Voisiko joku auttaa mua!

[huono äiti]

Mulla on maailman ihanimmat lapset. Olen aina toivonut saavani lapsia ja kaksi ihanaa tytärtä mulle on suoto, kiitos siitä kuuluu jollekin taianomaisille voimille, jotka päättivät, ett musta ehkä on äidiksi. Esikoisen kanssa kaikki meni hyvin. Oli koliikkia, mutta on ollut suht ihana ja helppo ja rakastettava. ÖÄitiys on ollut ihanaa. Sittern syntyi kuopus, joka on monin tavoin allerginen ja sairastelee paljon, ei nuku vieläkään öitä. Töissä pitäisi käydä, hoitaa kotia, itseään, lapsia, olla iloinen, positiivinen, ihana vaimo, tyydyttää mies....


En vaan enää jaksa. En osaa pyytää apua. Tuntuuu, ett mut on vedetty jaksamisen äärirajoille. Pitäsi miellyttää ja olla superhyvä äiti, ja mielettämän asiantunteva työntekijä. Pitäsi olla kaunis ja laiha vaimo, joa tyydyttää miehensä ja siivoaa kodin, Nyt olen tullut siihen pisteeseen, ett huoaan, että en jaksa. Kiukuttelen omille lapsille kuin jomku kaksivuotias. huudan, räyhään, lähden mukaan kaikkeen mihin he yllyttävät ja silti taustalla sisin huutaa, etten voi tehdä niin. Olen epäonnistunut äiti, vaikka rakastan lapsiani yli kaiken!!!!!! Mä pelkään oikeesti, ett kohta tulee stoppi!

 

[Maisuli]

Hae apua. Siinäpä se tulikin, kuten itsekin tiedät. Miksi pidät kiinni siitä, että et osaa pyytää apua?

 

[Kypsä harmaana]

Mitäs jos kiukuttelisit sille miehelles ja vaatisit sitä osallistumaan kaikkeen, kaikki kotityöt ja lasten hoitamiset puoliksi. Naisen ei tarvitse olla miehensä kotiorja, kuten taidat kuvitella. Yritä saada myös ulkopuolista apua, sellaista mihin koet tarvetta.

 

[Nadia]

Ehkä aivan ensin kannattaa kertoa sille miehelle miltä sinusta tuntuu? :hug:

 

[ap]

Hae apua. Siinäpä se tulikin, kuten itsekin tiedät. Miksi pidät kiinni siitä, että et osaa pyytää apua?

Juuri siksi, että sittenhän kaikki saavat tietää kuinka epäonnistunut olen. Eihän 30-vuotias nainen voi palaa loppuun????? Eihän? Ja kun oikeasti aina näiden pahojen hetkien jälkeen ajattelen, että ylireagoin. mutta minut pysäytti se tänään lopullisesti, kun äitini sanoi puhelimessa, että kuulostan todella väsyneeltä ja kireältä. En edes silloin myöntänyt. Sanoin vaan, ett nää sairastelut väsyttää ja tekee olon kireäski ja joskus tuntuu, ett voisin niska-pylly-otteella heittää ukon ja lapset puhalle, kun on niin paha olla!

 

[Maisuli]

Hae apua. Siinäpä se tulikin, kuten itsekin tiedät. Miksi pidät kiinni siitä, että et osaa pyytää apua?

Juuri siksi, että sittenhän kaikki saavat tietää kuinka epäonnistunut olen. Eihän 30-vuotias nainen voi palaa loppuun????? Eihän? Ja kun oikeasti aina näiden pahojen hetkien jälkeen ajattelen, että ylireagoin. mutta minut pysäytti se tänään lopullisesti, kun äitini sanoi puhelimessa, että kuulostan todella väsyneeltä ja kireältä. En edes silloin myöntänyt. Sanoin vaan, ett nää sairastelut väsyttää ja tekee olon kireäski ja joskus tuntuu, ett voisin niska-pylly-otteella heittää ukon ja lapset puhalle, kun on niin paha olla!

Miten sitten, jos saavat tietää sinun olevan normaali ihminen? Johan sun äitiskin on huomannut, ettet olekaan kaikkivoipa ja olet väsynyt.

Mikä pakko sun on kaikkea jaksaa? Jostain se on hellitettävä, jos voimat ei kaikkeen riitä. Joku jo sanoikin miehen osallistumisesta. Onko se puoli kunnossa?

