vuosi erosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksinäinen

Vieras
Erosta on nyt vuosi. Pääseeköhän tästä koskaan yli? Tähän asti olen oikeastaan ollut vaan niin täynnä vihaa ja katkeruutta, etten ole näitä surun tunteita päästänyt pintaan. Enkä ole ehtinytkään, olihan tämä vauvan ensimäinen vuosi kiireinen.

Mutta mulla on ikävä exää. Tuntuu etten tiedä miten jaksan tätä arkea yksin lopunelämääni. En halua ajatellakaan ketään muuta miestä. Tein treffipalstalle profiilin ja sain vastauksia, mutta jotenkin ne kaikki, asiallisetkin, vaan alkoivat inhottaa. Yhteenkään viestiin en vastannut. Exään en enää koskaan pystyisi luottamaan ja tiedän ettei siitä tulisi yhtään mitään. Ja kun tiedän, että hänellä on ollut nisia eromme jälkeen(kin), niin ajatus hänestäkin tavallaan inhottaa.

Voinkohan enää koskaan luottaa keneenkään.
Mulla on niin ikävä sitä ja toisaalta ei yhtään. En tiedä mitä mulla on ikävä. Varmaan sitä tunnetta,ettei ole yksin vaan on joku jonka kanssa jakaa arki ja vastuu lapsista.

:(
 
Kyllä sä sen joskus unohdat :) Olin 2v. yhdessä naistenhakkaajan kanssa, mutta rakastan sitä omalla tavallani vieläkin :( Tai ei voi sanoa että rakastan, mutta tunteita on edelleenkin. Kun nään vaikka kaupassa, alan miettimään yhteisiä hetkiä, jotka eivät aina oleet edes kamalia. Mutta ikuiset arvet jäi, henkisesti ja fyysisestikin. Onneksi on lapset, jotka auttaa elämän vaikeuksissa :)
 
Parempi unohtaa ne kaksilahkeiset kokonaan, Sinä pärjäät ilmankin. Ole nyt vain äitinä lapsillesi ja nauti niistä pikkuisista tai vähän isommista naperoista. Sinulla on lapset jotka rakastavat sinua. Aika tuo ihmeitä tullessaan, kunhan ei liian innokkaasti niitä odota :) Voimia..
 
kaikkein eniten mua harmittaa se, että hän pystyy edelleen satuttamaan minua. Kun tiedän noista naisista joiden kanssa hän on, tuntuu kun joku oikein kääntäisi veistä haavassa. Vaikka vapaa mieshän hän on nyt tekemään mitä haluaa,eikä se kuulu minulle pätkän vertaa. silti se sattuu.
 

Yhteistyössä