Voisitko sinä tappaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mikado
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mikado

Vieras
Oletko niin rakkautesi sokaisema, että esim. mustasukkaisuustilanteessa kohdatessasi sen pettymyksistä ja peloista suuyrimman voist ehkä tappaa puolisosi? Onko meissä kaikissa potentiaalinen tapapja,kuten väitetään?Nyt on taas tapahtunut iso pergetragedia,joka laittaa ajattelemaan. Näennäisesti normaaleille ihmisille tapahtuu tuollaista. Mistä on kysymys? Tämähän kosketta meitä kaikkia parisuhteessa olevia.
Kerran puolisoni hyökkäsi kimppuusi ja mukiloi mua hyvin rajusti. Olin raskaana. Järkytyin niin kovin, että unohdin asian vuosikausiksi täysin.Puolisoni väitti aina, ettei koko väkivaltaa ole koskaan tapahtunutkaan. Lapseni ei sitten loukkaantunut vaikka sitä kovin pelkäsin.Asiaa ei tietnkään voinut koskaan käsitellä millään tavalla, eikä se toistunut. En tiedä,mikä sen laukaisi.
 
En voisi tappaa, enkä edes pahoinpidellä puolisoani. Heittäisin ainoastaan helvettiin, kun asiat alkavat mennä poskelleen. Näin pääsee puolisosta helpoiten eroon.
 
Sitä ei tiedä millaisia voimia ihmisessä piilee ennkuin on sellaisessa tilanteessa. jossa monet ovat. Periaatteessa kuulemma jokaisessa on tappaja. Vaikeaa sanoa, mutta pahaa pelkään, että näin on. Silti sitä ei osaa ajatella omalle kohdalleen.
Ja tappamista se on helvettiin heittäminenkin. Siellähän on varsin kuumaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mikado:
Oletko niin rakkautesi sokaisema, että esim. mustasukkaisuustilanteessa kohdatessasi sen pettymyksistä ja peloista suuyrimman voist ehkä tappaa puolisosi? Onko meissä kaikissa potentiaalinen tapapja,kuten väitetään?Nyt on taas tapahtunut iso pergetragedia,joka laittaa ajattelemaan. Näennäisesti normaaleille ihmisille tapahtuu tuollaista. Mistä on kysymys? Tämähän kosketta meitä kaikkia parisuhteessa olevia.
Kerran puolisoni hyökkäsi kimppuusi ja mukiloi mua hyvin rajusti. Olin raskaana. Järkytyin niin kovin, että unohdin asian vuosikausiksi täysin.Puolisoni väitti aina, ettei koko väkivaltaa ole koskaan tapahtunutkaan. Lapseni ei sitten loukkaantunut vaikka sitä kovin pelkäsin.Asiaa ei tietnkään voinut koskaan käsitellä millään tavalla, eikä se toistunut. En tiedä,mikä sen laukaisi.

Jos joutuisin tilanteeseen missä joko minun tai tyttäreni henkeä uhattaisiin voisin tappaa jos mahdollista.Jos kyseessä on mielipuoli joka tappaisi ilman muuta en epäröisi hetkeäkään....niin mitä sinä itse tekisit?
 
En puolisoani, vaikka välillä se niin helvetin raivostuttava onkin.
Sinänsä jonkun tappaminen ei ole ihan kamala ajatus, sellaisia tyyppejä kun on joilla ei mun mielestä ole mitään oikeutusta elää (sarjaraiskaajat, eläintenrääkkääjät). Kannatan kyllä kuolemantuomiotakin.
 
Harkitsin todella pitkään ja vakavasti ex-puolisoni tappamista, pari kertaa on ollut läheltä-piti-tilanne...
Meillä oli hyvin vaikea suhde, jota en tässä jaksa alkaa edes selittelemään, en halua muistella sitä aikaa lainkaan, alkaa vaan oksettamaan..kahdesti manipuloin hänet yrittämään itsemurhaa.

Uskon vakaasti, että jokainen meistä kykenee tappamaan. Eikä aina tekisi edes tiukkaa.

Tämä vastaaja on nainen.
 
Jos selviäisi että puolisoni olisi jotain ihan muuta kuin olen kuvitellut ja olisi vaikkapa käyttänyt tytärtäni seksuaalisesti hyväkseen vuosikausia, luulisin että olisin niin vihan sokaisema, että se olisi mahdollista. Lasten puolesta taisteleisin tiikeriemon lailla vaikka puolisoani vastaan.
 
En tiedä mikä minut saisi lopulta tappamaan.
Uskon kuitenkin että omaisiini kohdistettu uhka olisi sellainen.
Nuorena kävin käsiksi muutamaan juoppoon, jotka pyrkivät tulemaan yömyöhällä tarjoamaan isälleni ryyppyjä.
Toki päihitin heidät, koska olivat kyläyhteisömme jäseniä.
Kunnon kansalaisia.

Oikeastaan olen heille kiitollinen, että he vahvistivat itsetuntoani omalla tavallaan.


-nainen-
 
En mustasukkaisuuden takia. Jos on mennäkseen niin menköön, sattuuhan pettäminen, muttei niin paljoa, että kannattaisi heivata mahdollisuus parempaan.
Lasteni ja oman henkeni puolustamiseksi kyllä.
Ja pedofiiliä ei kannattaisi esitellä, takuuvarma primitiivireaktio odotettavissa...ajatuskin herättää sen kaltaisen vihan että...!!!
 
Voisin. Lapseni hyväksikäyttäjän varsin kevyestikin.
Muita indikaatioita en keksi.
Hymyilytti jälleen tämä lause 'jos joku yrittäisi viedä mieheni...' Kyllä ne ihan itse menee, usko pois. Ei olisi tappamisen väärtti.
 
Voisin tappaa lapseni puolesta, jos joku uhkaisi hänen henkeään. Muuten en tappaisi, en haluaisi joutua vankilaan ja hylätä näin lastani.

Mies ei missään nimessä ole tappamisen arvoinen, mitä jostain pettämisestä - hyvä vaan kun tulisi ilmi, voisi jättää sen kuin nallin kalliolle.
 
Olen kerran elämässäni kokenut suunattoman raivon toista kohtaan.
Jos olisi ollut paikalla niin oisin voinut tappaa. Ja viinaksilla ei ollut osuutta tähän raivooni.
Löysin itsestäni sellaisen pirun, jota en halua enään kokea. Pelästyin omaan itseeni.
Se oli tuskaa ja jäkeenpäin mietin kuinka minustakin "niin sanotusti normaalista ihmisestä" voi kumpua noin pajon vihaa.
Tiedän että vihaa vielä tulee jos joku sekoaa lapsiini seksuaallisesti tai tappamalla.
 

Yhteistyössä