Vulvodynia tms.

Onko täällä ketään sellaista, jolla ilmeisesti vulvodyniaan viittaavat oireet ovat alkaneet aivan mielettömästä stressaamisesta juurikin alapään asioihin liittyen?

Itselläni kuumotus, karheuden tunne, viiltely, "hiekkamainen" tunne alkoi yli puoli vuotta erään kohtalaisen traumaattisen seksijutun jälkeen, jossa ei käytetty kondomia. Lyhyesti sanottuna en oikeastaan olisi halunnut yhdyntää.Tätä ennen olin harrastanut seksiä vain kerran, joten en kai vain jotain epävarmuuttani saanut sanottua että hei, ei.

Seurusteltuani joitain kuukausia nykyiseni kanssa jotenkin säikähdin aivan kamalasti, että olen saanut tältä 'traumatyypiltä' jonkun kamalan herpeksen, klamydian, vaikka minkä (vaikka ei oireita ollut tullutkaan). Kävin siis testauttamassa lähes kaiken, jopa herpeksen vasta-aineet verestä. Ei mitään. Olen toki myös kysynyt ko. traumatyypiltä, jonka kanssa emme enää ole erityisissä väleissä, että onko hänellä koskaan ollut mitään. Kaiken tämän panikoinnin ja ahdistuksen myötä oireeni ovat alkaneet. Tähän mennessä, noin 4 kuukauden aikana, oireettomia kausia on ollut yhteenä ehkä kolmisen viikkoa. Tuntuu, että aina kun alan ahdistua, että jospa minulla kuitenkin on joku, oireet pahenevat huomattavasti. Stressillä on siis vaikutusta.

Olen miettinyt psykologille menoa tämän ahdistukseni ja seksitrauman takia. Gynekologeilla olen käynyt tänä keväänä kolme kertaa ja aina saman olen kuullut: ei mitään punoitusta, näppylöitä, rakkuloita tms. Osta Ceridalia.

Käytän e-pillereitä ja gynekologieni mukaan ne eivät voi aiheuttaa tällaisia juttuja. Tämä mietityttää minua, jos kerran esim. ekspertti-Paavonen on yleensä kieltänyt pillerit?

Yhdyntä ei ole tähän mennessä sattunut, mutta pelkään että kohta tämä alkaa vaikuttaa suhteeseeni, koska panikoin, että kumminkin, testeistä huolimatta, tartutan poikaystävääni jonkun pöpön. Vaikka minut on testattu, en pääse tästä pakkoajatuksesta eroon johtuen tuosta traumaattisesta seksikokemuksesta.
Kokemuksia? Vinkkejä? Apua...?

Ja JoAnn: keisarinleikkaus? Vai tarkoititko, että miten ylipäänsä voit tulla raskaaksi, jos et pääse vaivastasi eroon? Ja jännitys yhdistettynä matalaan kiihotustilaan varmasti vaikutti. En tiedä, tämä saattaa kuulostaa todella huonolta idealta monesta, mutta jos ottaisi lasillisen rentouttavaa viiniä tms. siinä illan saatossa ennen yhdyntää? Eli ei siis mitään turrutuskännejä Vai pahentaako alkoholi tilannetta...

 

Onko täällä ketään sellaista, jolla ilmeisesti vulvodyniaan viittaavat oireet ovat alkaneet aivan mielettömästä stressaamisesta juurikin alapään asioihin liittyen?

Itselläni kuumotus, karheuden tunne, viiltely, "hiekkamainen" tunne alkoi yli puoli vuotta erään kohtalaisen traumaattisen seksijutun jälkeen, jossa ei käytetty kondomia. Lyhyesti sanottuna en oikeastaan olisi halunnut yhdyntää.Tätä ennen olin harrastanut seksiä vain kerran, joten en kai vain jotain epävarmuuttani saanut sanottua että hei, ei.

Seurusteltuani joitain kuukausia nykyiseni kanssa jotenkin säikähdin aivan kamalasti, että olen saanut tältä 'traumatyypiltä' jonkun kamalan herpeksen, klamydian, vaikka minkä (vaikka ei oireita ollut tullutkaan). Kävin siis testauttamassa lähes kaiken, jopa herpeksen vasta-aineet verestä. Ei mitään. Olen toki myös kysynyt ko. traumatyypiltä, jonka kanssa emme enää ole erityisissä väleissä, että onko hänellä koskaan ollut mitään. Kaiken tämän panikoinnin ja ahdistuksen myötä oireeni ovat alkaneet. Tähän mennessä, noin 4 kuukauden aikana, oireettomia kausia on ollut yhteenä ehkä kolmisen viikkoa. Tuntuu, että aina kun alan ahdistua, että jospa minulla kuitenkin on joku, oireet pahenevat huomattavasti. Stressillä on siis vaikutusta.

Olen miettinyt psykologille menoa tämän ahdistukseni ja seksitrauman takia. Gynekologeilla olen käynyt tänä keväänä kolme kertaa ja aina saman olen kuullut: ei mitään punoitusta, näppylöitä, rakkuloita tms. Osta Ceridalia.

Käytän e-pillereitä ja gynekologieni mukaan ne eivät voi aiheuttaa tällaisia juttuja. Tämä mietityttää minua, jos kerran esim. ekspertti-Paavonen on yleensä kieltänyt pillerit?

Yhdyntä ei ole tähän mennessä sattunut, mutta pelkään että kohta tämä alkaa vaikuttaa suhteeseeni, koska panikoin, että kumminkin, testeistä huolimatta, tartutan poikaystävääni jonkun pöpön. Vaikka minut on testattu, en pääse tästä pakkoajatuksesta eroon johtuen tuosta traumaattisesta seksikokemuksesta.
Kokemuksia? Vinkkejä? Apua...?

