Vuorotyöläisten perheen arkea...

Mies on kolmivuorotyössä. Se siis tarkoittaa sitä, että meillä isi nukkuu aamusta noin klo 14:ään yötyön jälkeen tai ennen yövuoroon menoa klo 18 alkaen. Tämä taas tarkoittaa, että muu perhe hissuttelee ja yrittää antaa toiselle unirauhan. Olen itse noita nukkumishetkiä kurkkuani myöten täynnä, sillä kahden pienen lapsen hiljaisena pitäminen on hirveä tehtävä. Aamupäivisin voi sentään lähteä hoitamaan ruokakauppa-asioita tai ulkoilla, mutta illalla lastenkin pitää jo rauhoittua omille unilleen emmekä kuljeskele silloin missään. Miten ihmeessä teillä muilla vastaavassa tilanteessa olevilla se hiljaisuus onnistuu? Äänet tuntuvat kantautuvan, vaikka kuinka oleskelisimme talon toisessa päässä. Stressi syntyy sille, joka ei saa nukuttua, ja sille, joka yrittää hyssyttää uhmaikäistä ja vauvaa. Sellaisten, jotka eivät vuorotyöstä tiedä tuon taivaallista, tuntuu olevan todella vaikea tajuta, millaista vuorotyöläisen kanssa eläminen voi olla. Tiedän, että tämä on tähän lasten ikäkauteen liittyvä riesa, mutta en kai ole yksin??? Kokemuksia? Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiskeleville!

 

Käyttääkö miehesi korvatulppia? Ja kunnollisia sellaisia? Jos ei, niin siinä voi ollla yksi ratkaisu. Itsekin vuorotyöläisenä ja herkkäunisena (huono yhdistelmä) saan nukuttua nimenomaan korvatulppien kanssa. Se vähentää myös sitä stressiä, että "voi voi, nyt kuulen hiirenkin hiippailun enkä saa unta". Eihän korvatulpatkaan tietenkään kaikkea blokkaa mutta suurimman osan kuitenkin.

 

Juu, tai sellaiset korvasuojaimet, joihin saa jotain taustakohinaa ääneksi. On kai sellaisia?? Tai joku taustakohina muuten päälle, esim. radio tosi hiljaiselle kanavien väliin suhisemaan. Se nimittäin on tehokkaampi äänien hukuttaja kuin pelkkä äänien blokkaus. Tätä käytin itse, kun vauva heräili tunnin välein ja yritin itse nukkua miehen hoitaessa huutajaa.

Itsekin olen tosi herkkäuninen ja vuorotyö ei sopinut mulle lainkaan. Silloin ei onneksi ollut lasta, mutta lapsen kanssa en voisi kuvitellakaan... Ymmärrän miestäsi, mutta myös sinua, koska se hissuttelukin on kyllä lapsen kanssa aika mahdotonta. Mutta joku kohina vois ehkä tuossa toimia, tosin siihen vie muutaman nukkumispätkän aikaa tottua, eli vaatii harjoittelua. Jaksamista, ja toivottavasti jotain apua löytyy!

 

Meillä on tismalleen sama tilanne. Ennen ensimmäistä yötä mies ei nykyisin edes yritä nukkua, mutta lepuuttelee illaan (=pötköttelee, lukee lehteä, katsoo telkkua silmät puoliummessa) ja minä hoidan lapset. Yön jälkeen lähdemme aina pois kotoa esim. mummilaan, kaverille, ostoskeskukseen, kesällä ulkoillaan koko päivä. Öiden välissä tulemme kotiin noin kl 16-17 välillä, jonka jälkeen mies ei enää nuku. Viimeisen yön jälkeen tulemme kotin kl 14-15 maissa, jolloin mies saa vähemmän unta mutta toisaalta saa päivärytmistä paremmin kiinni. Rankkaa on meille sekä miehelle, mutta minkäs teet. Itseäkin nolottaa kutsua itseäni ja lapsiani kylään muille. Toisaalta onneksi yhdellä kaverilla on mies myös yökylässä, jolloin he tulevat toisinaan meille evakkoon päiväksi. Olen myös kurkkua myöten täynnä, mutta muuta ratkaisua ei ole. Eräällä yställä taas perhe on kotona miehen nukkuessa, mutta mies on vielä aivan tolkuttoman paljon väsyneempi kuin omani, koska ei tietty nuku sitten juuri yhtään. Oma mieheni ei osaa tulppien kanssa nukkua, kuuntelee sitten sitä ”huminaa”, minkä tulpat aiheuttavat. Nuo evakkopäivät ovat tosi raskaita.

Ja KYLLÄ näin on. Sellainen, joka ei lapsiperheessä vuorotyöläisen kanssa elä, ei voi tätä elämän rytmien sekavuuden raskautta tajuta (esim. molempien vanhemmat). Eli sympatiat ap:lle, muuten en voi auttaa.

 

Toisaalta onneksi yhdellä kaverilla on mies myös yökylässä, jolloin he tulevat toisinaan meille evakkoon päiväksi.

Tarkoitin yötöissä (kolmivuorotyö myös)...

 

Olen samaa mieltä, että rytmien sekavuus on raskasta, varsinaista arkea ei ole, mitään tiettyyn päivään ja kellonaikaan sidottua harrastusta ei voi olla. Viikonloput ollaan yleensä kahden lapsen kanssa, jolloin puistot tyhjät jne, kun muut perheet viettää sen perheen kesken, varsinkin kun miehellä vain joka 8. viikonloppu on vapaa. Mutta se vasta rankkaa olisi, jos mies vaatisi hiljaisuutta ja lasta joutuisi hissuttelemaan keskellä päivää!

En todellakaan ymmärrä. Mies vaatii hiljaisuutta mutta ei suostu totuttelemaan korvatulppiin?! (Tämä ei ollut ap:n ongelma, vaan jonkun muun)

Tämä on lapsiperheen koti, pian vauvan sekä uhmaikäisen, eikä me todellakaan häivytä mihinkään evakkoon päivisin. Mies ei ikinä vaatisi pitämään lasta hiljaisena, eikä se tietenkään onnistuisikaan. Meillä korvatulpat on kovassa käytössä. Mies pitää parhaimpina silikonisia, itse taas kartionmallisia Bilsomeja. Suosittelen. Ehkä ne jonkun mielestä aluksi humisee, mutta jos haluaa nukkua ja on väsynyt, niin humina on pientä siihen stressiin verrattuna mikä tulee kun muun perheen pitäisi olla päivät hiljaa.

Monesti minäkin suunnittelen menoa yövuoron jälkeiseen päivään, erityisesti viimeisien öiden jälkeen, mutta mies usein kysyy, että ei kai me hänen takia lähdetä. Hän ei halua, että me joudumme mitenkään kärsimään hänen työvuoroistaan. En vain pysty kuvittelemaan millainen isä vaatisi pitämään lastaan hiljaisena kun ei suostu käyttämään korvatulpppia...

Pakko vielä sanoa, että mun mielestä tämä ei ole lasten ikäkauteen liittyvä riesa, vaan asenne- ja järjestelykysymys. Rankkaa tämä kyllä on, siitä olen samaa mieltä.

 

En vain pysty kuvittelemaan millainen isä vaatisi pitämään lastaan hiljaisena kun ei suostu käyttämään korvatulpppia...

Pakko vielä sanoa, että mun mielestä tämä ei ole lasten ikäkauteen liittyvä riesa, vaan asenne- ja järjestelykysymys. Rankkaa tämä kyllä on, siitä olen samaa mieltä.

Komppaan täysin. Jos ei korvatulpat kiinnosta, niin sitten minun mielestäni on turha naputtaa asiasta. Ei koko maailmaa voi pysäyttää sen takia, että jollakin on vuorotyö. Itsekin olen kolmivuorotyössä ja korvatulppien kanssa nukkumisen jouduin opettelemaan. Humiseehan se aluksi mutta tosiaankin siihen tottuu. Itsellä meni ehkä 3-4 kertaa ennen kuin totuin. Ja se on pieni määrä siihen verrattuna, että koko perheen pitää kärsiä jatkuvasti siitä, että minä olen valinnut ammatikseni työn, joka on vuorotyötä. Koska valintakysymyshän se on tuo ammatinvalinta.