 

[ap]

Mitäs jos kiukuttelisit sille miehelles ja vaatisit sitä osallistumaan kaikkeen, kaikki kotityöt ja lasten hoitamiset puoliksi. Naisen ei tarvitse olla miehensä kotiorja, kuten taidat kuvitella. Yritä saada myös ulkopuolista apua, sellaista mihin koet tarvetta.

kyllä meillä mies osallistuu. mut eihän se esim. kelpaa lapsille itkuissa, valvomisissa yms kuten minä. Väsynyt sekin on, todella väsynyt, ja oireilee samalla tavalla kuin minäkin. Usein tulee kinaa toistemme kanssa ihan maailman pienimmästä asiasta -) siitä tuleekin yhtäkkiä maailmaan suurin asia. Ja intohimo, yhteenkuuluvuus, kaikki se on poissa tän tilanteen takia ja sekin satuttaa, koska meidät oikeesti joskus oli luotu toisllemme. Mut oma paha olo on kaikkein hirveintä. Mä puran lapsiin sen ja rakastan niitä kuitenkin yli kaiken. Pelkkä ajatuskin, ett menettäisin ne saa mut ihan vauhkokosi.

 

[Hammaskeiju]

Oletko juovuksissa kun tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä? Hae nopeasti apua. :hug:

 

[kuules nadia]

Ehkä aivan ensin kannattaa kertoa sille miehelle miltä sinusta tuntuu? :hug:

oletkos itse noudattanut omaa neuvoas? oletko sä purkautunu miehelle? ja vaatinut apua siltakin? ettei heti ekana yhteiskunnalta, vaan vois itsekin koittaa korjata asioita

 

[ap]

Oletko juovuksissa kun tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä? Hae nopeasti apua. :hug:

en vaan kirjoitan tohkeissani niin nopeesti!!!!!!!!!!! . Sori, jos häiritsee.

 

[Kypsä harmaana]

Jos tilanne tuo, niin teillä on jo kiire saada apua! Harva pienten lasten perhe pärjää täysin omillaan, apua saadaan ja annetaan. Omat vanhemmat, mummit, kummit, ystävät, sukulaiset ja naapurit, jopa palkatut apulaiset auttavat. Pyydä ja ota vastaan kaikki apu minkä saat, kukaan ei ole niin täydellinen, ettei apua tarvitsisi joskus.

 

[Hammaskeiju]

Oletko juovuksissa kun tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä? Hae nopeasti apua. :hug:

en vaan kirjoitan tohkeissani niin nopeesti!!!!!!!!!!! . Sori, jos häiritsee.

Hei, ei ollu tarkoitus loukata. Tiedän vain kokemuksesta kuinka helppo kriisin keskellä on hakea lohtua alkoholista. Se tie ei johda hyvään... Onneksi sinä et ole sillä tiellä. Voimia. :hug:

 

[Sinikka]

Täällä on toinen väsynyt äiti ja varmaan masentunutkin... Kolme lasta, joista nuorin 11 kk ja kaksi koululaista. Toisella koululaisella on oppimisvaikeuksia ja on erittäin temperamenttinen, välillä jopa aggressiivinen. Nuorimmainen nukkuu vain n. tunnin päiväunet ja viime aikoina yöunetkin ovat olleet todella katkonaisia. Olen kotona kotihoidontuella, mutta yritän itse opiskella iltaisin.

Mies käy töissä ja tekee omia hommiaan illat ja viikonloput. Minulle jää kaikki kotityöt ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimiset. En vaan enää jaksa... Lepoaikaa ja omaa aikaa on todella vähän. Talo on kuin pommi olisi räjähtänyt: leluja, vaatteita, paperia ym. siellä täällä. Tunnen olevani huono äiti, vaimo, tytär ja epäonnistuneeni kaikessa!

 

[ap]

Oletko juovuksissa kun tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä? Hae nopeasti apua. :hug:

en vaan kirjoitan tohkeissani niin nopeesti!!!!!!!!!!! . Sori, jos häiritsee.