Ja JoAnn: keisarinleikkaus? Vai tarkoititko, että miten ylipäänsä voit tulla raskaaksi, jos et pääse vaivastasi eroon? Ja jännitys yhdistettynä matalaan kiihotustilaan varmasti vaikutti. En tiedä, tämä saattaa kuulostaa todella huonolta idealta monesta, mutta jos ottaisi lasillisen rentouttavaa viiniä tms. siinä illan saatossa ennen yhdyntää? Eli ei siis mitään turrutuskännejä Vai pahentaako alkoholi tilannetta...

Voi hyvin olla, että se liittyy jotenkin stressiin alapääasioista. Minäkin olen pelännyt milloin raskautta ja milloin tauteja, ja myös olen ollut vähän huono sanomaan, milloin tuntuu huonolta ja milloin hyvältä, mistä syystä paikat ovat joskus voineet kärsiä tarpeettomasti. Minulla ei ole todettu vulvodyniaa, mutta oireet kyllä vähän siltä näyttäisivät. Kun olen todella hyvällä mielellä, voin joskus jopa unohtaa oireeni, mutta heti asiaa miettiessäni tai muuten masentuessani oireet alkavat tuntua ja masentaa entisestään.

 

Itse sairastin vulvodyniaa tietämättäni koko sairaudesta vuosia, jatkuva lääkärillä ravaaminen ja lääkäreiden kevyt syhtautuminen asiaan ei auttanut. ainaiset sukupuolitautiepäilyt ja diaknoosit "päässä vikaa" ym. olin jo luovuttanut toivon normaalista elämästä/seksielämästä. kunnes sain diagnoosin vulvodynia Paavoselta. Minulle tehtiin vesbulektomia noin vuosi sitten ja oireet hävinneet nyt täysin. En voi uskoa kuinka mukavaa elämä on ilman ainaista kipua ja pelkoa siitä. leikkauksesta toipuminen vei minulla noin 4-5 kk (lyhyt aika verrattuna vuosia kestäneeseen kipuiluun). toipuminen on kuitenkin aika yksilöllistä.
Tiedän kuinka tuo tauti vie mielen maahan ja kaikki tuntuu turhalta, hieman harmittaa lääkäreiden kevyt suhtautuminen asiaan, olisin muuten voinut saada oikeaa apua jo vuosia sitten.

Minullekkin sanottiin että jännitän yhdyntää ja että mieli vaikuttaa, varmasti osittain totta, mutta kumma kyllä kun ei enää satu ei tarvitse jännittää...

Älkää masentuko, kyseessä on oikea vaiva ja apua on saatavilla!!

 

Paljon on netissä juttua nuorten naisten vestibuliitista, mutta vähemmän tällaisten keski-ikäisten neuropaattisesta vestibuliitista. Etsinkin kohtalotovereita ko. aiheesta. Minulla takana 2 vuoden helvetti kaikkine mahdollisine kokeineen ja kymmenine lääkärikäynteineen ennen kuin selvisi mistä kyse. Minun tapauksessani kipu on syvällä emättimen takaosassa. Minun kipuni johtuvat lukuisista gynekologisista tähystysleikkauksista joiden yhteydessä on tullut hermovaurio. Jorma Paavonen tiesi heti mistä on kyse ja nyt olen saanut 3 kertaa penslaushoitoa kipupisteisiin. Elämä voittaa ja tekisi mieli haistattaa peet niille lukuisille lääkäreille jotka kohtelivat minua todella epäasiallisesti, lähinnä kuntapuolen sairaalassa. Haluaisin jakaa kokemuksiani niiden kanssa jotka kärsivät kovasta kivusta emättimen takaosassa. Laittakaahan sana kiertämään, sillä tämä asia on tehtävä tiettäväksi. Tiedän että minulla on kohtalotovereita ja haluaisin auttaa.

Hei Anna45 !
Minulla on myös hermovaurio emättimen takaosassa. Sain sen kun minulle tehtiin10/07 kohdunpoisto leikkaus. Se epäonnistui totaalisesti, jouduin teho-osastolle, keuhkot täyttyivät nesteellä ja näin sen valkoisen "kuolemanputken" jossa lapsen käsi ohjas tulemaan sinne.
Minulle on myös tehty tänä vuonna kolme kertaa penslaushoito, mutta ei se auttanut kuin vähän.
Sitten pääsin sinne Helsinkiin HUS.n kesäkuussa -09 ja nyt olisi leikkaus edessä jossa minulta avataan emättimen kautta ja vatsanpeitteiden kautta uudelleen. Tri Jari Sjöberg epäili hermovaurion lisäksi kiinnikkeitä vatsan puolella.
Toivottavasti vastaat.
Eija48

 

Kirjoittelin tähän topicciin viime vuoden loppupuolella (ks. sivu 8), jolloin minulle oltiin tehty diagnoosi vulvodyniasta. Ainoana oireena on ollut yhdyntäkipu, joka ei ole kokonaan hellittänyt missään vaiheessa, mutta ei tässä ainakaan huonompaan suuntaan ole menty!

Nyt olen kärsinyt yhdyntäkivuista siis noin vuoden ja suurin apu on ollut Xycolain-puudutteesta. Sen kanssa pelaaminen ei ole aina niin mukavaa (ja aivan joka kerta sitä ei olekaan tullut käytettyä- tosin silloin yhdyntä jää kyllä melko pikaiseksi koska yhdynnän alussa [sisään laittamisen jälkeen] tuntuva siedettävä kipu helposti alkaa yltymään), mutta onneksi poikaystäväni on tukenut minua sataprosenttisesti ja vuoden aikana on seksielämä monipuolistunut mukavasti - ei seksin aina tarvitse päättyä yhdyntään Eri asentojenkin kokeileminenkin on auttanut välillä (esimerkiksi ns. takaapäin, jolloin nainen on selkäpäin mieheen ja mies vähän naista alempana, on tuntunut pari kertaa toimivalta - johtuisikohan siitä että työnnön paine ei kohdistu niin voimakkaasti kipeimmän kohdan, klo 5-7 kipupisteiden, ympärille?).

