vuosipäivä

Miten ootte viettäny (seurustelun) vuosipäivää? Entä mitä miehelle vois ostaa jos haluis jollain pienellä jutulla muistaa?

 

Tämä on huono provo.

 

Me ollaan käyty hienossa ravintolassa syömässä. Ja tottakai laittauduttu iltaa varten asianmukaisiin vaatteisiin ym. Ei kummempaa.

 

Heippa! Olen ollut palstalla jo pitempään samalla nimimerkillä kuin sinä, ja minullakin poikaystävän kanssa 2-vuotispäivä käsillä, 13. päivä!

Mennään viikonloppuna syömään hienosti ja sitten en tiedä mitä mies on miettinyt loppuillaksi...

 

Me taas naidaan kuin kanit.

 

mun kokemuksien mukaan miehet ei mitään vuosipäiviä viettele - tai edes halua viettää

niistä se on ihan tyhmää. sekin. :-(

 

""toinen sara"", sori että vein sun nimimerkkis, en huomannu...

Meijän eka vuospäivä on 12. päivä. Todennäkösesti mennään ulos syömään. Ja aamulla ajattelin tehä jotain superhyvää aamupalaa. Kaikki muu kivan tekemisen keksiminen taitaa jäädä mun kontolleni poikaystävä ku on muutamaan otteeseen unohtanu jo ton syömäänmenonki. Tai sit se vaan filmaa ja on keksiny jotain.... =)

Hyvää 2-vuotispäivää teille ""toinen sara""

 

kerropa, mitä on superhyvä aamupala ?

vaikka vinkkinä muillekin

 

Juu eipä haittaa nimimerkin ""varastaminen"" käytä vaan!

Ja tack så mycket onnitteluista, samoin teille!

 

Exän kanssa vietettiin vuosipäiviä yleensä käymällä syömässä. Molemmat antoi toiselle jotain pientä kivaa. Yleensä mä sain kukkia, joskus jonkun pehmonallen. Kerran sain semmosen hopeisen ruusun, se on vieläkin mulla esillä.

Nykyisen kanssa ei vietetä vuosipäiviä mitenkään. Ollaan oltu jo vuosia yhdessä mutta kertaakaan ei olla vietetty vuosipäivää mitenkään. Aluksi mä sanoin että tänään tulee vuosi (tai kaksi tai kolme) täyteen, mutta nykyään olen itsekin unohtanut koko vuosipäivän. En mä viiti sitä yksin ainakaan alkaa viettää.

Miksi te vietätte vuosipäivää?

 

""yks""
Superhyvä aamupala tässä tapauksessa on tuoretta leipää (paistovalmista jos ei jaksa aamul leipoo), josta on valmiiks tehty leivät. Kahvia ja tuoremehua. Tuoreita hedelmiä (ananasta, vesimeloonia, rypäleitä) pilkottuna. Toinen vaihtoehto ois suklaapannukakut, mutt koska ne on vaan mun mielestä superhyvää (ja poikaystävän mielestä vaan ihan hyvää) ni jätetään johonki toiseen kertaan. Oikeestaan se on aika sama ett mitä se aamupala sisältää, kunhan se katetaan kauniisti tarjottimelle ja tarjoillaan sänkyyn.

""Dina""
Mä haluan muistaa (ja myös viettää) ainaki tän ekan vuosipäivän, koska tää on mun eka näin pitkään kestänyt suhde. On ihmeellistä ajatella mitä vuos sit tapahtu ja mihin se on johtanu. Toivon ett näit vuosipäivii tulee viäl monta monta monta vaik ei niit varmaan sit tulevaisuudes enää tuu näin hyvin ja tarkkaan tuu muistamaan.

 

Moi!

Mä suosittelisin syömäänmenoa erikoisempaa. Ravintolaan voi mennä syömään kai muutenkin? Miten olisi piknik jossain meren rannalla ja olisit tehnyt eväät ja viinipullon otat mukaan?

 

Me käytiin viime vuonna meidän 3-vuotispäivänä ravintolassa syömässä. Edellisiä vuosipäiviä ei oltu vietetty. Tänä vuonna olis tarkoitus juhlistaa 4-vuotispäivää menemällä kihloihin...

