Vuoden rajaa lähestyvät 3

  • Viestiketjun aloittaja Eemi
  • Ensimmäinen viesti
outik
Tinsulalle pahoittelut, se on niiiin tylsää kun toiveet ehtii jo nousta ja sitten taas tipahdetaan maan pinnalle.

Jollylle pikaista paranemista leikkauksesta! Hyvä että saivat sen patin poistettua ja sitä myöten toivottavasti kivutkin. Mutta ymmärrettävästi tuo mahdollinen lisäleikkaus ja avanne huolettaa. Onko se nyt niin että jos jatkat pillereiden syöntiä, endokin pitäisi pysyä kurissa, mutta jos lopetat pillerit, pääsee tuo endo taas villiintymään? Tosi hankala tilanne, fyysisesti ja henkisesti, kun olette sitä toista lasta kuitenkin toivoneet ja jo yrittäneetkin.

Nyt mun on pakko tehdä töitä, olis muutama kiireinen päivä tiedossa...
 
ex-jolly
Näinhän se periaatteessa on, että pillerit sitä endoa hillitsevät, tosin ei kaikilla. Ja mullahan se onkin hillinnyt kun syön pilsuja tauotta. Aijon siis jatkaa kesäkuun loppuun tauotonta pillerin popsimista. Huokaus. Toivottavasti siihen mennessä on ajatukset kakkosen "kohtalosta" ratkenneet. Jos päätetään sitten yrittää, laitan jonkun takarajan, milloin yritys päättyy (6kk?), ja siirryn hormoonikierukan käyttäjäksi =/

Mutta siis suolta en kyllä kovin vähällä anna enää ronkkia, ennemmin harkitsen kohdun ja munasarjan poistoa, niin pieneltä operaatiolta kuin se kuulostaakaan... (siis oletetaan että kun ei ole kohtua ja munasarjaa, niin kasvustoa ei tule)

Lääkäri tosiaan eilen vielä soitti. Kyllä aika huojentuneena kuuntelin, kun hän sanoi, ettei tosiaan uskaltanut suolta käsitellä yhtään, koska se kasvusto on niin alhaalla. Jos se olis ollut parikaan senttiä ylempänä, hän olisi saattanut suolta leikata. Senkin opin, että aiemmassa leikkauksessa käytetty kasvuston poisto polttamalla on kuulemma vanhentunutta tekniikkaa ja nykyisin suositellaan koko pesäkkeen pois leikkaamista. Minusta oli leikattu pois luumun kokoinen palleroinen.

Onpas outoa olla yksin kotona keskellä päivää.. tai onhan tuo tessu kaverina. Kävimme äsken vähän tallustelemassa maantiellä. Vauhti ei päätä huimannut, pitää ottaa vähän varovaisesti näin alkuun. Ja ihana auringonpaiste!

Jolly - ei enää niin toivoton tapaus. Hyvä näinkin =D
 
Sini-
Jolly, mukava kuulla kuulumisiasi! Tosi hyvin olet kuitenkin toipunut, jos jo ulos kävelemään pääset, hienoa! Toivotaan todella, että endo ei enää jatkossa vaivaa ja aiheuta kipuja.

Tinsulalle pahoittelut menkoista.

Meillä kävi eilen ½ -vuotias vauva kylässä ja voi miten tuo meidän neiti niin hoiti häntä. Auttoi kovasti ja piti huolta. Toivottavasti sitten jatkossakin on näin... saattaa kyllä aika kova mustasukkaisuus iskeä jossakin välissä, mutta sitten eletään sen mukaisesti.

Sini, rv 19+6, huomenna puolessa välissä! :)
 
outik
Jolly, tosiaan kuten Sinikin tuossa totesi että hyvin olet toipunut kun jo koiraakin kävelytät. Mä oletin että sä makoilet siellä soffalla jonkin aikaa. Mutta niin kai sitä sanotaan että paremmin paranee kun liikkuu vähän.

