N
niih
Vieras
meillä kaksi lasta ja lapsilukumme jää varmaan tähän, koska biologinen kello tikittää armottomasti eteenpäin ja nyt pitäis päästä työelämäänkin pitkästä aikaa taas takaisin parin vuoden sisällä... ja sitten alkaa tulla jo ikä vastaan, emme haluaisi enää kovin iäkkäinä miehen kanssa jälleen "sukeltaa" vauva-arkeen valvomisineen yms.
MUTTA olen koko ajan haikea, kun näen raskaana olevia ja kateellinenkin heille ja salaa toivon, että meille tulisi se kolmas vaikka vahinkona... Niin, onko tää vauvakuumetta vai kokeeko naiset yleensäkin tällaisia tunteita, vaikka tietää ja tuntee, että lapsiluku täynnä? Niin ja piti viel sanoa, että olen aina ajatellut, että kolme lasta olisi aika hienoa, mutta kuitenkin järjellä todennut, että ehkä meille nää kaksi kuitenkin riittää. Että onko tää jotain luopumisprosessia kolmannen lapsen haaveesta ja siitä, ettei enää koskaan saa kokea uuden elämän syntymän ihmettä
MUTTA olen koko ajan haikea, kun näen raskaana olevia ja kateellinenkin heille ja salaa toivon, että meille tulisi se kolmas vaikka vahinkona... Niin, onko tää vauvakuumetta vai kokeeko naiset yleensäkin tällaisia tunteita, vaikka tietää ja tuntee, että lapsiluku täynnä? Niin ja piti viel sanoa, että olen aina ajatellut, että kolme lasta olisi aika hienoa, mutta kuitenkin järjellä todennut, että ehkä meille nää kaksi kuitenkin riittää. Että onko tää jotain luopumisprosessia kolmannen lapsen haaveesta ja siitä, ettei enää koskaan saa kokea uuden elämän syntymän ihmettä
