Voisko äitienpäivän lopettaa?

[Kaamee äiti]

Mä vihaan äitienpäivää. Ennen lapsia toivoin olevani äitinä pitkäpinnainen, iloinen, ymmärtäväinen, hoikkauumainen, tyylikäs, puistoileva, ulkoileva ja leikkivä sekä ehtoisa emäntä. Koti olisi aina siisti, ulkokukat kukkisivat, ruoka olisi aina itse tehtyä ja luomua enkä koskaan kiukuttelisi miehelleni vaan meillä olisi seksiä lähes yhtä paljon kuin ennenkin. Tämä päivä ei ole vaan mun, mä en ole tätä ansainnut.

Mies osti aivan naurettavan lahjan, kukan siemeniä ja jonkun vitun kuuden euron lasipurkin Siwasta. Minä tein kakun itselleni. Minut herätettiin aivan liian aikaisin umpiunesta. No, lasten tekemiset olivat sentään aivan ihania. Pyysin mieheltäni lahjakorttia vaikka kosmetologille ym. Meidän kaappeihin ei säilytystilan puolestakaan tarvi kantaa enää lisää roinaa. Mutta ei, mitään ei voi suunnitella etukäteen eikä mitään sellaista voi tehdä, mikä vaatii vaivannäköä.

Koko päivän tämä ehtoisa emäntä on ollut aivan silmät ristissä. Esikoinen on mäykyttänyt koko päivän makeaa, sillä hän ei vaan voi olla, jos kaapissa on jotain herkkuja. Nyt veti 1,5 viineriä. Siitä hermostuneena paiskasin kakun jämät roskiin, että tätä et ainakaan enää syö. Nyt äijä on taas vaihteeksi pihalla, yksivuotias repii ja sotkee kaikki paikat ja mun tekisi mieli vain maata sängyllä ajattelematta koko päivää. Ensin vuonna karkaan Tallinnan laivalle.

Haukkukaa mua vaan aivan niin paljon kuin haluatte.

 

[Keittiönoita]

Kyllähän sen voi lopettaa. Ex-appivanhempani olivat jehovantodistajia eivätkä koskaan viettäneet äitienpäivää. Eli jokainen voi ihan omassa perheessään päättää, että tästä lähtien meillä ei vietetä äitienpäivää. Tai joulua. Tai synttäriä. Tai vappua. Tai itsenäisyyspäivää.

 

["huuhaa"]

No, tehkää perheessänne päätös että äitienpäivää ei vietetä. Lapset saavat tuoda ne askatelemansa lahjat, ja päivällä voittee kaivaa pakkasesta pullat kaikille. Sinä et pyydä etkä varsinkaan odota mieheltäsi yhtään mitään, niin eipä tule pettymystä.

 

[ap.]

Jos lopettaisin ko päivän, niin mua sitten ahdistaisi, että lapset eivät opi ikinä tietämään, mikä on äitienpäivä. Ja sitten ne kokisivat huonommuutta vertaisryhmässä, kun muut kertovat, mitä ihanaa he on äitienpäivänä tehneet perheen kesken. Tekisi mieli huutaa lapsille, että teidän isä ei sori vaan kykene järjestämään äitienpäiväksi mitään erityistä äidille, koska hänen mielestään toisen ilahduttaminen on tylsää. Siinähän pitää ajatella itse ja vähän toimiakin!

 

[.........]

Minäkin inhoan. Alan tulla pahalle tuulelle jo päiviä ennen äitienpäivää, vaikkka kuukausia ennen sitä fiilistelen kuinka ihanaa voisikaan olla. Mutta sitten iskee tajuntaan se mitä se minun tapauksessani todellisuudessa on. Ja masennun. En ole sellainen äiti kuin haluaisin olla. En jaksa olla. En pysty olemaan kaikkine vaatimuksineen. Mies ei osoita arvostustaan tällaisina päivinä. Haluaisin vain maata päivän ja rypeä itsesäälissä.

 

["Myy"]

Tiedän tunteen. Aina sitä jontenkin toivoisi että oma perhe päästäisi edes tämän yhden päivän ajan helpommalla.

No olen käynyt taas anoppilat ja mummulat ja hommannut kaikille lahjat ja kukat. Siivonnut, pessyt pyykkiä ja vaikka ja mitä muuta kotihommaa vääntänyt.

Jotenkin en voi sille mitään että siitä tulee paha mieli kun aina itse huomioi muut, mutta muut eivät tee samaa sitten minulle.

Ap eiköhän todeta ensi vuonna että äitienpäivänä aamulla lapset saa antaa askartelunsa ja sen jälkeen äiti voi häippästä ja tehdä iiiiiihan mitä ite huvittaa koko päivän.

 

[silvu]

Ehkä kannattaa tosiaan tehdä ensi vuonna toisin. Hanki mieleisesi lahja ja anna lahjan loppusumma tietoon miehelle ja käske maksaa tilillesi. Sitten mies voi herättää sinut ja antaa sen oikeanlaisen lahjan, eivätkä lapset aavista asiasta mitään.

Olen aikoja sitten hoksannut, ettei se mitään pyhitä, kun toisten hyvän mielen takia itse puurtaa. Ei kanssaihmisillä ole sitä näkemystä, että jos heille on joku jotain kivaa järkännyt, niin he ymmärtäisivät toimia näkemänsä esimerkin mukaisesti.

 

[Keittiönoita]

Jos lopettaisin ko päivän, niin mua sitten ahdistaisi, että lapset eivät opi ikinä tietämään, mikä on äitienpäivä. Ja sitten ne kokisivat huonommuutta vertaisryhmässä, kun muut kertovat, mitä ihanaa he on äitienpäivänä tehneet perheen kesken. Tekisi mieli huutaa lapsille, että teidän isä ei sori vaan kykene järjestämään äitienpäiväksi mitään erityistä äidille, koska hänen mielestään toisen ilahduttaminen on tylsää. Siinähän pitää ajatella itse ja vähän toimiakin!

Hmm... sä voit ihan itsekin opettaa lapsesi huomioimaan sinut äitienpäivänä. Varsinkin yh-perheissä on aivan tavallista, että äitienpäivä on äidin ja lasten päivä ja lapset kyllä oppivat tietämään, mikä on äitienpäivä.