Ja Sini puolessa välissä. Uskomatonta :) Oon tietysti onnellinen sun puolesta, mutta täytyy myöntää että kun tuon lauseesi luin, niin kyllä kirpaisi. On tää niin pirun vaikeeta, pitää taas alkaa alusta kaikki kierron tarkkailut jne. Ja jotenkin mua on nyt alkanu pelottaa se, että jospa ei tärppääkään heti uudelleen. Mä en tiedä oikeesti miten enää jaksaisin odotella puol vuotta, vuoden, ties kuinka pitkään. Pitäis vaan ajatella positiivisesti, että kyllä se nyt täytyy onnistua uudelleen vähän nopeemmin. Ja itseasiassa heti km:n jälkeen muutaman päivän jopa jaksoin ajatella noin, mutta nyt se on kääntyny ihan toisin päin.

Ja kiva, nyt kun tiedän tasan tarkkaan etten ole raskaana, tapahtuu omituisia. Tänään lounaan jälkeen jauhoin hetken purkkaa ja heitin sen sitten roskiin. Samalla sekunnilla iski kauhee kuvotus. Oikeesti jo mietin että vessaanko tästä pitää juosta, mutta se meni sitten kyllä äkkiä ohi. Ja eilen olin koirien kanssa ulkona, kiivettiin sellasta jyrkkää, lumista metsärinnettä, jossa todella saa tehdä töitä ylös päästäkseen, koska se on täynnä hakkuu"jätettä" eli oksia ja kantoja. Puolessa välissä oli pakko pysähtyä ja istua kalliolle, koska iski ihan älytön heikotus, taas kauhee oksetusolo ja pyörrytys. Että tiedä sitten mikä tätä kroppaa vaivaa. Voiskohan olla vielä jotenkin heikkona siitä hetkellisestä raskaudesta ja km:sta?

Muuten, tuli viikonloppuna jostain mieleen, että eikös sulla Sini ollut se työtilanne että sun piti saada ylennys, mutta raskauden tultua ilmi se vähän vedettiin takasin? Miten siinä nyt sitten lopulta kävi? Vai muistanko väärin, oliko se joku muu?
 
Sini-
Voi ei, Outik (ja ihan kaikki muutkin), ANTEEKSI! Tarkoitukseni ei todellakaan ollut pahoittaa kenekään mieltä. Ymmärrän 100%:sti miten paljon tuo lauseeni on voinut kirpaista, itseänikin olisi kirpaissut ja kovaa vielä muutama kuukausi sitten. :-(
Ja siinähän se juuri onkin, että mistä sitä uskoa parempaan tulevaisuuteen sitten saa.. sen kun joku keksisi, niin saisi kertoa minullekin. Ei sitä vaan muuta voi kun elää virran mukana ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toivottavasti joskus jotakin mukavaakin! :)

Ja minun työjuttuni eivät oikein ole selvinneet, muuten kuin sen tiedän, että ainakaan ennenkun jään pois töistä minulle ei mitään ylennystä tulla lupaamaan. Johto ei vissiin oikein tiedä mitä tekisi, yrittävät ilmeisesti saada yhden toisen ihmisen suostuteltua esimieheksi meidän osastolle. Viime viikolla oli kehityskeskustelu ja se oli kyllä oikein pohjanoteeraus. Minulle annettiin tälle vuodelle tavoitteeksi vain ja ainoastaan siirtää tietotaitoni eteenpäin. Tuli ihan sellainen olo, että ei taideta meikäläistä kaipaa tässä firmassa enää lainkaan. Ottaahan tämä vähän päähän ja on tosi ontto olo tulevaisuuden suhteen, mutta ei voi mitään. Kyllähän minulla oli tämä tiedossa ja olisin voinut jättää vauvahaaveet taka-alalle tämän vuoksi, mutta en halunut. Valitsin jo silloin mielummin vauvan kuin uran ja tuota päätöstä en kadu. Edelleen päättäisin ihan samoin. Jos vaikka keksinkin jotakin ihan uutta tekemistä, mistäs sen tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Sini
 
outik
Ei hätää Sini, se oli sellainen hetkellinen masennuskohtaus (joita kyllä tuntuu tulevan turhan monta kertaa päivässä). Täytyy vaan uskoa että tästä vielä noustaan. Jotenkin tämä nyt, kun ei ole mitään hajua kierron vaiheesta, tuntuu tosi vaikeelta kun pitää vaan odotella...on jotenkin näin "tuuliajolla". Jos olis jotain konkreettisempaa tiedossa, vaikka sitten sekin että ovis meni jo, niin olis helpompaa. Enkä mä saa mitään järkeviä lauseitakaan aikaiseksi, kun ei tiedä mitä oikein haluais sanoa.

Mut järjellä ajatellen, ei se ovis ole vielä voinut ehtiä mennä, joten täytyy yrittää houkutella miestä makkarin puolelle ja aloittaa taas uudelleen. Kun vaan sais jostain takaisin sen positiivisen asenteen, tuntuu että eilen ja tänään uppoaa kyllä niiiin syvälle suohon...

Mä ehkä yritän pitää jokusen päivän taukoa täältä, katsotaan onnistuuko ja auttaako se mielialaan. Kun ei jatkuvasti lue ja kirjoittele näitä juttuja, niin ehkä tää negatiivisuuskin unohtuu.
 
Eemi
Outik, noi fiilikset on niin tuttuja. Ja musta tuntui km:n jälkeen juuri siltä, että se uusi tärppi ei tule ikinä. Henkisesti sitä oli ihan valmis jo lapsettomuustutkimuksiin... Mutta tuli se silti. Vaikka ihan yhtä hyvin olisi voinut jäädä tulematta, eikä musta vieläkään tunnu oikein todelliselta tämä!

Sinin työtilanne on kyllä outo. Mulla taas on loistavia työuutisia: vaikka pomo tietää raskaudesta, hän kirjoitti silti uuden työsopparin ensi vuoden helmikuulle asti! Ei tietysti raskaus olisi ollutkaan mikään peruste sopimusta lyhentää vaan vastoin lakia, mutta olisin ymmärtänyt, mikäli sopimus olisi tehty lyhyemmäksi aikaa. Nyt taidan siis saada ne äippäloman ekat 3 kk täyttä palkkaa, ja onhan se tosi hienoa. :) Tuli ihan vakkariolo, vaikken tietenkään tiedä, löytyykö mulle enää äitiysloman jälkeen täältä töitä. Mutta sen näkee sitten.

Jollyn vointi kuulostaa myös tosi hienolta, ja toivottavasti pysyykin hyvänä... Kunhan nyt muistat levätä!

Mulla taas on vähän huonojakin kuulumisia... Mun siskolla todettiin nt-ultrassa niskaturvotusta lähes 4 mm, ja he ovat nyt käyneet istukkabiopsiassa. Tuloksia odotellaan, että onko sikiöllä jokin kromosomipoikkeama - jos on, edessä on varmaankin keskeytys. Ja vaikkei olisikaan, voi lapsi syntyä silti vakavasti sydänvikaisena. Joten vähän vetää mielen matalaksi.

Sellaista täällä, ei elämää kummempaa.
 
outik
Hienoja työuutisia Eemillä :) Mutta ikävä tuo siskosi tilanne. Toivottavasti kaikki kääntyy jollain tavalla parhain päin kuitenkin.

Niin, täällähän mä taas. Pysyin poissa jopa pari päivää... ;) Mut nyt on jotenkin parempi mieli. Eilen hellitti työpaineet ja luulen että ehkä se stressi myös osaltaan aiheutti tota alakuloisuutta. Koska tänään tosiaan maailma näyttää jo valoisammalta, paistaahan ulkona ihanasti aurinkokin :)