E-pillerit vaihdoin Marveloneista Merciloneihin, koska minipillerit eivät tuntuneet hyvältä ratkaisulta ja päätimme lääkärini kanssa kokeilla auttaisiko suurempi estrogeenimäärä. Mitään huomattavaa muutosta en ole huomannut esimerkiksi limakalvojen kosteudessa, toisinaan kosteus ikäänkuin häviää kesken kaiken (etenkin silloin jos oma rentous katoaa, mutta joskus muutenkin) vaikka hetken olen ollut jo "normaalisti märkä".

Ceridal intimeä olen käyttänyt yhdynnän ja sitä seuraavan alapesun jälkeen viilentämään ja helpottamaan kuumotusta/kirvelyä, toiminut hyvin.

Juuri nyt ei tule muuta mieleen, kysyä saa.
Tsemppiä kaikille samojen ongelmien kanssa painiville!

 

Laitan nyt tähän omia kuulumisiani, diagnoosistani kun on nyt kulunut yli puoli vuotta.
Eteenpäin ei asiassa siltikään ole juuri päästy, kivut ovat ennallaan, yhdyntöjä yriteään harvoin, ei vaan huvita kun pelko kivusta on on aina taustalla. Välillä oli kausi, että minun oli hyvin vaikea yleensäkään kiihottua, ilmeisesti muualta elämästäni tuleva stressi pahensi vielä asiaa. Fysioterapeutilla kävin muutaman kerran, mutta ei se osannut oikein auttaa. Lantiopohjan lihakseni ovat normaalit (ei siis ylijännittyneet) ja osaan niitä kuulemma hallita. Sähköhoitolaitteesta en juurikaan apua löytänyt, ehkä sitä olisi pitänyt käyttää enemmän. Hänen ohjeensa oli, että minun on vain koitettava siedättää itseäni pikkuhiljaa, tehtävä lihasten rentoutusharjoitteluja ym. Oikeastaan en ole silti pettynyt, minulle on ollut alusta asti selvää, että tästä vaivastani en pääse eroon kun joku vain sormiaan napsauttaa, minun on tehtävä töitä, mutta jostain pitäis löytää se motivaatio ja usko parantumiseen...

Seksuaaliterapeutilla olen käynyt kahdesti, nyt aikaa ei ole kuulunut kuukausiin. Pitkälle ei olla vielä päästy kun asiat aletaan kaivamaan lapsuudesta asti. Terapiasta voisin kuvitella olevan itselleni jonkinlaista apua (koska kivut ovat tuoneet ongelmia myös itsetuntooni), mutta se varmaan edellyttäisi säännöllisyyttä käynteihin...

Pari viikkoa sitten kävin ensimmäisellä kontrollikäynnillä lääkärillä. Hänelläkään ei kummoisia ideoita hoitooni ollut. Kehotti kuitenkin pillereiden jättämistä kokonaan pois ja tilalle kuparikierukkaa. Minulla kun kipupisteiden lisäksi ongelmana ovat olleet hiivatulehdusten takia herkistyneet limakalvot jotka eivät ole parantuneet vaikka tulehdukset saatiin flucanatsonilla kuriin (käytän sitä siis kerran viikossa estolääkkeenä), joten lääkäri epäili suurimmaksi syyksi pillereitä. Epäilen itse myös pillereiden vaikuttavan mielialaani alentavasti (huomasin tähän viittaavaa kun vuosi sitten pidin niistä taukoa) joten en ole sinänsä pahoillani niiden pois jättämisestä.

Nyt sitten odotellaan että saan kierukan ja voin jättää pillerit pois ja niiden myötä mahdollisesti jopa hiivalääkityksen. Mutta aika näyttää. Onnekseni minulle on pystytty aina kohtuudella tekemään sisätutkimus (kyllähän se jonkin verran sattuu, mutta se kuitenkin onnistuu) joten kierukan laitto on mahdollista. Huvittavaa vain oli kun otin kierukan laiton takia yhteyttä terveyskeskukseen niin siellä tietenkin udeltiin, että miksikäs? Aloitin kertomalla, että minulla todettiin vulvodynia, johon hoitaja kysyi, että mikäs se se on? Ja hän on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut e-neuvolan puolella töissä.

Ainiin, vielä lääkärin toinen neuvo kontrollikäynniltä. Yhdynnät pitäisi kuulemma pyrkiä pitämään säännöllisinä vaikka ei edes huvittaisi, koska pitkät tauot pahentavat asiaa entisetään. Ja hommaan pitäisi koittaa keskittyä eikä ajatella, että seksin täytyisi aina olla mahtavaa. Ei tuo sinänsä huono neuvo ole, kipuunhan pikkuhiljaa siedättyy, mutta en kyllä yritä tuota toteuttaa ennenkuin limakalvoni ovat paremmassa kunnossa...

 

Olen kärsinyt kivuista kohta 3v. kaikki lähti kun kävin tavallisessa papa-kokeessa. Eihän se kivaa ollut mutta ei mitään ihmeellistä tapahtunut - sieltä kun lähdin kävelemään pois alkoi järkyttävä kipu vasemmalla puolella - emättimen äärimmäisessä takaosassa. Kävin monella eri lääkärillä, kukaan ei auttanut.

Kävin Jorma Paavosella joka löysi kipupisteen ja takaosan kipua ei osannut selittää - hermovaurio? Diagnosoi vaan neuropaattiseksi vulvodyniaksi. Kokeilin Lyricat ja Triptylit mutta ei auttanut. Hän sanoi että minun tilanteessa menee varmasti ohi, koska tuli myös noin nopeasti.

