No jopas on ollut pulinaa. Ekaksikin: joo, pomo on kusipää, mutta olkoon. Nyt oon taas puhissut sitä yhden päivän ja ihan sama mulle. Mä etsin jotain muuta koko ajan, nyt katson siihen suuntaan.
Nilla: mulla tuo varhainen km meni juurikin noin. Tuohon vielä päälle hikipuuskat juuri ennen vuodon ja kipujen alkamista, niin siinä se. Mutta kyllä tästä vuodon kestostakin huomaa, ettei ole mitkään "normaalia kivuliaammat kuukautiset" kuten joku eri empaattinen terkkari joskus sanoi - 8 päivää nyt vuodellut, kun mulla normaalimenkat kestää max. sen 6 päivää. Ja tää on ihan ihmeellistä tää vuoto, välillä loppuu tyystin ja sitten taas hulahtaa. Loppua kohti on enempikin ruskeaa vuotoa, alussa oli verta,limaa, kalvoja ja klimppejä - yöks. Eli Nilla... Ehkä hyväkin, ettet ehtinyt vielä testaamaan ja suunnittelemaan kaikkea, kuten täällä kävi. On ehkä loppujen lopuksi helpompaa näin. Tsemppihalit!
Mä vaan toivon koko ajan, että vuoto loppuis ja sais alkaa kyttäämään sitä tulevaa ovista. Kun nyt vaan koko ajan kun vuotaa, niin ajattelee asiaa ja tulee paha mieli... Eritoten nyt, kun se isänpäivä on huomenna. Sen jälkeen varmaan jo helpottaakin.
Sini, hyvä että saitte ainakin parista kierrosta nyt vielä sovittua.
Mäkin ajattelen, että ehkä keskenmeno vaikuttaa sun mieheen myös, vaikkei välttämättä siitä puhu... Koko ajan minustakin tuntuu, että km:a suren vain minä, mutta kyllä tuo ukkokin suree... yrittää vain mun takia ajatella positiivisesti. Ja Ti-Ti-Nalle on ihan ykkönen mun kummitytönkin mielestä, etenkin Ti-Ti:n talo oli mahtava! Joten kylläpä tulee tytölle yllätys huomenna, toivottavasti tosiaan pääsette menemään. Ainakin on mukavaa ajanvietettä isänpäivän kunniaksi.
Tuiskuli, älä kaikkoa kokonaan! Hiippaile ainakin välillä kertomaan kuulumiset...
Mneme: saitko kunnon lääkityksen ja jotain seurantaa/hoitosuunnitelman? Kuulostaa tosi hirveiltä nuo kivut ja muutenkin tuo tilanne. Ja tänne saa aina ja ikuisesti valittaa, sitähän mäkin teen suurimman osan ajasta kun kaikki kusee. Kai se niin menee, että täällä me ollaan vain toisiamme (ja itseämme) varten, ja täällä saa ajatella myös niitä itsekkäitä ajatuksia ihan vapaasti.
Jolly: mä kun kävin siellä yksityisellä maanantaina, niin hänkin oli sitä mieltä, että kun kerran raskaus on onnistunut, niin ei kyllä hänen mielestään tutkimuksiin kannata nyt vielä lähteä. Jos uutta tärppiä ei tule, niin tietysti oman fiiliksen mukaan voi harkita... Faktaa kumminkin on, että julkiselle en pääse, jos km:sta kerron. Ennen kuin taas on vuosi täynnä. Että näin. Tää gyne ei kyllä ollut kovin empaattinen minusta muutenkaan, käynti kesti ehkä 10 minuuttia josta puolet itkin. En tajunnut edes kysyä mitään, olin vain niin shokissa vieläkin. Ja tosiaan, ainoa mitä hän kehotti tekemään, oli että uutta yritystä vaan! Kun nytkin kerran raskaaksi tulit. Ei se tietysti siinä tilanteessa paljon lohduttanut.
Ei se nyt vieläkään lohduta, mutta järjellä kun ajattelee, niin kyllä se varmaan helpottaa. Listaankin nyt muutaman oman positiivisen ajatuksen:
1. Vaikka yritystä kesti pitkään, niin yksi raskaus sai alkunsa.
2. Vaikka raskaus meni kesken, niin ainakin se on mahdollista meille.
3. Keskenmenon jälkeen on kai helpompi raskautua uudelleen (?). Nilla, etsi lohtua tästä!
4. Saan syödä viikonloppuna juustoja eikä tarvitse huolehtia listeriasta. Vaikka toki mieluummin olisin siinä tilassa, että saisin huolehtia.
5. On astetta vähemmän paineita etsiä uutta työtä, kun nyt en olekaan raskaana, eikä kaikki ansiotuloni vaikuta tällä hetkellä tulevaan äitiyspäivärahaan.
No, siinä ne taisikin olla. Nyt ei kun toivotaan meille kaikille pikaisia plussia - etenkin Jollylle, ettei tarvitse patin takia jäädä vauvaa vaille, ja Sinille, ettei tarvitse kärvistellä yritystauolla!