Mä tiedän ajavani itteni hulluuteen vielä tässä muutaman seuraavan viikon aikana, kun nyt jo alkaa tää oireiden bongailu. Mä luulen että ovis oli ehkä eilen tai jo tiistaina, tai sit viimestään tänään. Vaikea sanoa ilman ovistikkuja, mutta tolta vaikuttaa. Se tosin tarkottais sitä, että jos nyt on ihan normaali kierto meneillään, niin kp1 olis ollut siinä ekan vuotopäivän paikkeilla. Mut eiks se pitäis olla mahdollista? Kun mä tosiaan luulen että km oli varsinaisesti tapahtunut jo aika alkuvaiheessa ja vuoto tuli sitten vähän jälkikäteen. Joten varmaan hcg:kin oli laskenut nollaan jo "hyvissä ajoin".
Mut nyt tosiaan mulla on nenä tukossa, ihan niinku ennen plussatestiäkin. Sillon tää tukkoisuus tosin alkoi vasta muutama päivä oviksen jälkeen, joten ei pitäis nyt alkaa liikaa intoilla, varsinkin kun mitään muuta oiretta ei vielä ole ja oviskin on luultavasti vasta just ollu. Mut minkäs teet, mieli alkaa kehittelemään kaikenlaista. Onneks kohta on viikonloppu ja kaikkea tekemistä tiedossa, niin on jotain muuta ajateltavaa pariks päiväks :)
 
ex-jolly
Voi niin tuttua outik, tuntuu, että mielialat hiissaa ylös ja alas vuorotellen.... Mäkään en voi pysytellä pois näiltä palstoilta, vaikka pakollista lusimista onkin tiedossa sinne kesäkuun loppuun. Mä oon yrittänyt tässä itseäni kuulostella sen jatkon suhteen, mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, kokeilemaan on päästävä!!! Mutta oon kuitenkin ihan positiivisella mielellä nyt, kun leikkaus on ohi. Mun jännäykset taitaakin olla nyt lähiaikoina sitä, miten kakkosen teko käytännössä onnistuu lakanoiden välissä =) Toiveet on kyllä NIIN korkealla, viime ajat on olleet käytännössä "ei pysty" osastoa, voi ukko rukka... Mutta, kunhan rättipäivät hyytyy ja maha on kunnossa ni a´vot!

Vautsi, Eemin työrintamalla menee kyllä mukavasti, on kyllä asiallinen työnantaja! Onko asuntolaina neuvottelut edenneet? Paljon voimia siskon tilanteessa mukana elämiseen!
 
Eemi
Juu, tuttuja tunteita täälläkin. :) Jotenkin (toivottavasti kellekään nyt ei tuu paha mieli!) olen tosi onnellinen, että yritys on tältä erää ohi!

Mutta ikäviäkin uutisia siis on. Siskon sikiöllä on kromosomeja kaksi liikaa, joten todennäköisesti kyseessä on vaikea kehitysvamma, ja raskauden keskeytys on edessä. Ihan hirveä fiilis... Jotenkin sitä vaan ei ajattele, että näitä sattuu kenenkään tutun kohdalle - ja etenkin, kun mun siskokaan ei vielä ole kolmeakymmentä. Varmaan ihan järkyttävä kokemus se keskeytyskin tulee olemaan, ei pysty edes kuvittelemaan.

Mutta asuntolainat on neuvoteltu ja asuntoa katsellaan. Kunpa vaan löydettäis joku kiva ja sopivan hintainen... :)

Sellaista täällä. Mutta viikonloppu tulee!
 
titak
Hei!

Kyllä on surullinen tilanne Eemin siskolla. Ei sellaista soisi kenellekään. Voimia teille kaikille!

Outikilla jännitystä =), toivottavasti napsahtaa nopeasti ja lujaa .

Itse olen juuri lusinut taas rättipäivät. Meillä on taas yrittäminen ollut tjottailua, enkä ole noita ovistikkujaan käyttänyt. Fiilikset menevät vuoristorataa, välillä on vahva tunne, että ei haittaa vaikka toista lasta ei tulisikaan ja välillä taas haluan kovasti vauvan. Ehkä juuri näiden mielialavaihtelujen takia, en jaksa kauheasti miettiä raskaaksi tuloa enää, vaan jos toinen on tullakseen, saapi tulla.

Nyt pitäisi taas palata opiskelujen pariin, joten mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!
 
Moon Fairy
Heipsan,

Hienoa, että jolly olet tyytyväinen leikkauksen tulokseen.

Voi kun ikäviä uutisia Eemin siskolla. :(

Itsellä on ollut kaamee väsymys... Voi tosin johtua raskaista työputkistakin. :D Pesänrakennusvietti on iskenyt, ja koitan (tuloksetta) hillitä itseäni... Reilu 2 viikkoa vielä ekaan neuvolaan, tuntuu että aika matelee niiiin hitaasti. 7+2 nyt omien laskujen mukaan olisi.

Peukutuksia kaikille sitä tarvitseville!
 
outik
Mitäs teille kuuluu?

Pahoittelut, Eemi, tuosta siskosi tilanteesta :/ Ei sitä koskaan ajattele että vastaava voisi tulla omalle kohdalle tai läheiselle.
Onnea teille kuitenkin asunnon metsästykseen. Minkälaista olette ajatelleet hankkia?

Ja Titak opiskelee vai? Mikäs ala sulla on meneillään, jos saa udella? Ootko jo loppusuoralla?

Mitenkäs se Jolly voi? Sairaslomaa vissiin jäljellä vielä reilusti, niin pääset nauttimaan näistä ihanista kevätsäistä (tai täällä ainakin paistaa aurinko).

Mä olen nyt taas jotenkin sopeutunut takaisin tähän "vanhaan" tilanteeseen, eli olettamani ovisajat hyödynnettiin viime viikolla ja nyt sitten vaan odotellaan. Oletan, että menkat pitäis alkaa ennen pääsiäistä ja mä lupasin jo itselleni, että jos ei alakaan, pääsiäismaanantaina testaan. Oireitahan tietysti taas löytyy ;) Nenä on tukossa ja vuotaa välillä verta ja palelu on melkoista. Varsinkin joskus siinä aamulla, kun pitäis alkaa nousta ylös, on vaan kääriydyttävä entistä enemmän peittoon kun on niin pirun kylmä. Eilen mittasin lämmön ja se näytti lupaavasti 37,2, mutta edelleenkään mulla ei oo vertailuarvoa mistään aiemmasta kierrosta, ainoastaan siitä viime plussakierrosta...
 
titak
Huomenta!

Toivottavasti Moon fairyssa on sen verta ennustajaeukon taipumuksia, että tuo sun uni Outikin kohdalta pitää paikkansa =).

Outik: siis minä aloitin vasta nyt tammikuussa noi opiskelut työn ohella. Lisäkoulutan itseäni varsinaista ammattiani varten, jota tällä hetkellä en kyllä työrintamalla tee. Alaa en taida paljastaa, mut paljon lukemista ja kirjoittamista se sisältää (heh, mikäpä koulu ei sisältäis).

Mulla nyt alkuviikosta on oikean puoleista munasarjaa jomottanut ihan kympillä ja mietin et joko ois ovis. Se olis taaaas normia aikasempaan. Ovistestejä en nyt oo pariin kiertoon käyttänyt, en jotenkin halua niitä tehdä, kun ajatukset sit vaan pyörii noissa vauvapuuhissa. Mut en muista et ois ihan noin paljon aikasemmin jomottanut. Eli taas saa miettiä, et mitä tää oikein on. Minä kyllä oon ihan vieras tässä kehossani.

Vitsit, pitäis kait töitäkin tehdä, aurinko niin paistais ulkona, siirränkö tään kannettavan tuonne ulos??...hmmm, lunta monta kymmentä senttiä... enpä taida...vielä!

Moikka kaikille!
 
outik
Ai että nyt sitä tunkeudutaan jo toisten uniin :) No, toivotaan että se oli enneuni. Tänäaamuna just totesin itsekseni, että mähän käytännössä olen nyt mielestäni varma olevani raskaana. En edes ajattele mahdollisuutta etten olisi, ja kyllä sitä sitten taas tullaan rytinällä alas pääsiäisen tienoilla, jos huonosti käy... Kunpa sitä joskus sais jostain hankittua vähän itsesuojeluvaistoa, mutta kun... Nämä oireet on niin lupaavan oloisia taas ;)

Titak, tsemppiä nyt sitten kovasti, kun vasta alussa noissa opiskeluissasi olet. Kestääkö monta vuotta valmistua? Tuo työn ohella opiskelu on kyllä ihan hatun noston arvoista, varsinkin kun sulla on se lapsikin siellä kotona. Musta tuntuu että itse en jaksaisi, edes vaikkei sitä lasta (vielä?) olekaan.

