Vuoden rajaa lähestyvät 2

Voi hirveään, tuli taas ihan todella kamala ja syyllinen olo.

Kaverini mailasi juuri (ihmettelinkin, kun mitään ei ollut pariin viikkoon kuulunut), että hänen isänsä uuden vaimonsa kanssa odottama lapsi syntyi kuukauden etuajassa ja kuoli istukan irrottua. Hirveää. Hautajaiset olivat olleet eilen... Tämä sama kaverini sai useita keskenmenoja ennen esikoisensa syntymää, ja on ollut ihanasti mun tukena. Jotenkin mulla loppui sanat tuossa kesken... Ei jaksanut elää pikkuveikka kauaa.

Alkoi taas tuntua siltä, että mitä turhia mä jaksan valittaa koko ajan mun elämästä. Kaikkihan mulla on hyvin.

Työpaikallakin olen kohta korvaamaton.

 

Eemi, turhastahan sinä et valita, vaan suret omaa suruasi. Ei toisen vielä huonompi onni tee sinun omasta surusta yhtään vähäpätöisempää.

Tuollaiset vauvojen kuolemat ovat kamalia asioita, ei niitä voi ymmärtää. Omalla siskollani on vauva kuollut synnytyksessä lääkärin arviointivirheen vuoksi. Ei riitä ymmärrys miksi niin piti käydä, mutta vaikka sitä kuinka ajattelee, niin ei se siitä mihinkään muutu. Surullista se vaan on, kovin surullista.

 

Onpas venynyt taas tää ketju... Mä olen nyt tosi aktiivinen ja kaivan tuolta jonkun listan ja perustan uuden ketjun. Joten tulkaas sinne sitten!

 

Hui että, kamalia tapauksia teidän molempien lähipiirissä :/ Vauvan kuolemaa ei toivo kenellekään, siitä toipuminen on takuulla todella vaikeaa ja hidasta.

Mutta kuten Sini sanoikin, et sä Eemi turhasta valita. Ne asiat on nyt sun elämässä pinnalla tällä hetkellä ja ne on käsiteltävä, oli ne sitten millaisia tahansa verrattuna muiden elämään.

Täällä ei mitään uutta... Kp 24 menossa ja outoja tuntemuksia ja kipuja oudoissa paikoissa mutta yritän olla miettimättä niitä liikaa että vähän edes pysyis jalat maassa. Kyllä mä eilen sitten sorruin jo tilaamaan raskaustestejä, mutta samalla otin ovistestejä lisää. Optimisti ja pessimisti samassa kropassa Testin mä kuitenkin teen aikasintaan su-aamuna jos ei menkat ehdi alkaa...

 

UUSI KETJU, UUSI KETJU!