 

Kyllä meillä on olleet korvatulpat aina käytössä, eihän nukkumisesta muuten tulisi yhtikäs mitään. Mutta ei korvatulpat tosiaankaan kaikkea melua estä. Terävä kolaus, ja niitä muuten lapselta syntyy tehokkaasti, kuuluu läpi ja säpsäyttää hereille, samoin vauvan kimeänterävä huuto. Kyllä minä näen tämän ikäkausikysymyksenä siinä mielessä, että isompia lapsia on helpompi ojentaa hiljaisuuteen, he sentään tajuavat jo tekonsa. Meillä ei todellakaan nukuta päiväaikaan niin hyvin, että mies haluaisi meidän ehdottomasti pysyvän kotona, kun hän nukkuu. En hän koskaan ole meitä pois hätistämässä, mutta kuten sanottua, yritämme unirauhan antaa niin usein kuin pystymme. Taivahan tosi on se, että vain hiljaisuudessa voi kunnolla nukkua. Ja se, miten hyvin tai huonosti nukkuu, vaikuttaa työhön ja mielialaan.

Kun tuossa oli kärsimisestä puhetta, niin kyllä meillä kärsitään molemmin puolin. Nukkuja kärsii huonoista unista ja muu perhe kärsii hissuttelusta. Mutta osaamme kyllä nauttia vuorotyön tuomista pitkistä vapaista, joita muilla aloilla ei välttämättä todellakaan ole. Eli olemme kyllä asennoituneet niin, että työssä kuin työssä on hyvät ja huonot puolensa. Mutta ei se poista sitä huonoa omaatuntoa tai voimattomuutta, jota kokee silloin, kun epäitsekkäästi haluaa antaa toiselle unirauhan, mutta lapset vaan aiheuttavat ääniä.

 

Kyllä meillä on olleet korvatulpat aina käytössä, eihän nukkumisesta muuten tulisi yhtikäs mitään. Mutta ei korvatulpat tosiaankaan kaikkea melua estä. Terävä kolaus, ja niitä muuten lapselta syntyy tehokkaasti, kuuluu läpi ja säpsäyttää hereille, samoin vauvan kimeänterävä huuto. Kyllä minä näen tämän ikäkausikysymyksenä siinä mielessä, että isompia lapsia on helpompi ojentaa hiljaisuuteen, he sentään tajuavat jo tekonsa. Meillä ei todellakaan nukuta päiväaikaan niin hyvin, että mies haluaisi meidän ehdottomasti pysyvän kotona, kun hän nukkuu. En hän koskaan ole meitä pois hätistämässä, mutta kuten sanottua, yritämme unirauhan antaa niin usein kuin pystymme. Taivahan tosi on se, että vain hiljaisuudessa voi kunnolla nukkua. Ja se, miten hyvin tai huonosti nukkuu, vaikuttaa työhön ja mielialaan.

Kun tuossa oli kärsimisestä puhetta, niin kyllä meillä kärsitään molemmin puolin. Nukkuja kärsii huonoista unista ja muu perhe kärsii hissuttelusta. Mutta osaamme kyllä nauttia vuorotyön tuomista pitkistä vapaista, joita muilla aloilla ei välttämättä todellakaan ole. Eli olemme kyllä asennoituneet niin, että työssä kuin työssä on hyvät ja huonot puolensa. Mutta ei se poista sitä huonoa omaatuntoa tai voimattomuutta, jota kokee silloin, kun epäitsekkäästi haluaa antaa toiselle unirauhan, mutta lapset vaan aiheuttavat ääniä.

Miksi ihmeessä suostutte hissutteluun? Kuulostaa aikamoiselta despootilta sinun miehesi. Kuten joku jo sanoi, en minäkään ymmärrä millainen isä vaatisi lapsiaan olemaan hiljaa keskellä päivää. Oma valinta se 3-vuorotyö sekä lasten hankinta. Ellei pysty nukkumaan kotona lapsiperheessä on aika vaihtaa alaa.

Tietenkin lapset aiheuttavat ääniä! Miksi heidän pitäisi olla hiljaa, en tajua. Tämä on sun miehen ongelma, ei lasten sen vuoksi pidä kärsiä.

 

Moi! Mun siskolla oli sama tilanne, ja niillä makkarin ovi oli äänieristetty. En tiedä miten asutte, mutta voisiko olla ratkaisu? Ei todellakaan kuuluneet mitkään äänet ovan läpi ja mies nukkui kuin tukki silloin kun oli tarvis.