Jaa, paistaako jossain aurinko muka? Täällä ei ainakaan. Tylsää. Ja tällasta on kai luvattu koko loppuviikoks. Vielä tylsempää.
 
Vilukisu
Huomenia naiset, tulin kurkkimaan teidän ketjunne kuulumisia kun meidän ketjun väki ei kai ole vielä herännyt... ;)

Tausta-ajatuksena vierailulleni olikin tulla tarkistamaan että miten se Outik on toipunut. Ihan Positiivisellehan tuota jo kuulostat, mutta tosiaan olisi ehkä ihan järkevää pitää se toinenkin mahdollisuus tiedostettuna. Mutta mitäs mä tässä piruja seinille maalailemaan, uskotaan vaan kaikki yhdessä että olet raskaana, ja enneuneillaan :) Sehän olisi mitä piristävin alku tälle huhtikuulle!

Tuo Eemin siskon tilanne tuntuu ihan kauhealle. Toisaalta suhteuttaa myös omia kokemuksia. Vaikka ikinä ei uskois sanovansa että mieluummin kokisi keskenmenon kuin... Niin nyt täytyy sanoa, että mieluummin koin keskenmenon kuin olisin joutunut itse noin raskaan päätöksen tekemään. Yleensä se luontoäiti kai on niin viisas että itse kerää heikoimmat pois, mutta joskus hänenkin silmä välttää ja ihmisiä joutuu tuohon tilanteeseen missä Eemin sisko miehineen nyt on. Voi rassuja!!!!! Pahoittelut myös Eemi-tädille! :´(

Haleja ja plussa-aaltoja teidänkin porukallenne,
Viluski kp17/n35
 
titak
Outik: kolme vuotta viel jäljellä ;). Vielä toistaiseksi opinnot on kaiken muun ohella menneet ihan ok, mut tiiä sit kun alkuhuuma hälvenee...


Mitkäs jollylla on fiilikset näin leikkauksen jälkeen? Oletko toipunut ihan hyvin?

Meen nyt kahvia hakemaan...

 
Sini-
Täällä on Outikille sormet ja varpaat pystyssä! Kuten tietysti kaikille muillekin!

Kerron teille vielä tämän uutisen, sen jälkeen en enää teitä raskausasioillani piinaa eli tänään aamulla oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Jännitin niin kovasti, että tunsin miten sydämeni paukkasi hirmuista vauhtia, tuntui että se tulee rinnasta ulos. Ja saatiin veikkaus tytöstä! :)

Nyt kaikille hirmuisesti plussatuulia, oikein puhureita!!
Sini
 
outik
Kivoja kuulumisia Sini, akkavaltaa nyt vaan kehiin teille ;)

Tuohon Vilukisun tekstiin, että olishan se järkevää joo pitää mielessä ettei tässä vielä ole mitään varmuutta mihinkään suuntaan, mutta kun se järki on tainnu lähtee lomalle ;) Mä nautin nyt tämän viikon tästä hyväntuulisuudesta, ens viikon sitten panikoin ja seuraavana joko masennun tai olen taas onneni kukkuloilla :) Onneks tuo pääsiäinen tulee sopivasti ens viikolla, niin saa jotain muuta ajateltavaakin, kun ei tule roikuttua täällä netissä niin paljon.
 
Eemi
Hei kiitos kaikille ihanille myötäelämisestä. :) Sisko on tänään otettu osastolle keskeytykseen ja toivotaan, että huomenissa kotiutuu normaalisti viikonlopuksi kotiin. Kuten Vilukisukin kirjoitti, niin nyt osaan arvostaa sitä omaa keskenmenoakin... Että kuitenkin se vain tapahtui, eikä sitä tarvinnut valita. Mutta hyvää siinä oli sekin, että ymmärrän, miltä mun siskosta tuntuu - että se tarvitsee tukea, mutta ei jaksa nähdä mua eikä mun kasvavaa mahaa juuri nyt. Sähköposteja lähinnä ollaan lähetelty, mutta muuten on halunnut olla omissa oloissaan... Enkä ymmärtäiskään mitään muunlaista reaktiota.