 

...Voi luoja, minkä ikäsiä olette? Ymmärrän jos ihmiset juhlii hääpäivää, mutta jotain vuosipäivää... Oletteko kenties kysynyt:""alakko styylaan mun kanssa"", vai lasketteko vuosipäivän jostain ekasta näkemisestä/treffeistä/panosta...??? En ymmärrä, mitä turhaa touhua... Pakollista ""hei tänään kultsi juhlitaan meidän VUOSIPÄIVÄÄ!!!"" Ja varmaan hirvee haloo jos poikaystävä unohtaa väkisin keksiä jotai kivaa. Eikö sitä rakasta pitäsi muistaa joka päivä. Syömässäkin voi käydä, tai kukkia ostaa ihan minä päivävä tahansa. Sponttaanius on valttia, asiat pitää tehdä sillon kun se tuntuu hyvältä. Joskus tulee vaan ikävä tmv. ""halu"" ostaa jotain pientä kivaa rakkaalle, tehdä jotain herkkua, järjestää jotain kivaa puhaa tmv. ihan yllättäen ""kesken päivää"" kun tajuaa miten ihana se on kuinka paljon sitä rakastaa. En ymmärrä mitä järkeä on suunnitella viikkokausia jotain ""kivaa pikku juttua"" ja kysyä vinkkiä nettifoorumilta... Niitten pienien kivojen juttujen tulisi tulla suoraa sydämestä!!! Ja anteeksi jos joku loukkaantuu, se ei ole tarkoitukseni, kerron vain oman mielipiteeni...

 

Me juhlitaan joka kuukausi kuudetta päivää, kun rakastuttiin tammikuun kuudes päivä ensisilmäyksellä. Sellaisen rakastumisen kokee ehkä vaan kerran elämässään, niin kyllä siinä on mielestäni aihetta juhlaan. Ja on muutenkin kivaa, kun on pientä juhlaa arjen keskellä, jotain luksusta ja romanttista.

 

.En ymmärrä mitä järkeä on suunnitella viikkokausia jotain ""kivaa pikku juttua"" ja kysyä vinkkiä nettifoorumilta... Niitten pienien kivojen juttujen tulisi tulla suoraa sydämestä!!! Ja anteeksi jos joku loukkaantuu, se ei ole tarkoitukseni, kerron vain oman mielipiteeni...

Olet täysin oikeassa, homman pitää lähteä aidosta halusta "muistaa" eikä siitä että jokin taho on määritellyt hääpäivän/kihlapäivän/tapaamispäivän yms olevan pakollinen muistamisen päivä. Voin sanoa, että duunissa joskus äijäporukassa ollaan tosi surkeena jonkun poloisen puolesta kun hän sanoo "olis hääpäivä huomenna ja rouva odottaa sitä sun tätä, mutta kun ei vaan tunnu siltä että pitäs juhlia erityisemmin". Sitten kuitenkin äijäparka vie rouvansa ravintolaan tms ja yrittää olla mukana pelissä...

Tein rouvalleni tiedoksi heti suhteen alussa että minä en juhli omia synttäreitäni, joulua, hääpäiviä tms jos ei siltä tunnu - ekaan jouluun meinasi tössätä koko homma kun en ollut joulua viettänyt kymmeneen vuoteen ja kuviot olivat jokseenkin hukassa. Lasten myötä jouluun on tullut oikeasti juhlan meininkiä, mutta pakkomuistamiset on edelleen pannassa. Toisaalta, 10-vuotistapaamispäivän kunniaksi rouva sai jättipuskan töihinsä kukkalähetin toimesta, soitin hänen pomolleen etukäteen että haen rouvan pois töistä puolen päivän tienoilla tuona päivänä, kylpylään yms, sen jälkeen haettiin muxut päiväkodista ja ajettiin keskisuomeen lomareissulle. Kaikki tämä siksi, että mikään sääntö ei vahingossakaan määrää tuollaista päivää juhlistettavan ja tuli erittäin mukavana yllärinä rouvalle. On muuten aikas paljon "tehokkaampi" ja vakuuttavampi tapa tuollainen ylläripäivä osoittaa välittävänsä kuin joku ennaltamäärätty "pakkojuhla".