Hei, ei ollu tarkoitus loukata. Tiedän vain kokemuksesta kuinka helppo kriisin keskellä on hakea lohtua alkoholista. Se tie ei johda hyvään... Onneksi sinä et ole sillä tiellä. Voimia. :hug:

Ymmärrän, ja kyllä tietty joskus tulee otettua muutama, mut jos 3 on maksimi, kun lapset kotona ja nukkuvat jo, niin en pidä sitä pahana. oma äitini on alkoholisti, joten tiedän mistä puhun. Ja ainut ketä meillä on lähellä ,joka voisi auttaa, niin anoppi. mutta lukuisista vihjailuista huolimatta (kerran ihan suora pyyntö) ei ole oottanut lapsia yökylään muutamaan kuukauteen. Ja todella on päivät kotona, eläkeputkessa. Me ollaan jo miehen kanssa niin katkeroituneita, ettei viitsitä edes pyytää. Mistä apua voisi hakea? En tiedä, kun en ole koskaan hakenut. Kerronko tilanteesta neuvolassa vai miten. Olen ihan pahvi tässä asiassa!

 

[ap]

Täällä on toinen väsynyt äiti ja varmaan masentunutkin... Kolme lasta, joista nuorin 11 kk ja kaksi koululaista. Toisella koululaisella on oppimisvaikeuksia ja on erittäin temperamenttinen, välillä jopa aggressiivinen. Nuorimmainen nukkuu vain n. tunnin päiväunet ja viime aikoina yöunetkin ovat olleet todella katkonaisia. Olen kotona kotihoidontuella, mutta yritän itse opiskella iltaisin.

Mies käy töissä ja tekee omia hommiaan illat ja viikonloput. Minulle jää kaikki kotityöt ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimiset. En vaan enää jaksa... Lepoaikaa ja omaa aikaa on todella vähän. Talo on kuin pommi olisi räjähtänyt: leluja, vaatteita, paperia ym. siellä täällä. Tunnen olevani huono äiti, vaimo, tytär ja epäonnistuneeni kaikessa!

En voi mutta kuin toivottaa voimia ja olla lohdullinen siitä, etten ole yksin. Tässä tilanteessa vaan ei enää auta muiden kommentit siitä, että samaa on, se ei vaan enää lohduta, ethän loukkaannu. vaan olen tullut siihen pisteeseen, että en jaksa oikeasti. Pelkään, että tapahtuu jotain kurjaa itselle, saan romahduksen ja joudun sairaalaan tai vastaavaa. Kuka lapset sitten hoitaa ja mies on samassa pisteessä. Me ollaan yhdessä tässä sopassa...

 

[vieras]

Oletko juovuksissa kun tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä? Hae nopeasti apua. :hug:

en vaan kirjoitan tohkeissani niin nopeesti!!!!!!!!!!! . Sori, jos häiritsee.

Hei, ei ollu tarkoitus loukata. Tiedän vain kokemuksesta kuinka helppo kriisin keskellä on hakea lohtua alkoholista. Se tie ei johda hyvään... Onneksi sinä et ole sillä tiellä. Voimia. :hug:

Ymmärrän, ja kyllä tietty joskus tulee otettua muutama, mut jos 3 on maksimi, kun lapset kotona ja nukkuvat jo, niin en pidä sitä pahana. oma äitini on alkoholisti, joten tiedän mistä puhun. Ja ainut ketä meillä on lähellä ,joka voisi auttaa, niin anoppi. mutta lukuisista vihjailuista huolimatta (kerran ihan suora pyyntö) ei ole oottanut lapsia yökylään muutamaan kuukauteen. Ja todella on päivät kotona, eläkeputkessa. Me ollaan jo miehen kanssa niin katkeroituneita, ettei viitsitä edes pyytää. Mistä apua voisi hakea? En tiedä, kun en ole koskaan hakenut. Kerronko tilanteesta neuvolassa vai miten. Olen ihan pahvi tässä asiassa!

Kerro neuvolassa, ne järkkää sulle apua. Niin henkisellä puolella kuin hyvällä todennäköisyydellä myös esim. perhetyöntekijän, jotta saat joskus omaa aikaa tai rauhassa puuhailtua kotona, kun perhetyöntekijä huolehtii lapsista.

 

[vieras]

Tai sitten voit myös mennä lääkärille, kuten minä tein, kun tilanteeni oli ihan saman kuuloinen kuin sulla nyt. Lääkäriltä sain masennuslääkityksen ja lähetteen depressiohoitajalle, jolla kävin jonkin aikaa. Kyllä kannatti, nyt maailma näyttää ihan erilaiselta! Paljon voimia sulle, hae vain rohkeasti apua itsesi ja yli kaiken rakastamiesi lasten takia!