Sinillä ihania uutisia! Toivotaan, että itselläkin reilun parin viikon päästä olisi yhtä hyvät näkymät. :)

Outik, mäkin uumoilen sitä keskenmenon jälkeistä plussaa - ja jos ei nyt heti, niin pian kuitenkin. Mua piti kasassa juuri ne ajatukset, että plussa tulee... Jos hetkenkään ajattelin sitä mahdollisuutta, että ei tule, niin itku tuli taas eikä loppunut millään. Joten uskotaan Mooniksen selvännäkijän kykyihin!

Titak, munkin varmaan täytyy vielä joskus työn ohessa kouluttautua, mutta toivottavasti sentään ei noin pitkäkestoisesti! Millään ei jaksaisi koulun penkille palata, kun on siellä sentään ensin viettänyt 12 vuotta peruskoulussa ja lukiossa ja sen jälkeen 5 vuotta yliopistolla... Mutta pakko varmaan on. Kun työtilanne on mitä on.

Mutta eipä täällä sen kummempaa. Ai niin, sitä asuntoasiaa. Ihan jotain rivaria katsotaan, 3-4 h ja keittiö, kunhan alue (ja hinta) kohtaisivat meidän vaatimukset. Ei myöskään olla mitään remonttihirmuja, eli ihan peruskuntoinen ei tosiaan saisi olla. Autokin tuli jo ostettua, joten hyvää vauhtia ollaan muuttumassa porvarillisiksi perheellisiksi... ;) No, vitsit vitseinä.

Plussapuhuria puhaltelen! Kun täällä on muutenkin ollut kovasti tuulista, niin jospa sellainenkin sinne sekaan mahtuisi.
 
outik
Niinpä Eemi, sillä plussa-ajatuksen voimalla tässä nyt mennään eteenpäin. Tai mentiin ainakin viime viikko. Nyt huomaan heti kun alkoi tää menkkojen oletettu alkamisviikko, että ajatukset karkailee johonkin. Nyt oon mukamas jotenkin varma, että menkat alkaakin pian. En tiiä, on tää niin hullun hommaa. Oon yrittäny muistella että missä vaiheessa viimeks nää tissit alko kipeytyä ja pinkeytyä (vitsit mikä sana), mutta en millään muista. "Huolestuttaa" kun nyt niissä ei tunnu mitään.
Muita "oireita" kyllä löytyy, joten ihan hyvin vielä vois plussaan uskoa, mutta ehkä se itsesuojeluvaisto nyt vihdoin löysi tiensä tänne ja pysyttelee täällä tämän viikon.

Kaippa mun pitäis töitä tehdä... On vaan sellanen olo että vois lähtee kotiin, heittäytyä sohvalle ja ottaa koirat kainaloon. Väsyttääkin niin pirusti.
 
vilukisu
Moikka vielä Outik! Minäs päivänä sä (et) odotat tätiä kylään?
nimim: Minäkö muka myötäeläisin muiden jännityksessä kun itsellä ei oo jännättävää... ;)

Ja eemille iso myötätuntorutistus taas... Varmaan tuntuu kauhealle seurata niin läheltä tuota tilannetta, ja tuntuu käsittämättömän vaikealle että miten tuollaisista ihmiset selviää. Voi kun voisi paketoida jaksamista ja voimia isoon pakettiin ja lähettää siskollesi....
 
Eemi
Täällä mä jännittelen lähinnä Outikin puolesta, mitäpäs muuta... ;) Tuo on niin tyypillistä, että toivo-epätoivo -tunteet vaihtelee vähän väliä! Mutta minkäs teet.

Sisko pääsi normaalisti kotiin ja kaikki on mennyt hyvin. Pääsiäisenä kuulemma nähdäänkin... Että sikäli kaikki ok.

Mulla taas on olo, etten ole raskaana ollenkaan! Ei niin mitään oireita/vaivoja... Eikä tuo mahakaan kamalasti kasva. Pyh. No, eipä tarvii sitten jättimasun kanssa kärvistellä! ;)
 

Yhteistyössä