Aikaisemmin minulla ei ole ikinä ollut edes kuukautiskipuja, yhdyntäkivuista tai tulehduksista puhumattakaan. Ei mitään. en ole jännittänyt papaa tai yhdyntöjä, olin aina hyvin rentona näissä jutuissa. Tämä kaikki alkoi tuon papa-kokeen jälkeen.

Minulla kipua syntyy juuri istumisesta(tuntuu pistokselta ja säteilee reisiin). Nykyään myös vasen jalka puutuu ja pistelee. Kun nousen seisomaan ja kävelen vähän, kipu hellittää. Yhdyntään pystyn hyvin(ei varsinaisesti satu sen aikana), mutta sen jälkeen saattaa kipua olla putkeen useampi päivä: riippumatta siitä istunko vai en. Eli limakalvot eivät ole kosketusherkkiä mutta istuminen ja yhdyntä stimuloivat kipupistettä, joka on todella syvällä takana. Kohtaa pystyy melkein rentouttamaan pakaran kautta - niin syvällä se on.

Onko kenelläkään ollut tällaista?

Anna45 ja Eija48 - oliko teillä ollut tällaista jalan puutumista ja istuminen "rasittaa" kipupistettä? Oliko teilläkin kipupiste todella syvällä? Itse olen 28vuotias nainen. Pitkä suhteenikin on melkein erotilassa kun 3vuotta on mennyt täysin pieleen tämän vuoksi..

Anu Parantaisella olen käynyt fysioterapiassa(laser-hoitoa, jossa lämmitetään kipupaikkaa sisäisesti) ja se auttaa aina muutamaksi päiväksi. En tiedä mitä tässä vielä keksisi. Niin monel lääkärit olen ravannut (terapiat, hierojat, gynet, selkä tutkittu) että voimat eivät riitä enää tutkimaan tätä. Tosin näinkään en voi elää, että joka maanantai mietin miten kestän istua koko viikon istumatyössä...

Kiitos paljon jos jaksatte lukea taikka vastata. Tuntuu että olen halunnut vaan "unohtaa" tämän yli vuodeksi kun uusien hoitojen keksiminen on niin rankkaa. Anu Parantaisella olen käynyt ja hän on ihana. Olisikohan vielä jotain mitä en ole ottanut huomioon?

Kiitos kaikille, tsemppiä ja hymyä huuleen. Aina pitää vaan miettiä, että voisi olla asiat vieläkin huonommin - niin minä olen tsempannut.

 

Olen kärsinyt kivuista kohta 3v. kaikki lähti kun kävin tavallisessa papa-kokeessa. Eihän se kivaa ollut mutta ei mitään ihmeellistä tapahtunut - sieltä kun lähdin kävelemään pois alkoi järkyttävä kipu vasemmalla puolella - emättimen äärimmäisessä takaosassa. Kävin monella eri lääkärillä, kukaan ei auttanut.

Kävin Jorma Paavosella joka löysi kipupisteen ja takaosan kipua ei osannut selittää - hermovaurio? Diagnosoi vaan neuropaattiseksi vulvodyniaksi. Kokeilin Lyricat ja Triptylit mutta ei auttanut. Hän sanoi että minun tilanteessa menee varmasti ohi, koska tuli myös noin nopeasti.

Aikaisemmin minulla ei ole ikinä ollut edes kuukautiskipuja, yhdyntäkivuista tai tulehduksista puhumattakaan. Ei mitään. en ole jännittänyt papaa tai yhdyntöjä, olin aina hyvin rentona näissä jutuissa. Tämä kaikki alkoi tuon papa-kokeen jälkeen.

Aika jännä juttu, mutta minulla alkoivat nämä edellisessä viestissäni kuvailemani ja muidenkin viesteistä tutut ongelmat juurikin papa-kokeen, elämäni ensimmäisen, jälkeen. En suoranaisesti todellakaan syytä papa-koetta tästä, mutta hieman mietityttää tietysti, jos on muitakin tämän saman kokeneita.

Minulla myös aivan normaalin tuntuinen (kai) papa-koe ja lääkäri oli mukava ja helläkätinen. Mutta jo seuraavana päivänä alkoi outo kirvelykuumotuskipu.

 

Hei Nainen28 !
Minulla on kipupiste emättimen takaosassa, kun minulta poistettiin kohtu sitä kautta ja siitä jäi siihen arpeen hermovaurio. Rakastelun jälkeen minulla tulee säteileviä kipuja mahaan ja selkään. Jonkun verran jalkoihin. Minulla on myös pitkä parisuhde ja kyllä kohta tuntuu, että kantapäät kopsahtaa yhteen. Minulle tuli myös alkuvuodesta vakava masennus tämän sairauden myötä. Joskus tuntuu, että kuinka paljon minua pitää "rankaista", että voisin elää taas normaalisti.
Minulle ei enään auta muu kuin leikkaus ja kyllä se minua pelottaa.
Oletko Nainen28 kokeillut akupunktiota? Minulle se auttoi jonkun verran.

Onko kenellekään tehty leikkausta? Onko se auttanut kipuihin?
Toivoisin, että vastaisitte, sillä uskon olevan meitä keski-ikäisiäkin.... : )

Nainen28 tsemppiä sinulle ja voimia. Kaikella on tarkoituksensa ja me kestämme kyllä sen.Mikä parasta meistä tulee sen jälkeen vahvempia ja kestämme enemmän.
Vaikka minustakin tuntuu välillä, etten jaksa.

 

Hei,
kokeilin akupunktiota joskus 2v. sitten kun epäiltiin, että tämä on alaselkäkivuista johtuvaa. Kai se auttoi jonkun verran, mutta ei olennaisesti. Kipu kun on jonain päivänä kovaa ja jonain päivänä se melkin unohtuu. Istuminen on kyllä se pahin juttu - ja tietysti emme ole harrastaneet seksiä tapahtuneen jälkeen käytännössä ollenkaan, kun ei haluta kun tietää että viikon on sairaan kipee.

