Vuoden raivari :( (elämää teinien kanssa)

[masentaa ...]

Voi itku kun tunnen itseni NIIN huonoksi äidiksi. Raivostuin niin etten edes muista koska viimeksi olisin ollut yhtä vihainen - nyt nolottaa ja itkettää

Tässä vähän asian "taustoja" ... meillä on kaksi teini-ikäistä tyttöä, 12 v. ja 14 v. Ovat molemmat aika eriluonteisia. Luulisi että vanhemmalla olisi murkkuikä pahimmillaan mutta tosi "helpolla" ollaan päästy hänen kanssaan. Nuoremmalla taas murrosikä tuntuu olevan tosi vaikea. Käytös on tosi huonoa, v-sanaa viljelllään koko ajan, kotihommia ei tee juuri koskaan (oman sängyn petaaminenkin on ylivoimaista). Kavereiden seura & netissä roikkuminen on ainoastaan tärkeää. Koulussa kyllä pärjää aika kivasti vaikka läksyjen tekokin on melkoista pakkopullaa. Eli ihan "normaalia" teinin käytöstä, tiedän, mutta tänään sitten kiehui yli ...

Sen verran rumasti puhui minulle, väänteli naamaansa jne. että pinna paloi ja huusin kuin palosireeni ... ja sanoin että tänään et sitten mene kaverin kanssa ulos. Siitähän seurasi hirveä itku että "anteeks, en mä tarkoittanut ... saanhan mä mennä". Samassa kaveri tulikin jo tyttöä hakemaan mutta en päästänyt ulos koska kerran olin jo "rangaistuksen" antanut. Nyt tyttö itkee ja mököttää tuolla sohvalla. Arggh - tiedän että tosi lapsellista käytöstä minulta. Mun pitäisi pystyä ottamaan vastaan nämä teinin purkaukset "aikuismaisesti" ... Nyt minustakin tuntuu tosi pahalta, tuli huudettua oikein kunnolla. Lisäksi tiedän että tytöillä oli kiva ilta suunnitteilla ja nyt pilasin sen.

Jotenkin vaan tuntuu ettei tyttöön tehoa mikään muu kuin jonkin tosi kivan jutun kieltäminen kuten nyt tämä, ettei pääsekään kaverinsa kanssa ulos.
Jos uhkaan ottaa vaikka kännykän pois, vastauksena on "ihan sama, ota vaan, sitten et saa muakaan mistään kiinni". Jos kiellän netin käytön, menee kaverinsa luokse nettiin.

Varmaan tämän nuoremman kanssa tuntuu hankalalta siksikin että isomman kanssa on päässyt niin helpolla. Ja kuitenkin vaikka äsken tuli raivottua, tytöt ovat tosi rakkaita ja kaikkein tärkeimpiä täällä maailmassa. On vaan itsellä niin paska olo, tapanani ei ole huutaa tuohon malliin (kuului varmaan ulos asti) ja nyt tunnen itseni maailman huonoimmaksi äidiksi

 

[vieras]

Mielestäni ihan oikein että ojensit kiivailijaa. Vaikka eihän se tietenkään kivalta tunnu mut semmoista se välillä on. Mä itse olin teininä pahimpina aikoina arestissa ties miten monta kertaa... :ashamed:

 

[nappi]

mun mielestä teit ihan oikein.

 

[HyacinthBucket]

Ihan oikein teit minusta, jos kerran puhui rumasti ja sinä olet kieltänyt, annoit rangaistuksen ja pidät siitä kiinni. Totta kai se ottaa päähän lastasi, mutta olit johdonmukainen. Ja nyt hän sitten miettii tykönään, olisiko voinut tehdä toisin. Voisit sanoa, että arvostat sitä, että hän pyysi anteeksi ja katui. Ja että toivot, että hän ymmärtäisi kuitenkin miksi sai rangaistuksen.
Voimia :hug:

 

[minna]

Oikeinhan sä teit,että pidit kiinni rangaistuksesta.Ja huutaminenkaan niin maatakaatavaa ole.Voi tyttö vaikka vähän alkaa miettiä miten käyttäytyy

 

[Huuhkajatar]

Miten niin lapsellista käytöstä? Minusta oli ihan oikein että tyttö saa tuntea huonon käytöksen nahoissaan. Miten tuo oppis missä raja menee ellet sinä sitä osoita.

Meillä olisi tullut koko viikonlopun kotiaresti.

 

[Molly Weasley]

ai saateri, mie muistan kuin se vitutti, kun joutu arestiin teininä, mutta nyt aikuisena sitä ymmärtää kyllä asian ihan täysin!!

 

[teinien äiti myös]

Kyllä sä ihan oikein teit...etkä se sinä ollu, joka pilasi tyttöjen illan, vaan tyttö itse huonolla käytöksellään! Mut tiedän tunteen, meillä käyny monta kertaa samoin, mut pitää vaan se "lupaamansa" rangaistus jaksaa pitää...
Tsemppiä

 

[Jätkä]

Ihanaa en olekaan ainoa tiukkisäiti. :heart: :flower:

 

[Tianna]

Hyvinhän toi meni. Tai no, huutaminen on tietty vähän pöhköä, mutta kerrankos sitä lipsahtaa. Mutta hyvä, että tytön huonoa käytöstä rangaistaan, niinhän sen kuuluukin mennä.

 

[ap.]

Niin, kyllähän tänne maailmaan ääntä mahtuu. Nyt vaan taisi tulla karjuttua vähän turhankin kovaa. Ainakin molemmat tytöt näyttivät pelästyneiltä - tuommoinen karjuminen kun ei oikein kuulu tapoihini, huutaminen joskus kyllä.

Tyttöjen mielestä olen joskus aikamoinen "pirttihirmu" ja kyylä mutta meillä on tarkat rajat mitä saa / voi tehdä. Myöskään aina en jaksa kuunnella ja katsoa huonoa käytöstä vaikka tiedän että ne "teinihormonit" siellä jyllää ja joskus tilanne varmaan tasoittuu - toivottavasti.

 

[miekiii]

Mun 12-vuotias on aivan just samanlainen. Paitsi että kun se saa hepulin, se kirkuu vaikka tunninkin ennenkuin lopettaa. Se huutaminen (sen) käy enemmän hermoille kuin nuo muut raivokohtaukset.
Ei oo helppoa, ei