 

...Voi luoja, minkä ikäsiä olette? Ymmärrän jos ihmiset juhlii hääpäivää, mutta jotain vuosipäivää... Oletteko kenties kysynyt:""alakko styylaan mun kanssa"", vai lasketteko vuosipäivän jostain ekasta näkemisestä/treffeistä/panosta...??? En ymmärrä, mitä turhaa touhua... Pakollista ""hei tänään kultsi juhlitaan meidän VUOSIPÄIVÄÄ!!!"" Ja varmaan hirvee haloo jos poikaystävä unohtaa väkisin keksiä jotai kivaa. Eikö sitä rakasta pitäsi muistaa joka päivä. Syömässäkin voi käydä, tai kukkia ostaa ihan minä päivävä tahansa. Sponttaanius on valttia, asiat pitää tehdä sillon kun se tuntuu hyvältä. Joskus tulee vaan ikävä tmv. ""halu"" ostaa jotain pientä kivaa rakkaalle, tehdä jotain herkkua, järjestää jotain kivaa puhaa tmv. ihan yllättäen ""kesken päivää"" kun tajuaa miten ihana se on kuinka paljon sitä rakastaa. En ymmärrä mitä järkeä on suunnitella viikkokausia jotain ""kivaa pikku juttua"" ja kysyä vinkkiä nettifoorumilta... Niitten pienien kivojen juttujen tulisi tulla suoraa sydämestä!!! Ja anteeksi jos joku loukkaantuu, se ei ole tarkoitukseni, kerron vain oman mielipiteeni...

Kauhean masentavaa ajatella että se olisi pakollista. Kieltämättä kyllä tuo "juhliminen" on hiukan korostettu ilmaisu, käyttäisin ennemmin sanaa muistaminen. Se on kyllä kaikkein hienointa kun toinen ylipäätänsä muistaa asian, siinä tulee se fiilis, että tuo tosiaan välittää =) Ja sehän on pirun hauskaa kun saa vuosi-/kuukausi-/vaikkapa viikkopäivänä muistella että mitä silloin seurustelun alkuvaiheessa tapahtui, ja minkä takia. Ei silloin ole pakko keksiä mitään ihmeellistä lahjaa tai ravintolaillallista, vaan keskittyä vain siihen suhteen toiseen osapuoleen täysillä koko päivän, olla kiltti ja suloinen =)

 

(...Voi luoja, minkä ikäsiä olette? Ymmärrän jos ihmiset juhlii hääpäivää, mutta jotain vuosipäivää... Oletteko kenties kysynyt:""alakko styylaan mun kanssa"", vai lasketteko vuosipäivän jostain ekasta näkemisestä/treffeistä/panosta...??? En ymmärrä, mitä turhaa touhua... Pakollista ""hei tänään kultsi juhlitaan meidän VUOSIPÄIVÄÄ!!!"" Ja varmaan hirvee haloo jos poikaystävä unohtaa väkisin keksiä jotai kivaa. Eikö sitä rakasta pitäsi muistaa joka päivä. Syömässäkin voi käydä, tai kukkia ostaa ihan minä päivävä tahansa. Sponttaanius on valttia, asiat pitää tehdä sillon kun se tuntuu hyvältä. Joskus tulee vaan ikävä tmv. ""halu"" ostaa jotain pientä kivaa rakkaalle, tehdä jotain herkkua, järjestää jotain kivaa puhaa tmv. ihan yllättäen ""kesken päivää"" kun tajuaa miten ihana se on kuinka paljon sitä rakastaa. En ymmärrä mitä järkeä on suunnitella viikkokausia jotain ""kivaa pikku juttua"" ja kysyä vinkkiä nettifoorumilta... Niitten pienien kivojen juttujen tulisi tulla suoraa sydämestä!!! Ja anteeksi jos joku loukkaantuu, se ei ole tarkoitukseni, kerron vain oman mielipiteeni...)