 

[ap]

Oletko juovuksissa kun tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä? Hae nopeasti apua. :hug:

en vaan kirjoitan tohkeissani niin nopeesti!!!!!!!!!!! . Sori, jos häiritsee.

Hei, ei ollu tarkoitus loukata. Tiedän vain kokemuksesta kuinka helppo kriisin keskellä on hakea lohtua alkoholista. Se tie ei johda hyvään... Onneksi sinä et ole sillä tiellä. Voimia. :hug:

Ymmärrän, ja kyllä tietty joskus tulee otettua muutama, mut jos 3 on maksimi, kun lapset kotona ja nukkuvat jo, niin en pidä sitä pahana. oma äitini on alkoholisti, joten tiedän mistä puhun. Ja ainut ketä meillä on lähellä ,joka voisi auttaa, niin anoppi. mutta lukuisista vihjailuista huolimatta (kerran ihan suora pyyntö) ei ole oottanut lapsia yökylään muutamaan kuukauteen. Ja todella on päivät kotona, eläkeputkessa. Me ollaan jo miehen kanssa niin katkeroituneita, ettei viitsitä edes pyytää. Mistä apua voisi hakea? En tiedä, kun en ole koskaan hakenut. Kerronko tilanteesta neuvolassa vai miten. Olen ihan pahvi tässä asiassa!

Kerro neuvolassa, ne järkkää sulle apua. Niin henkisellä puolella kuin hyvällä todennäköisyydellä myös esim. perhetyöntekijän, jotta saat joskus omaa aikaa tai rauhassa puuhailtua kotona, kun perhetyöntekijä huolehtii lapsista.

Kiitos, täytyy ottaa neuvolassa puheeksi, kun sinne pian mennään. Helpotti jo tämä, että sain purettua vihdoin pahan oloni oikeesti korville, jotka kuuntelee..... Kiitos!!!!!!!Toivotaan, että tämä tästä iloksi muuttuu joskus. Pelkään vaan, että mitä kamalaa traumaa lapsilleni aiheutan olemalla tällainen tikittävä, räjähtävä aikapommi!

 

[..]

Hae apua. Siinäpä se tulikin, kuten itsekin tiedät. Miksi pidät kiinni siitä, että et osaa pyytää apua?

Juuri siksi, että sittenhän kaikki saavat tietää kuinka epäonnistunut olen. Eihän 30-vuotias nainen voi palaa loppuun????? Eihän? Ja kun oikeasti aina näiden pahojen hetkien jälkeen ajattelen, että ylireagoin. mutta minut pysäytti se tänään lopullisesti, kun äitini sanoi puhelimessa, että kuulostan todella väsyneeltä ja kireältä. En edes silloin myöntänyt. Sanoin vaan, ett nää sairastelut väsyttää ja tekee olon kireäski ja joskus tuntuu, ett voisin niska-pylly-otteella heittää ukon ja lapset puhalle, kun on niin paha olla!

Kyllä voi. minäkin. ja olen lähes 30v.

Mietis nyt, kumpi on pahempi, se että kaikki saavat tietää kuinka epäonnistunut olet(et oikeasti ole epäonnistunut, koitat nyt vain yksin huolehtia liikaa kaikesta) vai se että tilanne pahenee etkä jaksa enää mitään? nyt nielet ylpeytesi, ja haet apua. lapset ja sä ite ootte tärkeämpiä kun sun ylpeys.
ja muuten, miten niin kaikki saa tietää? apua saat sosiaalitoimiston, perheneuvolan tai neuvolan kautta. mutta ei ne töihin ilmoita. eikä minnekään muuallekaan, itse saat kertoa läheisille jos haluat. tai sitten valitset jonkun läheisen jolle kerrot kaikki, miehelle? tuskin hänkään haluaa loppuunpolttaa vaimoaan vaan auttaa jos vaan voi.
mietis jos miehesi tai lapsesi olisi sun tilanteessa. haluaisitko sä että hän yrittäisi pitää kulissit kunnossa ettei kukaan saa tietää, vai haluaisitko että hän kertoisi sulle jotta voisit olla avuksi? mä luulen että vastaat jälkimmäisen. joten... :hug:

 

[öööö]

Ei sun tartte! Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen!

