A
ap
Vieras
Mä meinasin hukkua 6 vuotiaana.
Hyppäsin laiturilta 3 m syvään järveen uimataidottomana pää edellä, uimarengas livahti päältäni jalkojen kautta pois. Muita lapsia oli siinä noin 4-5, kaikki uimataitoisia, yksi oli heistä isosiskoni. Muistan, että halusin matkia heitä hyppäämään pää edellä veteen.
Siinä räpiköin, muistan sen aivan tarkasti, kuinka pääsin pintaan ja sit taas menin veden alle. Muistan kuinka pidin silmiä auki vedessä ja yritin pidättää hengitystä ja pyrin pintaan päin. Kun pääsin pintaan, haukkasin ilmaa ja taas painuin veden alle. Pidin silmiä auki ja muistan näkymän veden alla. Paniikki oli valtava. Muistan päässeeni pinnalle ehkä noin 4-5 kertaa. Ja aina jouduin takas veden alle.
Siskoni 9v ui monen muun uimataitoisen kaa siinä lähistöllä ja leikki ja riehui, yhtäkkiä huomas, että mä painun veden alle, tulen pintaan ja taas veden alle. Sit en enää tullu ylös. Mun sisko sai mut viime hetkillä ylös. Hän joutui uimaan luokseni, olin vähän kauempana.
Muistan kuinka mä takerruin siihen ihan hulluna. Mä muistan ku sisko huusi, että älä tarraa kaulaan tai hän meinaa mennä pohjaan. Päästiin just just laiturille.
Meidän vanhemmat ja kavereiden vanhemmat oli kaupassa. Värjöttelin laiturilla kun ne tuli. Se oli siis mökkiranta, ei ketään muita ulkopuolisia aikuisia tai lapsia paikalla lainkaan.
Ne oli sanoneet meille, että siitä laiturista ei sa mennä uimaan, kun he ovat kaupassa, mutta kukaan lapsi ei totellu käskyä.
Hyppäsin laiturilta 3 m syvään järveen uimataidottomana pää edellä, uimarengas livahti päältäni jalkojen kautta pois. Muita lapsia oli siinä noin 4-5, kaikki uimataitoisia, yksi oli heistä isosiskoni. Muistan, että halusin matkia heitä hyppäämään pää edellä veteen.
Siinä räpiköin, muistan sen aivan tarkasti, kuinka pääsin pintaan ja sit taas menin veden alle. Muistan kuinka pidin silmiä auki vedessä ja yritin pidättää hengitystä ja pyrin pintaan päin. Kun pääsin pintaan, haukkasin ilmaa ja taas painuin veden alle. Pidin silmiä auki ja muistan näkymän veden alla. Paniikki oli valtava. Muistan päässeeni pinnalle ehkä noin 4-5 kertaa. Ja aina jouduin takas veden alle.
Siskoni 9v ui monen muun uimataitoisen kaa siinä lähistöllä ja leikki ja riehui, yhtäkkiä huomas, että mä painun veden alle, tulen pintaan ja taas veden alle. Sit en enää tullu ylös. Mun sisko sai mut viime hetkillä ylös. Hän joutui uimaan luokseni, olin vähän kauempana.
Muistan kuinka mä takerruin siihen ihan hulluna. Mä muistan ku sisko huusi, että älä tarraa kaulaan tai hän meinaa mennä pohjaan. Päästiin just just laiturille.
Meidän vanhemmat ja kavereiden vanhemmat oli kaupassa. Värjöttelin laiturilla kun ne tuli. Se oli siis mökkiranta, ei ketään muita ulkopuolisia aikuisia tai lapsia paikalla lainkaan.
Ne oli sanoneet meille, että siitä laiturista ei sa mennä uimaan, kun he ovat kaupassa, mutta kukaan lapsi ei totellu käskyä.