Toggle sidebar

Voisiko mielialalääkkeistä olla apua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

??

Vieras
olen syönyt kerran ennenkin, masennukseen ja ahdistukseen (oli akuutti, paha, sairaskohtaukseni laukaisi sen). mieheni suhtautuu TODELLA negatiivisesti mielialalääkkeisiin ja puheisiini niistä. Puhuu lähinnä "ne on hulluille", "sä et tarvii niitä", "hyi et ala syömään mitään".. nyt tilanne on se, että

- minua pelottaa mennä jopa hakemaan postia. en osaa sanoa mikä siinä ahdistaa, jotenkin inhoan että muut näkee minut :/ . PYSTYN kyllä menemään lopulta mutta se on vaikeaa. sama homma kauppareissujen jne. kanssa
- häpeän itseäni kovasti. vertailen itseäni muihin
- pelkään jatkuvasti jotain uutta juttua lapsellani. milloin kätkytkuolemaa, milloin syöpää. ei mene pariakaan päivää siten että saan olla rauhassa näiltä peloilta. lapseni on ollut kuitenkin tähän asti täysin terve ja hyvin kehittynyt, joten pelkoni kohtuuttomia
- koen muutenkin elämän jotenkin vaikeaksi ja etenkin ahdistavaksi. olen tosi negatiivinen nykyään.

Voisiko lääkkeistä olla apua minulle? kyllähän mä pystyn arkea menemään eteenpäin, mutta ... voisiko tämä muuttua?
 
tuntuu että sinulla on paniikkikohtauksia...
lääkitys auttaa..

Alkuperäinen kirjoittaja ??:
olen syönyt kerran ennenkin, masennukseen ja ahdistukseen (oli akuutti, paha, sairaskohtaukseni laukaisi sen). mieheni suhtautuu TODELLA negatiivisesti mielialalääkkeisiin ja puheisiini niistä. Puhuu lähinnä "ne on hulluille", "sä et tarvii niitä", "hyi et ala syömään mitään".. nyt tilanne on se, että

- minua pelottaa mennä jopa hakemaan postia. en osaa sanoa mikä siinä ahdistaa, jotenkin inhoan että muut näkee minut :/ . PYSTYN kyllä menemään lopulta mutta se on vaikeaa. sama homma kauppareissujen jne. kanssa
- häpeän itseäni kovasti. vertailen itseäni muihin
- pelkään jatkuvasti jotain uutta juttua lapsellani. milloin kätkytkuolemaa, milloin syöpää. ei mene pariakaan päivää siten että saan olla rauhassa näiltä peloilta. lapseni on ollut kuitenkin tähän asti täysin terve ja hyvin kehittynyt, joten pelkoni kohtuuttomia
- koen muutenkin elämän jotenkin vaikeaksi ja etenkin ahdistavaksi. olen tosi negatiivinen nykyään.

Voisiko lääkkeistä olla apua minulle? kyllähän mä pystyn arkea menemään eteenpäin, mutta ... voisiko tämä muuttua?
Click to expand...

 
Kyllä sinun pitäisi käydä ihan kunnolla lääkärin ja7tai psykologin juttusilla. Mielialalääke voi olla tarpeen, mutta lääke voi olla jokin muukin. Mielialalääke ei sovi kaikille, mutta useimmille kuitenkin. Älä kerro miehellesi, jos asenne on tuollainen? Hyvä että uskallat elää, vaikka välillä ahdistaakin! Iän myötä oppii olemaan rennompi ja myös armollisempi itselleen. Kirjaa ylös asiat, jotka ovat hyvin ja toista niitä itsellesi usein.
 
Ehdottomasti on apua. Ennakkoluulot ja tietämättömyys saa ihmiset epäilemään ja pelkäämään lääkkeitä ja ihan turhaan. Älä kuuntele miestäsi tässä asiassa, vaan varaa pian itsellesi lääkäri ja kohta olet jo oma itsesi.
 
Mietin vaan just että eihän elämän kuuluisi olla niin vaikeaa kuin se nyt on? Just tavallisten arkipäiväisten asioiden hoitaminen tuntuu hankalalta, vaikka lopulta kun/JOS saan lähdettyä liikkeelle se ei olekaan niin kamalaa. Esim. posti jää usein hakematta vain siksi koska ulos lähteminen ja mahdollinen naapureiden tapaaminen tuntuu vaikealta. Mietin usein mitä muut ajattelee.. pyörittelen aina just kaikenlaisia sairauksia lapsen kohdalta.