En voi kuvitellakaan, että joutuisin elämään tämän kanssa loppuikäni - taikka että 8vuotinen suhteeni kaatuisi tämän vuoksi. Miksi näin kävi minulle..

Onko teidän kiputilanne muuttunut aijan myötä vai onko ollut samanlainen? Minulla kipu oli aikaisemmin enemmän pistävä ja yhdessä kohtaa erittäin voimakas. Nyt kipu ei ole enää niin terävä, mutta säteilee ja toisaan jalassa on puutumisen tunnetta ja jalkaa rupeaa "pakottaa".

Ihmeellistä miten papa-kokeesta voi tulla hermovaurio - siinähän raaputetaan emättimen pintaa. Meillä on kyllä käynyt tosi huono säkä vaan. Onko tällaiseen hermovaurioon konstina ainoastaan leikkaus? Mitä muuta voisi tehdä? Hermolääkke-kuureja olen kokeillut, eivätkä ne ole auttaneet yhtään. Alkoholi on ainoa toimiva puudutusaine tähän asti

 

Olen aika aktiivisesti kirjoitellut tonne toiseen ketjuun. Mulla on neuropaattinen vd, eli se hermokipumuoto ja pahimmassa vaiheessa lääkitykseni oli Triptyl 60mg, Lyrica 900mg, Cymbalta 60mg sekä Opamox rentouttamaan ja Panacod akuuttiin kipuun. Hermokipulääkkeet vaikuttaa pitkän ajan kuluessa, ne eivät ole mitään kuureja.

Mulla on kipu hellittänyt huomattavasti, siitä on nyt 3v.kun sairastuin. Ensin oli lieviä oireita, jotka eivät haitanneet normielämää mutta mietityttivät. Sitten oireet katosivat. Ja tulivat sellaisella tuskalla takaisin parin kk:n päästä, että jumalauta. Kauhea polttelu, pistely, kirvely, kuivuus, tykytys, syväkipu, pintakipu, istumakipu ja kipu säteili reisiin, olkapäihin ja pakaroihin.

Elämästäni tuli helvettiä, karasin eri lääkäreillä, voiteet ja salvat pahensivat vaan oloa. Diagnoosin löysin netistä ja menin oikopäätä Jorma Paavosen luokse, joka sanoi oireiden sopivan täydellisesti neuropaattiseen vd:aan. Yhdyntäkipuja mulla ei ole ikinä ollut.

Jos minä olen 90% parantunut, voit sinäkin parantua! Olin vuoden sairaslomalla tämän sairauden takia ja myös psykiatrisessa hoidossa, sillä masennuin kivuista niin paljon, mikä luonnollista onkin.

Googlettele vd:aa, mutta älä usko kaikkia kauhutarinoita, mitä netistä löytyy! Vd:sta parantuu kyllä ja jos ei ihan täysin, niin aika ja huom! kunnon lääkitys auttaa kipuihin.

 

Hei,

ja kiitos vastauksestasi. Onko sinun parantuminen onnistunut siis pääosin hermokipulääkkeillä? Syötkö niitä edelleen? Miten sairastumisesi tapahtui?

Triptyl ja Lyricaa söin molempia n3-4kk enkä tuntenut että ne olisivat vaikuttaneet millään lailla - vahvuutta nostettiin muutaman viikon välein. Miten pitkän ajan jälkeen sinä sait helpotusta lääkkeillä? Pitäisiköhän minun kokeilla noita kipulääkkeitä vielä uudelleen. Ymmärrän masennuksesi ja sairasloman - itse olisin myös sairasloman puutteessa, mutta pelkään että silloin keskityn vaan sairauteen ja masennun todella - siksi olen yrittänyt "sinnitellä" kivun kansa päivästä toiseen, vaikka ihan kauheeta onkin.

Tsemppiä ja varaan heti uuden ajan Paavoselta.

 

Mulla on siis se neuropaattinen eli hermokipumuoto ilman yhdyntäkipuja. Luulen, että parantumiseen ovat olennaisesti vaikuttaneet hermokipulääkkeet, aika, stressin ja masennuksen helpottaminen (tapahtui kun kivut lievittyivät) sekä lantionpohjan fysioterapia.

Kyllä tossa 3-4kk aikana olis jotain hoitovastetta luullut tulevan! Millä annoksella söit niitä, nostitko tarpeeksi korkealle? Mulla on edelleen lääkitys, mutta sitä olen saanut pikkusen laskettua, paljoa en vielä uskalla, ettei painajainen palaa.

Lyrica, jonka puolesta Paavonen innokkaasti liputtaa, ei auta läheskään kaikilla kipuun. Mun annostus oli pahimmillaan Lyricaa 900mg per vrk. Triptyliä söin 60mg, mutta vd-ryhmässä joku oli syönyt 80mg/pvä.

Muitakin kroonisen kivun lääkkeitä on olemassa. Esim. Lamictal, joka on myös epilepsialääke, muttei kerää painoa niin herkästi kuin Lyrica sekä myös mielialalääke Cymbalta.

Mä kävin Hkissä Ortonin kipupolilla itsemaksavana (vain 160e plus matkakulut, heh) ja sain siellä paljon tietoa hermokivun hoidosta sekä suosituksen ottaa Lamictal käyttöön. Siellä kipuun suhtaudutaan asiallisesti eikä tarvitse vakuutella, että kyllä mua oikeesti sattuu.

Paavonen antaa myös ristiriitaisia ohjeita. Jollekin (tiedän kyllä oikeat nimetkin, ettei ole ns.huhupuhetta) JP oli määrännyt e-pillereitä ja sitten seuraavalla käynnillä ihmetellyt, miksi ko.asiakas syö pillereitä, kun niitä suositellaan lopetettavaksi, kun vd iskee... Plus kaikkea muuta. JP:sta en halua haukkua tai levittää pahaa henkeä, hän on spesialisti ja läsnä asiakkaan käynneillä. Ilman Paavosta olisin kuollut, sillä kukaan muu lääkäri ei edes epäillyt vulvodyniaa. Ei yksit.gynet, eikä terv.kesk.lekut eikä ihotautilääk.

Niin, mä en muuten muista, koska kipu alkoi kunnolla helpottaa... olisiko se ollut noin 2kk:n käytön jälkeen. Eikä pelkkä Triptyl auttanut, tarvittiin rinnalle Lyrica ja Cymbalta.

Mä kaivan ton vd-ringin osoitteen kunhan ehdin. Siellä on arvokasta tietoa ja kohtalotovereita, mutta toisaalta taas mua ahdistaa ne kertomukset, niistä huokuu niin syvä suru ja epätoivo. Silloin tällöin kun käyn, liputan oman paranemiseni johdosta, kerron miten ja millä lääkkeillä se tapahtui ja lohdutan, että jos minäkin paranin, paranee muutkin.

Voimahalaus!

 

Sain voimia sen verran että varasin kipulääkärille ajan, joka määräsi minulle Cymbalta - syön nyt sitä. Vielä ei mitään vaikutusta (1,5 viikkoa syöty). Sain lähetteen myös kipupsykologille, jossa kävin jo juttelemassa - käyn vielä uudelleen. Sitten kävin vielä fysioterapeutilla joka huomasi että lonkkani toimii vähän vinosti - nähtävästi kompensoin lihaksilla tiettyjä liikkeitä ja "suojaan" kipualuetta vaistomaisesti. Tätä jännitystä yritetään rentouttaa tuolla fysioterapeutilla.

Jaksamista, minä toivon että nämä uudet lääkkeet ja fysioterapia auttaisivat hieman..

Vdsince2006 - laitako sen toisen ketjun osoitteen, ehkä löytäisin sieltä jotain neuvoja?

Kiitos!

 

Itse olen elänyt kohta kymmenen vuotta yhdyntä- ja alavatsakipujen kanssa ja 5 vuotta sitten sain vihdoin diagnoosiksi vulvodynian. Loputtomien hiivatulehdusten ja hiivalääkkeiden jälkeen terveyskeskuslääkäri laittoi lopulta pisteen kierteelle sanoen, että koko elimistöni on lääkityksestä täysin sekaisin ja kierre ei katkea koskaan tuolla tavalla. Lääkkeet pois ja Ceridalia ja Vivag-maitohappokapseleita limakalvoille aina vähäisenkin kutinan iskiessä ja kas - kahteen vuoteen ei ole ollut yhtään hiivatulehdusta.

Sain lähetteen Paavosen vastaanotolle. Kokeiltiin penslausta ja fysioterapiaa, mutta näistä ei ollut apua. Sain Xylocainia ja tämä auttoi. 40min ennen yhdyntää levitän geeliä runsaasti ja laajalti ja jo heti ekasta kerrasta lähtien tunsin ekaa kertaa voivani rentoutua kunnolla. Ja rentoutuminen tietysti entisestään helpottaa. Nyt osaan hallita lantionpohjanlihaksiani ja rentouttaa itseni, liukastusgeelinä käytän Probea (paksumpaa) ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Kipu on edelleen olemassa, mutta sen kanssa voi elää. Toivottavasti myös muut löytävät omat keinonsa selvitä kivun kanssa! Vuosien myötä kipu on vähentynyt ja elättelen toivoa, että se joskus loppuu kokonaan. Nyt tosin alkaneet jalkojen hermosäryt, joihin syytä ei tunnu löytyvän. Lieneekö sitten jotenkin yhteydessä vuvodyniaan...

 

Mistä tuota Probea saa? Ja onko se silikoni- vai vesipohjaista? Hyvä liukuvoide olis hakusessa mutta vesiliukoiset tahtoo kuivaa liian pian ja osa kirvelee. Kerran oli yksi hyvä aine, silikonipohjainen mustassa purkissa, ostin sitä apteekista, mutta en ole sen jälkeen löytänyt... Ja vaikea tilata mistään kun en muista nimeä...

 

Probea oon ostanut ihan sin citystä ja on mun mielestä vesiliukoinen. Ite oon yleensä tosi herkkä kaikille aineille, mutta tää ei oo jostain syystä aiheuttanut mitään kirvelyä. Se kyllä kuivuu suht. nopeasti, jos on kosketuksissa ilman kanssa, mutta liukastuu taas vedellä. Mutta tietty apteekin aineet on varmaan vähiten allergisoivia. Ite en vaan oo sieltä löytänyt mitään superhyvää.

 

Moi. Olen 20-vuotias opiskelija jolla on vähän epätavallinen ongelma. MInulla on kipua klitoriksessa. Voisi ehkä olla clitoridynia. On ollut jo monta vuotta eikä se ole sillä tavalla häirinnyt elämääni, mutta nyt kun tapasin poikaystävääni ja aloin harrastaa seksiä tästä tuli ongelma. Voin kyllä harrastaa seksiä ja se tuntuu hyvältä, mutta hän ei voi kosketta klitorikseeni ollenkaan, enkä pysty saamaan orgasmia. Onko kenelläkään samanlaisia ongelmia? Oletteko saaneet orgasmia? Olen menossa lääkärille Jorma Paavonen pian, ja toivin että hänellä on jotain sanottavaa...

 

Mulla on joskus klitoris ihan mielettömän arka myös, ei voi koskea ollenkaan. Onneksi se on mennyt muutamassa päivässä ohi. Normaalisti se on vaan "vähän arka". Olen oppinut saamaan vaginaorgasmeja.

 

Hei kaikki!

Mulla todettiin vestibuliitti viime syksynä, puolentoista vuoden oireilun jälkeen. Siihen asti olin kiertänyt eri gynejä ja saanut tulehduslääkkeitä/hiivakarkotteita. Lopulta pääsin osaavalle lääkärille ja sain hoidoksi Lyricaa krooniseen kipuun. Oireet ovat helpottuneet ja limakalvot ovat paremmassa kunnossa. Yhdyntää en kuitenkaan ole voinut vielä harrastaa.
Mulla oireita voimentaa raskas ravinto, siteet ja mahd. (oman diagnoosini mukaan) liian vähäinen nesteen saanti, jolloin virsta on pitoisuudeltaan ""voimakkaampaa"".
Koittakaa kaikki jaksaa, vaiva on todellinen eikä korvien välissä!! Toki osaava lääkäri kysyy psyykkisen puolen kuviot myös esim. onko joutunut kohtaamaan seksuaalista väkivältaa, koska oireet ovat niissä jutuissa samankaltaiset.

Hei,kuka olu tuo osaava lääkäri?

 

Onko vulvodynian hoitoon tullut mitään uutta 2009 vuonna?
Olisi kiva kuulla miten joillain 2006 vuovodyniasta kirjoittaneella nyt menee? Onko lääkkeistä ollut apua? Itse käytin liian kauan aikaa e-pillereitä joita lääkärit huoletta kirjoittivat ja kun lopetin pillereiden käytös tulos oli kivulias vulvodynia.

 

Probea oon ostanut ihan sin citystä ja on mun mielestä vesiliukoinen. Ite oon yleensä tosi herkkä kaikille aineille, mutta tää ei oo jostain syystä aiheuttanut mitään kirvelyä. Se kyllä kuivuu suht. nopeasti, jos on kosketuksissa ilman kanssa, mutta liukastuu taas vedellä. Mutta tietty apteekin aineet on varmaan vähiten allergisoivia. Ite en vaan oo sieltä löytänyt mitään superhyvää.

Probea on toiminut itselläkin hyvin, ja toinen toimiva on ollut Sico -merkkinen, joka löytyi Sin Citysta. Tämän kanssa on edes jotenkin selvinnyt läpi vaginayhdynnästä.
Itselläkin oli yli 5 vuotinen parisuhde todellisella koetuksella, mutta nyt olemme saaneet onneksi keskusteltua säännöllisesti asiasta, ja uskomme edelleen, että voimme vielä perheenkin yhdessä saada.

Vaginayhdyntä onnistuu kuitenkin vain pari kertaa kuukaudessa, sillä sen jälkeen särky on taas läsnä jokainen hetki pitkän aikaa.
Yritimme myös parisuhdeterapiaa, mutta mitään uutta ei sieltäkään ollut tuloksena, parisuhdetta on vaikea ylläpitää, jos toinen kärsii jatkuvasta särystä, ja seksiä ei ole nimeksikään, tai siitä ei pysty täysillä nauttimaan.

Täytyy aina muistaa korostaa muun seksin merkitystä!
Se on erittäin tärkeää oman mielenterveyden kannalta, ja myös miehen ja parisuhteen kannalta.
Suuseksiä, hyväilyä, hierontaa, jos mahdollista niin anaaliseksiä. Itse olen saanut taas uskon takaisin, ja toivon sitä todell kaikille muillekin!

 

heippa kaikille, tässä mun tarinaa..

tietämättäni kärsin vuosia kausiluonteisesti tästä vulvodyniasta.. kunnes sitten eräs hakusana näytti mulle sivun josta löysin tuon yhden sanan ja siitä lukemalla lisää selvis
että ahaa tämähän se mullakin..ja iso yllätys oli, miten monia naisia tämä koskettaa ja kuinka moni kärsii paljonpaljonpaljon enemmän kuin minä :O !!!!! miksei tästä
puhuta

lukiessani muiden kokemuksia aloinkin olla iloinen miten vähäiset haitat itsellä sitten kuitenkaan oli. ja paljon lohtua löytyi jo diagnoosista, koska pelkäsin usein jotakin sukupuolitautia tms vaarallista.

varmaankin kaikki tietävät vinkit mutta listaan kuitenkin mitkä kaikki oman olon helpottivat!!

eli:
vain puuvillaisia alkkareita mielellään värjäämättömiä (siis ei valkastujakaan).
yöllä ilman alushousuja. ei enää (varsinkaan tekokuituisia) sukkahousujakaan kiristämässä alapäätä. ei pikkuhousunsuojia (siirryin myös kuukuppiin).
rasvaan silloin tällöin alapääni haju- ja väriaineettomalla perusvoiteella, joskus vaseliinia sekaan.
käytän vessassa käydessä yleensä huuhtelua, vessapaperia enää harvoin. pyyheellä painelen, en hinkaa.
pesuainetta käytän vain suihkussa, ja vain haju/väriaineetonta pesunestettä.

lisäksi ruokavalio terveellinen, paljon hyviä rasvoja. välillä maitohappobakteereja.
en myöskään syö mitään lääkityksiä, e-pillereitä tms. vältän myös antibiootteja!!
tosin luontaislääkkeitä syön, esim karpalo- ja tyrnikapseleita

mikäli pystyn noudattamaan noita kaikkia, ei alapää vaivaa ja se tuntuu mahtavalle..!!
suosittelen kokeilemaan, mahdollisimman orjallisesti.
ja vaikkei tämä lohdutakaan, niin tsemppiä hirmuisesti kaikille...itse uskon, että tämä vaiva on seurausta ympäristön muuttumisesta, saasteista, liiallisesta hygieniasta jne
mutta johon pystyy itsekin siten vaikuttamaan. tämä siis mutu-tuntuma omasta kokemuksesta

 

Moi. Lääkäri kehotti kokeilemaan Emlaa kipualueisiin ennen seksin yritystä. Lueskelin, että aika huonoja kokemuksia ilmeisesti monella on Emlasta ollut, mutta onhan sitä nyt kokeiltava kun kerkesin sen pahuksen tyyriin 40 euron tuubin ostamaan. En vain oikein tajua noita käyttöohjeita, kun niissä ei varsinaisesti puhuta mitään yhdyntäkipuihin käyttämisestä. Osaisiko joku neuvoa kuinka paljon aiemmin ennen seksin yritystä sitä voidetta pitäisi laittaa, kuinka paljon ja erityisesti että onko tarkoitus jättää voide seksin ajaksi iholle/limakalvoille vai pestäänkö se voide sitä ennen pois? Kiitokset avusta!

 

Eksyin tänne lukemaan ketjua, jossa itselleni tuttuja vaivoja.

Ajattelin myös kirjoittaa tänne kokemuksiani. Olen kohta 30-vuotias nainen ja kärsinyt epämääräisistä vaivoista... no, oikeastaan koko elämäni. Vauvana minulla todettiin virtsan takaisinvirtaus, eli virtsa kulki rakosta takaisin munuaisiin ja aiheutti tulehdusta. Hoitona käytettiin ilmeisesti jonkinlaista "putkea" joka sitten poistettiin kun kasvoin hieman. Tuo vaiva poistui silloin. Lapsuusiässä kärsin silti vähän väliä todella kivuliaista virtsatietulehduksista. Joskus vähän ennen 20 ikävuotta ne jäivät vuosiksi pois.

Kunnes taas parin kympin jälkeen aloin kärsiä satunnaisesti ja vähemmän satunnaisesti virtsatietulehdustyylisistä vaivoista. Varsinkin noin 23 ikävuodesta eteenpäin olen satunnaisesti kärsinyt jostain, mitä itse nimitän "pikavirtsatientulehdukseksi". Tällainen saattaa tulla esim. runsaan alkoholin käytön jälkiseurauksena, mistä olen päätellyt että asiaan vaikuttaa elimistön kuivuminen. Siis esim. niin, että krapulapäivän aamuna virtsaaminen kirvelee ja sen jälkeen sattuu noin puoli tuntia ihan sairaasti, mutta sitten kun saa nesteitä sisäänsä, alkaa helpottaa heti.

Nyt on taas menossa sitten se pahempi vaihe. Muutamana päivänä on tuntunut ihan lievää kirvelyä virtsatessa, mutta toissa päivänä kun kävin illalla vessassa, pääsin en jälkeen hädin tuskin kävelemään sänkyyn ja makasin siinä kolme tuntia kärsien aivan kauheista poltteista alapäässä, en pystynyt liikuttamaan mitään lihasta, koska kipu yltyi niin että pystyin vain itkemään ja huutamaan. Sitten tuli myös alaselkäkivut ja pahoinvointi. Aamulla virtsakokeisiin > tuloksissa ei näy mitään.

Sama on toistunut usein aiemminkin, ainakin neljä kertaa. Kokeissa ei ikinä näy mitään. Testattu on myös klamydia ja bakteerit - ei mitään. Ja silti oireet ihan niin kuin pahassa vti:ssä. Kirvely tosin ulottuu toisinaan virtsatien suulta koko alapäähän. Virtsaaminen saattaa aiheuttaa kivuliaan krampin, silloin täytyy keskittyä rentouttamaan lihakset, jolloin ei satu niin kovasti. Joskus taas oireilu on paljon lievempää, vähän niinkuin joku olisi laittanut mynthon-karkin "sinne".

Viime vuonna saman vaivan ollessa päällä kävin gynellä, joka sanoi limakalvojen olevan vähän ärtyneen näköiset, mutta ei hiivaa eikä muuta kummempaa, kaikki kunnossa. Käski käyttää ärtyneisyyteen Ceridal-voidetta ja muistaakseni sain myös jonkun emätinkapselikuurin. Toisinaan olen kärsinyt myös alapään oudosta hajusta, ja se sai tietty epäilemään bakteerivaginoosia, mutta testien ja lääkärin mukaan sitäkään se ei ole ollut. Tähän vaikuttaa todella paljon kuukautiskierto sekä se, millaisia vaatteita käytän. Nyt älyän pitää vain puuvillapikkareita, ja tietty nukkua ilman niitäkään. mutta joskus ei sekään auta.

No joo...jotta tästä tulisi oikea romaani, kärsin tietty myös runsaista kuukautisista ja kuukautiskivuista, mutta näistäkin vaihtelevasti. Toisinaan homma on ihan kuin sikaa teurastaisi. Tunnen myös selkästi ovulaation, lähinnä kuukautiskipujen tyylisenä alavatsakipuna. En tiedä liittyvätkö nämä seikat ja mahdollinen vulvodynia toisiinsa.

Seksipuolesta sen verran, että koska elän nyt samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, on ehkä ollut sen osalta helpompaa. Pillereitä en siis käytä, ja "yhdyntäkivut" ovat suhteellisen vähäiset ja ovat silloinkin yhteydessä aina siihen, että olen kuiva. Kuivuus on aika iso ongelma.

Aina kun nämä vaivat ovat päällä, mietin että teen mitä vain päästäkseni niistä eroon. Oon ettinyt spesialistien yhteystiedot, mutta en ole varannut aikaa. Ja sitten taas jostain sattuman oikusta (?) helpottaa, eikä tule tutkitettua asiaa tarkemmin. Tällä lähiseudulla ei ole aiheeseen erikoistuneita gynejä, omani vain kohautteli olkiaan ja tyrkytti rasvaputelia.

Miten ihmeessä voi olla mahdollista, etteivät edes alan ammattilaiset tunnista tätä sairautta?