 

[Sinikka]

Täällä on toinen väsynyt äiti ja varmaan masentunutkin... Kolme lasta, joista nuorin 11 kk ja kaksi koululaista. Toisella koululaisella on oppimisvaikeuksia ja on erittäin temperamenttinen, välillä jopa aggressiivinen. Nuorimmainen nukkuu vain n. tunnin päiväunet ja viime aikoina yöunetkin ovat olleet todella katkonaisia. Olen kotona kotihoidontuella, mutta yritän itse opiskella iltaisin.

Mies käy töissä ja tekee omia hommiaan illat ja viikonloput. Minulle jää kaikki kotityöt ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimiset. En vaan enää jaksa... Lepoaikaa ja omaa aikaa on todella vähän. Talo on kuin pommi olisi räjähtänyt: leluja, vaatteita, paperia ym. siellä täällä. Tunnen olevani huono äiti, vaimo, tytär ja epäonnistuneeni kaikessa!

En voi mutta kuin toivottaa voimia ja olla lohdullinen siitä, etten ole yksin. Tässä tilanteessa vaan ei enää auta muiden kommentit siitä, että samaa on, se ei vaan enää lohduta, ethän loukkaannu. vaan olen tullut siihen pisteeseen, että en jaksa oikeasti. Pelkään, että tapahtuu jotain kurjaa itselle, saan romahduksen ja joudun sairaalaan tai vastaavaa. Kuka lapset sitten hoitaa ja mies on samassa pisteessä. Me ollaan yhdessä tässä sopassa...

Voi, ymmärrän kyllä ettei paljon lohduta... Jotenkin sitä vaan pitäisi rohkeasti hakea ulkopuolista apua tilanteeseen. Vaikka aluksi saisi edes jonkun, jolle kertoa omista vaikeuksistaan.

 

[ap]

Kiitos kaikille! Oikeesti musta alkaa tunutumaan siltä, ett meidän on saatava apua tähän tilanteeseen. Ja ennen kaikkkea mun on saatava apua, koska en itse enää taida tietää kuka olen. Tiedän kyllä ketä varten elän, mutta jos ne ketä varten elän, kärsivät äidistä, joka on kireä, väsynyt, ailahtelevainen ja ikuisesti kiukkuinen ja hermostunut. Sitä en todellakaan halua. Lapset on elämän suola ja minä olen vastuussa siitä miten tulen jaksamaan ja vastuuni kantamaan, joten apua on lähdettävä hakemaan... varmaankin pian.

 

[vieras]

Kiitos kaikille! Oikeesti musta alkaa tunutumaan siltä, ett meidän on saatava apua tähän tilanteeseen. Ja ennen kaikkkea mun on saatava apua, koska en itse enää taida tietää kuka olen. Tiedän kyllä ketä varten elän, mutta jos ne ketä varten elän, kärsivät äidistä, joka on kireä, väsynyt, ailahtelevainen ja ikuisesti kiukkuinen ja hermostunut. Sitä en todellakaan halua. Lapset on elämän suola ja minä olen vastuussa siitä miten tulen jaksamaan ja vastuuni kantamaan, joten apua on lähdettävä hakemaan... varmaankin pian.

Mäkin ajattelin sen juuri noin lasten kautta. Sanoin itselleni, että he eivät saa joutua kärsimään tilanteesta vain siksi, että minä en hae apua, jota kuitenkin tiesin olevan saatavilla. Usko pois, asiat kääntyy aivan varmasti vielä paremmaksi, kun vain nyt rohkaiset mielesi. Se, että jaoit asian täällä meidän kanssa, on jo iso askel. Ota rohkeasti se seuraavakin askel, lupaathan? Ja muista: Olet hyvä äiti, sen kertoo jo se, että tuot esiin huolen siitä, miten kaikki vaikuttaa lapsiin. Olet myös hyvä vaimo, sillä näet miehesi olevan väsynyt. Sinussa ei ole ihmisenä, äitinä, vaimona tai työntekijänä yhtään mitään vikaa. Kannat vain ihan liian suurta taakkaa tällä hetkellä ja koska olet ihminen, olet väsynyt siihen. Katsos, täydelliset naiset väsyy myös...ja he ennen kaikkea : ) Iso halaus!

 

[coatrack]

Lainaa kirjastosta tai osta sellanen kirja kuin "Äidin voimakirja". Siinä käsitellään oikeestaan noita kaikkia aiheita jotka mainitsit.