En ennen ole kommentoinut vastaavaan mutta mielipiteeni asiasta on todella selvä. yllämainitun viestin kirjottaja on todella säälittävä tekopyhä ihminen joka kadehtii toisten onnea. minun mielestäni kyseinen ihminen voi suksia syvälle sinne ja lopettaa tämmöisten palstojen lukemisen. jos sua ei oikeesti kiinnostais niin sä et edes olis löytäny tälle sivulle. että.. niin. suksi sinne.

 

huh, minkähän ikäinen itse olet kun pitää tulla tänne oikeen ANGSTAAN..?

Kyllä minusta seurustelevilla pareilla on täysi oikeus juhlia/muistaa vuosipäiviään ennen kihlausta ja naimisiin menoa. Ja jotkut parit eivät mene koskaan naimisiin, niin että eivätkö he saa silloin juhlia mitään päivää jos hääpäivä on ainoa juhlimisen arvoinen päivä?

Ja kyllä minäkin olen miettinyt, että mitä pientä kivaa ylläriä keksisin poikaystävälleni vuosipäivänä. Emmekä me naiset tietenkään odota että miehet muistaisivat nuinkin hankalan päivän, vaan minä ainakin huomautan asiasta etukäteen ja laskemme vuosipäivän siitä päivästä kun tapasimme, mutta jokainen laskee vuosipäivän jos laskee siitä hetkestä kun se kolahti.

Vuosipäivänä voisi ehkä mennä kylpylään tai istuun nuotion ääreen paistaan vaahtokarkkeja keskelle ei mitään. Tai jotain erikoista. Ja tämän me ainakin sovimme yhdessä, ratkaisun joka molemmille sopii eikä mitään yllätyksiä, ne kuuluu meidän suhteessa synttäreihin.

 

Kyllä monet miehet muistavat myös vuosipäivän. Se on kohtelias ele.
Meillä on vasta yksi vuosipäivä takana, menimme mökille jonne olin etukäteen kattanut ihanan aterian ja shampanjat. Mies teki vastat ja laittoi saunan upeaksi, sitten kylvimme hunajan kanssa Laitoin samat vaatteet kuin tavatessamme (onneksi sää antoi myöten ;-D) koska ne olivat jääneet hyvin miehen mieleen. Ihana päivä ja kyllä kohensi mielialaa pitkäksi aikaa.

 

Kyllä minusta seurustelevilla pareilla on täysi oikeus juhlia/muistaa vuosipäiviään ennen kihlausta ja naimisiin menoa. Ja jotkut parit eivät mene koskaan naimisiin, niin että eivätkö he saa silloin juhlia mitään päivää jos hääpäivä on ainoa juhlimisen arvoinen päivä?

Ja kyllä minäkin olen miettinyt, että mitä pientä kivaa ylläriä keksisin poikaystävälleni vuosipäivänä. Emmekä me naiset tietenkään odota että miehet muistaisivat nuinkin hankalan päivän, vaan minä ainakin huomautan asiasta etukäteen ja laskemme vuosipäivän siitä päivästä kun tapasimme, mutta jokainen laskee vuosipäivän jos laskee siitä hetkestä kun se kolahti.

Minä olen sitä mieltä, että kyllä sitä toki saa juhlia vaikka ihan vain siksi että on keskiviikko, jos haluaa. Mutta eikö se jo kerro jotain, että jos mies ei muista vuosipäivää/hääpäivää tms niin silloin se on hänelle pakkopullaa kun nainen vihjailee ja muistuttelee, ja asettaa paineita että jotain upeaa olisi nyt keksittävä. Miesparat.

Minä haluan mieheni muistavan minua tai yllättävän minut silloin kun hän haluaa. En juhli jouluja tai syntymäpäiviä, joska niistä tulee sellainen olo että on pakko ostaa jotain ja pakko juhlia, kuten täällä joku jo aiemmin kirjoittikin. Itse saatan ihan tavallisena viikonloppuaamuna viedä miehelle aamiaisen vuoteeseen, ja mies saattaa yllättää ihan milloin vaan esim. kivalla viikonloppureissulla. Surkeaa olisi jos koko vuoden odottaisin hääpäivää ja muistuttelisin miestä siitä,

No, meidän suhteemme onkin jo kestänyt monen monta vuotta kun taas nämä ensimmäisestä vuosipäivästä vaahtoavat mitä todennäköisimmin saavat miehen juoksemaan ja lujaa ennen pitkää, kun miesparat eivät jaksa enää pakkomuistamisia.