Niin ja sitten mua on alkanut esim. iltaisin monesti henkeä ahdistamaan. Tuntuu että on vaikea hengittää. Joskus tuntuu jotenkin oudolta, epätodelliselta. Mutta noita epätodellisuuden tunteita ei ole kovin usein, mutta silti.

Pelkään vaan että lääkäri tms. ajattelee etten sovellu äidiksi tms.. Taidan varata kuitenkin ajan, jos kerta lääkkeistä voi olla apua. Harmittaa vain kun tiedän jo valmiiksi miehen asenteen. Edelliset lääkket lopetin kun lapsi oli haaveissa. Nyt hiljalleen lapsen kasvettua oireet pahenee ja pahenee, on niitä ollut koko ajan mutta selvästi nyt huomaan että en ihan nauti elämästäni täysillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pk:
Toisaalta tiedät varmaan itsekin vastauksen kysymykseesi, jos olet joskus niitä lääkkeitä syönyt :)
Click to expand...

Niin totta.. tilanne tosin oli vähän erilainen silloin. Olin TODELLA ahdistunut, siis joku painoi rintaa, pelkäsin sekoamista, kaikki lapsuudenmuistot vyöryi päälle (olen alkoholistiperheestä)... lääkkeet kyllä auttoi, ja sain keskusteluapua. Itse asiassa musta tuntuu että silloin kun kävin keskustelemassa ja söin niitä lääkkeitä niin olin onnellisempi kuin aikoihin.
 
Tuo voi olla masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, paniikkihäiriötä tai muuta vastaavaa. Kannattaa käydä lääkärin juttusilla! Miehesi lääkekielteisyys ei auta asiaa, mutta jospa et kerro hänelle mitään. Avun tarpeessa kuitenkin olet ja parempi hakea apua ajoissa kuin liian myöhään. Jo pelkkä ammattilaisen kanssa puhuminen voi auttaa ja tajuat että et ole tulossa hulluksi vaan oireet kuuluvat esim. masennukseen tai johonkin muuhun. Ja se EI tee sinua huonoksi äidiksi =) :hug:
 
:hug:

Voin samaistua tunteisiisi melkolailla. Itselläni oli samanlaisia fiiliksiä aikanaan; pelkäsin hirveästi kaikkea sairauksia, auto-onnettomuuksia, ym. Koin olevani huono ihminen ja joka päivä vaan syyllistin ja morkkasin itseäni jopa vuosia vanhoista asioista.
Lopulta tilanne meni siihen etten pystynyt enää edes telkkaria katsomaan tai iltalehtien lööppejä lukemaan kun alkoi kaikki onnettomuusuutiset ym. ahdistamaan.
Mieheni myös sitä mieltä että "vaan hullut syö lääkkeitä", ym. ja niinpä hommasinkin lääkityksen niin etten miehelleni kertonut mitään. En jaksanut alkaa vänkäämään asiasta ja kokea lisäksi huonoa omaatuntoa siitäkin että aloitan lääkityksen. Itsenihän minä koitan parantaa josta hyötyy sitten lapset ja mieskin.
Hommaa vaan lääkkeet jos yhtään tuntuu että helpottaa. Olet sen arvoinen. :heart:

 
Hei, kiitos vastauksista todella paljon! Aion ensi viikolla varata ajan lääkärille.

Minulla muuten yksi suurimmista oireista on itseni syyllistäminen kaikesta .. ja itseni kokeminen huonoksi. ja tavallaan kaivelen kaikenlaisia vanhojakin asioita joista syyllistän itseäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Hei, kiitos vastauksista todella paljon! Aion ensi viikolla varata ajan lääkärille.

Minulla muuten yksi suurimmista oireista on itseni syyllistäminen kaikesta .. ja itseni kokeminen huonoksi. ja tavallaan kaivelen kaikenlaisia vanhojakin asioita joista syyllistän itseäni.
Click to expand...

Puhut minun suullani, täysin. :hug:

 
Aloitin meilialalääkkeet lapsettomuustuskassa. Lääkäri katsoi minulle sellaiset lääkkeet joita voin käyttää raskaanakin. Nyt odotan vauvaa ja päivittäin otan lääkkeitä. Eli masennus ei tee kenestäkään huonoa äitiä. On paljon parempi, että tarttuu asiaan ja alkaa hoitaa itseään kuntoon. Nyt vain aikaa varaamaan. Jotta saa itsesi kuntoon, sinun pitää nyt sulkea korvat miehesi puheille. Jokainen on oman onnensa seppä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa