Good morning!
Tosta toksoplasmoosista käydään taas kuumaa keskustelua tällä palstalla, ja tuntuu että ihmisillä on kovin ristiriitaista tietoa asiasta. Sekavaa, varsinkin niille jotka pelkäävät saavansa/saaneensa infektion. Mullahan on hyvin asiat tällä hetkellä kun olen sairastanut jo tuon taudin, niin ei tarvi varoa enää noita tokson lähteitä. =) Täysi immuniteetti on siis taattu.
Ihanaa, Syysmarjalla on vapis huomenna! Niin mullakin, mut mä oon hauva-lomalla joten eihän se nyt ihan vapaata ole kun pitää alvariinsa juosta ulkona ja leikittää koiraa. Ei vaineskaan, ihan kivaahan se on, mut kohta kaks viikkoa tehnyt sitä niin alkaa vähän puuduttamaan... Tietääpä ettei ole meikäläisellä asiaa jäädä hoitovapaalle sitten joskus lapsen kanssa; pää varmaan hajoais. Tahtoo jo töihin!
Limee, meillä on tollainen juoksukoira eli whippet. Säkä tulee olemaan jotakuinkin puolen metrin hujakoilla, ehkä hiukan ylikin. Saa nähdä, meillä kun alunperin pentueen pienin rääpäle, mut luulen että tällä hetkellä kokoeroa sisaruksiin tuskin edes huomaa. Ensimmäisen viikon rassu söi nimittäin tosi huonosti vaikka oli kasvattajalta saatu nappulapussi mukaan, mut heti kun vaihdettiin merkkiä (ei syönyt siis nappulan nappulaa sitä alkuperäistä ruokaa) niin johan on alkanut maistua ja koira kasvaa ihan silmissä. =) Ei oo laisinkaan pennun näköinen enää, vaan selkeästi lihakset kasvaa ja vinttikoiran ruumiinmuoto on vallitseva. Luulen, että käydään keväällä jossain epävirallisissa näyttelyissä vähän kokeilemassa ja kesällä sit jossain vinttikoirien ihan omissa näyttelyissä. Ei olla siis tarkoituksella näyttelykoiraa haluttu, mut todettiin touhu ihan mukavaksi noissa whippet-piireissä kun viime kesänä käytiin "kytiksellä" monissa näyttelyissä. Tokot, agilityt ym. taidetaan jättää tottelevammille roduille, toi whippet kun ei omaa minkäännäköistä miellyttämisenhalua... Mut vinttikoiraradalle saatetaan mennä kokeilemaan juoksua kunhan neiti alkaa olemaan täysikasvuisen kokoinen.
Noista ultrista vielä... Jollain palstalla just arvosteltiin kovasti ultrien "olemassaolon tarkoitusta". Joku oli sitä mieltä, että ne on olemassa vain siksi, että jos poikkeamia tms. löytyy vauvasta, tarjotaan ainoana vaihtoehtona aborttia. Totta se varmaan kärjistettynä onkin, sillä eihän mitään varsinaista "parannus"-/hoitokeinoa ole olemassa jos lapsella olisikin downin syndrooma tai vaikkapa vakava sydänvika. Mutta kuten Limee sanoikin, haluaisin mäkin tietää jos vauvalla jokin niin vakava vamma, ettei hänestä elinkelpoiseksi olisi vaan kuolisi loppuraskaudesta tai heti syntymän jälkeen. Silloin ainakin abortti tuntuisi inhimillisemmältä vaihtoehdolta kaikkia kohtaan. Mitäs mieltä muut ovat? Ja kun yleensä kuitenkin kaikki on ok, niin onhan se niin vallan ihmeellistä nähdä oma toukka siellä kuvaruudussa!
Syysmarjan saharasta tuli mieleen, että täällä on vasta hanat auenneet... Aika ikävää sinänsä, mietinkin jo josko tilais netistä niitä kesto-ph-suojia? Niitä kertakäyttöisiä en viitsi alkaa käyttämään, kun saan sit taatusti hiivan tai jonkin muun tulehduksen, mut tollaiset puuvillaiset olis varmaan mukavia. Eilen tilasin H&M:ltä kasan alennettuja vaatteita, kun tuntuu ettei aika riitä kaupoissa juoksemiseen. Pitäis selata oikein ajan kanssa jo ilmestynyttä kevätluetteloa, siellä kun oli aika mukavasti ä-vaatteita.
En oikein tiedä tohtiiko edes kertoa, mutta luulen jo tunteneeni tällä viikolla masuasukin liikkeitä... Varsinkin tietokoneella istuessa ja iltaisin sängyssä kun tykkään (toistaiseksi vielä) nukkua mahallani, tunnen sellaisia pieniä muljahduksia tai elohiireltä tuntuvia liikkeitä. Ilmakupliksi tai hipaisuiksi en menisi omalla kohdalla niitä kutsumaan. Mut aikas jänniä tuntemuksia ovat...
Jospa ne siitä vahvistuu, niin tiedän sitten varmuudella että kyse on vauvan liikkeistä, eikä jonkun muun joka liikkuu suolistossa. X)
Jatketaan myöhemmin tytöt!
Pikkutiikeri rv 16+6