Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Alkuperäinen kirjoittaja hivenenhullu:
2v Eemeli on huonolla tuulella. Aamupuuro ei kelpaa, isä ei osaa tehdä mitään oikein. Isää ärsyttää, koska on kiire lähteä töihin ja kaikki sujuu tahmeasti.
Turvaton tapa: Isä ajattelee omaa kiirettään, eikä huomaa, että Eemeliä harmittaa ero isästä. "Nyt Eemeli toi kiukuttelu saa riittää. Se puuro syödään, muuta ei tule. Isän täytyy ihan kohta lähteä". Seuraus: Eemeli huomaa isän olevan kiukkuinen ja tuntee itse yhä suurempaa turvattomuutta. Eemeli menettää lopunkin toimintakykynsä, koska hän kamppailee kiukun, turvattomuuden, läheisyydenkaipuun ja nälän kanssa. Eemeli saa täyden uhmakohtauksen.
Turvallinen tapa: Isä tajuaa Eemelin uhman syyn. Isä ottaa Eemelin syliin: " On vähän kurja juttu kun tänään on työpäivä. Isällä tulee varmasti ikävä omaa Eemeliä. Mutta äiti hoitaa hyvin. Ja sitten illalla taas nähdään!". Isä syöttää puuron sylissään pitäen ja pukee pojan, vaikka tämä osaisi jo itse. Seuraus: Eemeli kokee isän ymmärtävä ja hyväksyvä hänen tunteensa. Eemeli saa turvaa isän sylistä ja isän puheesta "sanoja" tunteilleen. Turvantunne palaa ja Eemeli kykenee rauhoittumaan.
tossa taitaakin tulla se meidän ongelma :ashamed:
No mutta nyt tiedostat ongelman, tuossahan on hyvin tuotu esiin tuo turvallinen tapa, siitä on ainakin hyvä lähteä liikkeelle, eikö?
Tsemppiä, on mullakin vielä suht hyvin muistissa pojan muutama uhmiskohtaus ja niiden ekojen edessä oltiin mekin ihan avuttomia ja koitettiin jos jonkinlaista konstia..
meillä on kyllä koitettu kaiken näköisiä konsteja, rauhallista selittämistä, sylissä pitämistä, mutta sitten myös jäähyllä laittoa jne
siis välillä noi uhmakohtaukset saa alkunsa jostain pikkujutusta, ja vaikka kuinka koittaa saada tilanteen rauhottumaan niin se vaan kasvaa, koska yhden asian selvittyä tulee toinen ongelma, esim näin
poika:haluan mennä ulos
minä: juu,ruuan jälkeen
poika:haluan nyt
minä:ruuan jälkeen, ensin pitää syödä reippaasti
poika:minä HALUUN-> itkua
minä: ei kun ensin syödään, pääset heti ruuan jälkeen ulos leikkimään, tuleppa pöytään
poika: EI, en halua, haluan katsoa puuhapeteä
minä: ei kun nyt syödään, tule pöytään niin pääset sitten ulos leikkimään
poika: EI,en halua, haluan katsoa puuhapeteä
minä: ei nyt katsota mitään ohjelmia kun nyt syödään, tule pöytään
poika: EIEIEIEI.. VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ,YHYYY *heittäytymistä,mun jalassa roikkumista jne
eli poika siis muuttaa mieltänsä kesken kaiken, ja saattaa muuttaa sitä moneenkin otteeseen ja aina päädytään samaan lopputulokseen eli huutoon ja kiukkuun
muuttaa mieltänsä myös kiukutessaan, eli kun sitä harmittaa että sen pitää mennä päiväunille niin kun tilanteen saa rauhottumaan niin sitten harmittaakin jo seuraava asia, eli esim peitto on väärän värinen, tyyny on huonosti, unikaveri on tippunut, sitten halutaan yksi hali ja suukko, joka kerta se on se viimeinen.. eli äiti yksi hali ja suukko, sitten riittää ja menen nukkumaan... ja toi tuleekin sitten sen 15kertaa
ton sylittelyn kanssa on ollut myös ongelmia, kun poika tekee sitä että halua syliiin, otan sen syliin ja se haluaa heti pois, ja sitten takas.. ja mä en jaksa sellasta ramppaamista.. eli syliin saa tulla ja siinä saa olla mutta ei niin että 30s välein muuttuu mieli.. ja kun lopulta totean että joko se istuu siinä sylissä tai sitten se menee leikkimään.. molempia ei samaan aikaan tehdä.. niin raivo iskee taas :snotty:
joo, mä koitan kyllä kestää vaikka hermot on kyllä riekaleina :kieh: