E
eclaks
Vieras
Sain eilen MS-tautidiagnoosin. sen siivittämänä aloin miettimään, että elämä voi ihan hetkessä muuttua ja vaikka jäädä auton alle tms. Miehen kanssa erosimme kesällä, meillä on 8- ja 10-v lapset. Yhteishuoltajuus viikko-viikko -systeemillä.
Alunperin olen muuttanut miehen kotiseudulle 400km päähän omista sukulaisistani. Nyt lasten koulu ja kaverit on täällä, joten en ole takaisin muuttamassa.
Mutta jos minulle kävisi jotain, pelkoni on että esim omat vanhempani (jotka ovat lapsille tärkeitä ja rakkaita ja päinvastoin) etääntyisivät lapsistani. Heillä ei ole exääni välejä lainkaan, eivät ole yhteydessä tms, sillä exä petti minua ja jätti tosi rumasti.
Exäni on tietenkin lapsillemme todella rakas ja tärkeä, yhtälailla kuin minäkin. Hän toki olisi lasten huoltaja. Mutta onko mitään painoarvoa sillä, että tekisin hoitotahdon itseni suhteen ja samalla myös toiveitani lasten suhteen?
Alunperin olen muuttanut miehen kotiseudulle 400km päähän omista sukulaisistani. Nyt lasten koulu ja kaverit on täällä, joten en ole takaisin muuttamassa.
Mutta jos minulle kävisi jotain, pelkoni on että esim omat vanhempani (jotka ovat lapsille tärkeitä ja rakkaita ja päinvastoin) etääntyisivät lapsistani. Heillä ei ole exääni välejä lainkaan, eivät ole yhteydessä tms, sillä exä petti minua ja jätti tosi rumasti.
Exäni on tietenkin lapsillemme todella rakas ja tärkeä, yhtälailla kuin minäkin. Hän toki olisi lasten huoltaja. Mutta onko mitään painoarvoa sillä, että tekisin hoitotahdon itseni suhteen ja samalla myös toiveitani lasten suhteen?