 

Miksi ihmeessä suostutte hissutteluun? Kuulostaa aikamoiselta despootilta sinun miehesi. Kuten joku jo sanoi, en minäkään ymmärrä millainen isä vaatisi lapsiaan olemaan hiljaa keskellä päivää. Oma valinta se 3-vuorotyö sekä lasten hankinta. Ellei pysty nukkumaan kotona lapsiperheessä on aika vaihtaa alaa.

Tietenkin lapset aiheuttavat ääniä! Miksi heidän pitäisi olla hiljaa, en tajua. Tämä on sun miehen ongelma, ei lasten sen vuoksi pidä kärsiä.

Aika lapsellinen vastaus, että vaihtakaa alaa. Nykyisin lähes joka alalla on kolmivuorotyötä vaikka olisi kuinka korkealle koulutettu. Lisäksi nykyaikana saa olla onnellinen, että on töitä, ei voi hirveästi alkaa pullikoimaan vuorotyötä vastaan siis. Aina se vain ei ole mahdollista valita.

Ja kyllä mielestäni miehelläni on jonkinlainen oikeus myös vaatia hissuttelua/meidän evakkoon lähtemistä. Pitäähän hänen saada nukuttua, että jaksaa käydä töissä ja elättää meidät muut, minäkin kun olen hoitovapaalla. Aika itsekästä ajattelua sekin, että ei saisi isän vuorotyön vaikuttaa mitenkään muun perheen elämään. Meillä mies ei osaa nukkua tulpilla, sillä selvä. On yrittänyt monia eri merkkejä eikä opi nukkumaan niiden kanssa, minkäs sille siis voi. Aina ei vain ole helppoa ratkaisua.

Oman ekan kirjoituksen pointti olikin lähinnä antaa henkistä tukea ap:lle. Että on meitä muitakin vuorotyöläisen kanssa eläviä ja koita jaksaa! Helppoa se ei aina ole. Toisaalta monesti arkivapaa on ihan tarpeeseenkin, mitä ei normityössä käyvät helposti pysty järjestämään.

 

Meillä myös isä tekee kolmivuorotyötä. Onni onnettomuudessa, että kaikkia vuoroja on aina vaan kaksi peräkkäin. Eli yötkin menee suht kivuttomasti, kun tietää, että sen ekan jälkeen on vaan enää yksi ja sen jälkeen vapaat.

Meillä lapsia on kaksi, toinen uhmaikäinen 2v ja toinen 2,5kk vauva. Kuten arvata saattaa näiden hiljaisena pitäminen on lähes mahdotonta, eikä mieskään sitä vaadi. Myöskään evakkoreissuille meidän ei ole tarvinnut lähteä. Silloin, kun vauvaa ei vielä ollut, välillä esikoisen kanssa lähdimmekin, mutta nyt ei ole juuri edes yritetty. Meillä mies myös lähes aina herää puoleen päivään mennessä eikä puhettakaan, että pystyis(?) enää ottaan tirsoja. Illat kun on yhtä hulinaa, kun pitää esikoinen saada nukkuun ja vauva vaatii tiuhaan tissiä.

Täytyy sanoa, että onneksi meidän unenlahjat (ainakin tämän työn suhteen) menee niin, että mies nukkuu kyllä kuin tukki, kun nukkuu. On monesti sanonutkin, että ei me häntä häiritä. Itselleni olisi varmasti miljoona kertaa vaikeampaa, olen tosi herkkä uninen ja mullakin varmasti just vaikka se korvatulppien humina varmasti häiritsisi nukkumista.

Ei kai tähän juuri ratkaisua varmaan koskaan löydy. Työtä on tehtävä ja kuten joku mainitsi, alanvaihto tällaisena aikakautena ei varmasti ole ratkaisu. Oltava onnellinen, että ylipäätään on töitä.

 

Meilläkin mies nukkuu hyvin aamuisin yövuoron jälkeen. Ei herää mihinkään. Pimennysverhot tuovat yön tuntua ja varmaan vaikuttaa parantavasti koko unenlaatuun. Meillä ei nukuta ennen yövuoroa. Ei mitään probleemia.

