Voi täti sentään, Titak ja Outik... Toivottavasti nyt heitätte sen mäkeen sieltä!
Mooniksella ikävä maku jäi käynnistä, mutta sen verran pistän omaa kokemusta peliin, että tuolla meidän odotusketjussa ei kaikilla kuulunut sydänäänet edes viikolla 14, vaikka ultrassa kaikki ok. Tällöin istukka tosiaan oli edessä, ja vain se istukan suhina saatiin kuulumaan. Toivottavasti kumminkaan et oo repinyt pelihousujas siellä... Kun tosiaan ne ei noilla viikoilla välttämättä kuulu, vaikka kuinka kokenut täti niitä koittelisi. Oottele siis rauhassa tarkistuskäyntiä ja nt-ultraa... Mä muistan että olin siellä niin vetelänä jännityksestä, ettei elämästä meinannut tulla mitään. Ja sama homma siis uusiksi maanantaina, kun rakenne-uä odottaa.
Piti noihin käsityöhommeleihin vastata, kun ihan pääsi naurunpyrskähdys, kun aattelitte että oon ihan ompelijahirmu.
Kyllä mä nyt jonkun puolihameen saan aikaan ja vetskarin ja napit vaihdettua, lyhennän ja kavennan valmisvaatteita (kun oon tällainen hukkapätkä) sujuvasti, mutta en mä kyllä kamalasti ompele! Kävin ostamassa tarranauhaa, eikä sekään tullut mihinkään vaatteeseen, vaan auton koiraverkon pitimiksi, kun se hakkaa ikävästi kiinnikkeissään! Heh, mutta sainpas säikäytettyä teidät!
Mä oon kanssa enempi neulojatyyppiä, sukkia, huiveja, baskereita sun muita teen. Oon ihan ylpeä itsestäni, kun oon saanut neulottua nyt ihan pikkuisia sukkia ja myssyjä, ja jopa isommat vauvanpeiton jonka aloitin jo ennen km:aa aikanaan. Lisäksi meinaan ihan tosissani saada aikaan neuloa niitä villavaippahousuja, mutta katsotaas, kuinka viitseliäisyys riittää. Mä aina tykkäsin koulun käsitöistä, kun oon tällainen värkkääjätyyppi mutta en osaa sitten taas piirtää ollenkaan. Yläasteella ompelin paljonkin itselle esim. housuja, mutta nyt en kyllä enää jaksais. Jos vauvansänkyyn saan ommeltua vaikka patjansuojuksen, niin oon onnellinen! Ja uuteen asuntoon sitten verhoja sun muita tietty hirveitä määriä... Huoh. Stressaa jo etukäteen.
Juups, nuo krampit tulevat lievempinä edelleen, jos kävelee liian kovin. Tai jos hermostun jostain... Ja kaiken lisäksi mä oon ilmeisesti venäyttänyt jotain jalkapöydän sivun pieniä lihaksia tai loukannut jonkun jänteen, koska toinen jalka ei kestä kunnolla kävelyä! Olisko tää sitä raskaudenaikaista nivelsiteiden löystymistä, tiedä häntä, mutta ottaa pannuun kun en pääse mihinkään liikkeelle enää.
No tulipas vatvottua nyt omat kuulumiset. Lähden taas yhden kaverin synttäreille, ja aika kuiva ilta taitaa olla tiedossa. Nyt seuraavaan kiertoon se kauhea plussapuhuri päälle, että saadaan tää ketju lopullisesti kuolemaan pois! Ja Titak... Mä niiiin tiedän, mitä tuo työhomma on... En millään mäkään jaksais siellä olla. Mutta ei auta, koitetaan kestää.