin.[/QUOTE]

Pitää musta niin kovaa... sinun pitäisi ensin itse pitää itsestäsi, ettet juoksisi sen perässä (tai sen tunteen perässä) kuka sinusta kulloinkin pitää kovaa... se on loputon marssi.

Ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki rakkauden eri vaiheita...
Jos juokset ihastumisen perässä perhosia vatsassa iiiiik-tunne... niin joudut jatkuvasti hakeutumaan uusiin suhteisiin kun arki astuu peliin.
 
Yhyy, arki on tylsää!

Inhottaa paljastaa totuus mutta niin se on kaikilla. Ja ihan turha kuvitella että kulman takaa ratsastaa unelmien ritari valkoisella ratsulla ja loppuelämä on ruusuilla tanssimista ja harmoniaa.
 
Suhteesi ei ole kunnossa. Hoida se kuntoon. Keskustelkaa? Kai se mies nyt oikeasti juttelee, jos sä sanot, että nyt varaat kaksi tuntia aikaa mulle, sillä haluat keskustella vakavasti. Jos se ei varaa, niin jätä se paska.

Entäs sitten, jos tämä uusi ritari hakee sut sillä valkoisella ratsullaan ja hässii sua pari viikkoa ja sen jälkeen lähtee poikien iltaa viettämään ja sä jäät yksin kotiin? Kirjaudutko senssipalstalle etsit uutta miestä, joka lepertelee ja saa perhosia vatsaan?
 
[QUOTE="vieras";27387244]Et sinä siitä uudestakaan ole oikeasti kiinnostunut. Kunhan tarvitset rakkautta joltakin.[/QUOTE]

Voi se olla näinkin. Uusi mies vaikuttaa vaan niin unelmalta.. tekee paljon kaikkea, mistä minä pidän.
Mutta arjessahan hän voi olla täysi ääliö, eihän sitä voi tietää.
 
[QUOTE="lissu";27383269]Lapsen järjestelyiden takia ei kannata muuttaa erilleen, ellei ole ihan pakko. Mies ei tiedä mitään vielä.
Mä voin henkisesti todella huonosti. Olen ihan loppu. Haluan joka ilta mennä tunniksi suihkuun ja lyhistyä itkemään.
Voinko sanoa, että otetaan aikalisä ja ollaan avoimin mielin? Mitään sänkypuuhia en todellakaan ole kenenkään kanssa harrastamassa, ennenkuin ero on selvä.[/QUOTE]

Suosittelen laastarisuhdetta terapeutin kanssa.
 
Pitäskö sun kokeilla ensin toisenlaista irtiottoa? Jos sä vaan kaipaatkin säpinää, iloa ja piristystä ja sitä voi olla tarjolla muuallakin?
Lähde yksin pidennetylle viikonloppureissulle eurooppaan? Vedä perseet ystävän kanssa? Mee shoppailemaan toiseen kaupunkiin ja ole yö poissa?
Repäise. Hanki muuta ajatusta. Katso sen repäisysi jälkeen mitä haluat.
 
Eikös sitä sanota, että jos joku/jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta niin se luultavasti ei ole totta.. ehkä tuo mies on keksinyt mistä narusta vetää sua ja lepertelee.. pillua se haluu eikä mitään parisuhdetta. Eiköhän sillä ole oma mamma vieressä ja joku ylimääräinen sutina olis kiva. Älä usko kaikkea!
 
Mitä kommentteja?? Nainen ei saa mieheltään huomiota naisena ja elää puolinaista elämää kodinhoitajattarena ja te ilkeinä sitten ajattelette että rikas tyttörukka itkee?
Voi perhana. On ap.llakin tunteet.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa