En ole varma meneekö tämä ihan off topic, mutta kerronpa silti omasta tilanteestani...
Eli, en tiedä onko minulla kyseessä vulvodynia, sitäkin on ehdotettu mutta kuitenkin. Totuus on kuitenkin, etten oo viel koskaan, siis en kertaakaan, pystyny yhdyntään, sattuu nimittäin liikaa. Kaikkea on yritetty liukasteista laajennuspuikkoihin, on leikattu kirurgisesti immenkalvoa, kokeiltu puuduttavia geelejä, käyty seksuaaliterapeutilla, monilla eri gynekologeilla ja lääkäreillä, ja lopputulos: mistään ei apua.
Mitään psyykkistä tai rakenteellista vikaa ei oo pystytty toteamaan, kaiken pitäis olla ok, mutta kun ei ole. Kamala kynnys lähteä uusiin miessuhteisiin kun tietää että Sen tullessa ajankohtaiseksi pitää miettiä jaksaako toinen odottaa kärsivällisesti jahka joskus siihen pystyn, vai ottaako hatkat. Ehkä vähä kärjistettynä, mutta ihan oikeasti välillä ahdistaa tämä asia niin älyttömästi etten tiiä mitä tehä. Vois sanoo ettei tunne itteä oikeen naiseksi, vaikka tämän asian kanssa on jo monta vuotta eletty.
On myös aika huolestuttavaa kun multa ei oo ikinä pystytty ees papaa ottamaan tai mitään kunnon gynetutkimusta tekemään, pakko varmaan kohta pyytää että tekisivät sen ees kerran vaikka nukutuksessa tai jotain. Saa nähdä alkaisivatko ees siihen, mutta hieman kyllä pelottaa...
Ja sitten niinku tässä ongelmassa ei ois tarpeeks, syksyllä kävi ilmi etten voi syödä yhdistelmäpillereitä migreenin takia, vaihdettiin mineihin, ja nyt vähä vaikuttaa ettei nämäkään sovi, pitänee seurata tilannetta. Aika hankalaksi menee vaan tilanne kun jos nämä pilsut ei nyt käy niin ainoo vaihtoehto on kuparikierukka, ja tämän kipuongelmani huomioonottaen en edes tiedä voiko sellaista mulle asentaa ku korkeintaan nukutuksessa, ja jälleen en tiedä, että alkaako kukaan lekuri sitä silleen asentamaan edes.
Että joo, tässä nyt lyhyesti tämä, toivon kaikille samassa tilanteessa oleville kovasti voimia, sitä tarvin itekin.