 

Vanha aihe, mutta vastaan silti. Meillä se on niin päin, että se olen minä, joka sitä vuorotyötä tekee. Lasten ollessa pieniä he lähtivät aina isänsä kanssa evakkoon, jotta sain nukuttua. Jos nukkumisesta ei tullut mitään, valvominen oli aivan kamalaa. Vuoroni olivat, ja ovat edelleen, miten sattuu, eli ei mitään säännöllistä rytmiä. Öitä on kaksi perättäin, mutta rytmi muuten aina sekaisin. Mieheni ei alkuun ymmärtänyt, kuinka vuorotyö poikkeaa ns. normaalista elämästä, mutta pikkuhiljaa hänkin oppi tajuamaan sen. Nykyisin lasten oltua jo isompia menen yövuorosta tultuani nukkumaan vasta, kun he ovat lähteneet kouluun.

 

Meillä taas iltatöitä 15-24 on helposti 5 putkeen ja muksuja ei juurikaan näe, sillä toinen menee aamutöihin säännöllisesti kello 8 ja vie muksun tarhaan ennen sitä. Itse pääsee nukkumaan siinä 01 aikaan jolloin muut jo nukkuvat. Jatkuva 6 tunnin unien veto ei oikeen riitä.
Vapaat määrittelee työn antaja riippumatta omista toiveista ja täysin vapaita vkoloppuja on kerran kuussa.
Oisko ideoita?

 

Olen itse myös kurkkuani myöten täynnä miehen vuorotöitä. Koko maailman pitäisi pysähtyä kun HÄN tarvitsee nyt unta. Kummallista että se paras uni tulee juuri silloin kun me muut tulemme töistä ja kouluista? Aamupäivällä voi sitten kukkua ylhäällä ja touhuta omia touhujaan, esim. olla tietsikalla. Pitkin iltaa sitten torkutaan ja äristään, minä sihisen lapsille Ja olen vatsahaavan partaalla kun joka paikasta kuuluu ääniä. Olen siksi osittain samaa mieltä kuin joku joka kirjoitti että tuollaisessa työssä pysyminen on aika itsekästä, etenkin jos ei edes yritä työnantajan kanssa neuvotella muista vuoroista. Tiedän että mieheni työmaalla on joitakin jotka tekevät vain aamua ja iltaa. Mutta täytyy sanoa että on mies itsekäs kyllä muutenkin. Perheessämme muut kulkevat kouluun/työhön bussilla/kävellen/pyörällä, hän AINA autolla. Ei yhtään kertaa millään muulla. Pitää muutenkin itseään työmaan vahvimpana lenkkinä vaikka on ihan tavallinen duunari, ei siis johtoasemassa

 

Olen itse myös kurkkuani myöten täynnä miehen vuorotöitä. Koko maailman pitäisi pysähtyä kun HÄN tarvitsee nyt unta. Kummallista että se paras uni tulee juuri silloin kun me muut tulemme töistä ja kouluista? Aamupäivällä voi sitten kukkua ylhäällä ja touhuta omia touhujaan, esim. olla tietsikalla. Pitkin iltaa sitten torkutaan ja äristään, minä sihisen lapsille Ja olen vatsahaavan partaalla kun joka paikasta kuuluu ääniä. Olen siksi osittain samaa mieltä kuin joku joka kirjoitti että tuollaisessa työssä pysyminen on aika itsekästä, etenkin jos ei edes yritä työnantajan kanssa neuvotella muista vuoroista. Tiedän että mieheni työmaalla on joitakin jotka tekevät vain aamua ja iltaa. Mutta täytyy sanoa että on mies itsekäs kyllä muutenkin. Perheessämme muut kulkevat kouluun/työhön bussilla/kävellen/pyörällä, hän AINA autolla. Ei yhtään kertaa millään muulla. Pitää muutenkin itseään työmaan vahvimpana lenkkinä vaikka on ihan tavallinen duunari, ei siis johtoasemassa

vanha sanonta vakka kantensa valitsee taitaa pitää teidän suhteenne paikkansa.
Miehessäsi on omat vikansa ja näköjään sinussa omansa.

Olisi kiva nähdä miten peruskouluikäinen ajaa huruttelee yksin kouluun autolla , tai siis oikeasti ei olisi kiva nähdä. Mistä muuten tiedät, että miehesi on aamupäivät tietokoneella .