 

Minä annan naisen antaa ideoita ja kutsun pari kaveria jotka auttoivat aloittamisessa

 

Mä haluan muistaa (ja myös viettää) ainaki tän ekan vuosipäivän, koska tää on mun eka näin pitkään kestänyt suhde. On ihmeellistä ajatella mitä vuos sit tapahtu ja mihin se on johtanu. Toivon ett näit vuosipäivii tulee viäl monta monta monta vaik ei niit varmaan sit tulevaisuudes enää tuu näin hyvin ja tarkkaan tuu muistamaan.

Näin viiden vuoden jälkeen olisi kiva tietää vieläkö aloittaja on yhdessä "tosirakkautensa" kanssa. Tuskin Vuoden yhdessäolo ei ole edes pitkä aika, muille kuin teineille.

Nyt voikin sitten aloittaja miettiä, auttoiko se että juhlitte suurinpiirtein joka viikko sitä päivää kun tapasitte pitämään suhteen hengissä. Kun me pitkään suhteissa olleet joita täällä jo viisi vuotta sitten haukuttiin negatiivisiksi porskutamme vieläkin onnellisesti suhteissamme vaikka vuosipäiviä ei juhlitakaan.

 

[QUOTE="negatiivinen";10642305]Näin viiden vuoden jälkeen olisi kiva tietää vieläkö aloittaja on yhdessä "tosirakkautensa" kanssa. Tuskin Vuoden yhdessäolo ei ole edes pitkä aika, muille kuin teineille.

Nyt voikin sitten aloittaja miettiä, auttoiko se että juhlitte suurinpiirtein joka viikko sitä päivää kun tapasitte pitämään suhteen hengissä. Kun me pitkään suhteissa olleet joita täällä jo viisi vuotta sitten haukuttiin negatiivisiksi porskutamme vieläkin onnellisesti suhteissamme vaikka vuosipäiviä ei juhlitakaan.[/QUOTE]


Jestas sentään mikä negapläjäys! Miksi ap ei voisi olla suhteessa edelleenkin? Luuletko, että vain sinä olet kykenevä pitkään parisuhteeseen? Tuskin onnistumiseen vaikuttaa se, että juhlitaanko vuosipäiviä vaiko ei. Taidat olla vain kateellinen kun et saa mieheltäsi huomiota.

" Kun me pitkään suhteissa olleet joita täällä jo viisi vuotta sitten haukuttiin negatiivisiksi porskutamme vieläkin onnellisesti suhteissamme vaikka vuosipäiviä ei juhlitakaan."

En jaksa uskoa, että tuon ylläolevan tekstin kirjoittaja on tasapainoinen ja onnellinen. Melkoinen myrkkymäärä sieltä paistaa läpi.

 

Ne ketkä haluavat juhlia vuosipäänsä, ni antakoon. Täällä kysyttiin ensiksi että vinkkejä vuosipäivän viettoon, sitten tulee joku rähisemään. Jos ei vuosipäivän juhlinta ole teidän juttu, ni turvat tukkoon ja antakaa muitten juhlia. Kaikki siitä ei pidä, mut löytyy maailmalta miehiä jotka haluavat muistaa sen päivän. Esim, mun mieheni. Hän jopa muistaa ensimmäiset tapaamiset, keskustelut, suudelmat, kosketukset jne. Mutta emme juhli muuta kuin vuosipäiväämme menemällä ravintolaan. Kyllä, ravintolaan voi mennä muulloinkin, mut silloin saadaan olla ihan kahdestaa ilman lapsia ja muistella sitä päivää. Viettää se päivä yhdessä ilman muista huolia ja nauttia toisistaan. Se päivä on ns. pyhitetty yhdessä oloon. Mutta kiukuttaa tollane muitten onnen pilaaminen! Jos olet se joka ei "juhli", ni ei sun tartte silti täällä mesoa siitä.