Pikkutiikerikin ilmoittautuu palstalle pitkästä aikaa...
Tasaisen tappavaa arkea ollut nämä viime viikot, joten ei ole ollut oikein mitään jutusteltavaakaan. No mutta, väliaikatietoja
neuvolasta sitten vaikkapa;
Kyseessä oli siis lääkärikäynti + tavallinen neuvolatädin kanssa vietetty jutusteluhetki... Verenpaine 115/74, hb 119 (aloitin taas sen kreuterblutsaftin, suosittelen herkkävatsaisille!), sf-mitta 24cm (menee hienosti keskikäyrällä), vauvan sydämensyke +150 ja liikkeet ++. Painoa tullut neuvolantädin mukaan n. 6kg, joka täsmää myös oman vaa'an lukemiin. Eli ei paha, kun "enää" 12,5 vkoa jäljellä. Jos tulisi sen optimaaliset 400g/viikko, olis luvassa vielä viitisen kiloa "ylimääräistä painolastia". Viikonloppu menikin tuskaillessa mahan kanssa, kun tuntuu ettei missään asennossa ole hyvä olla.
Tuntuu että herra painaa jo sen verran keuhkoihin ja muihin sisäelimiin, että se tekee olon epämukavaks. Mutta onneks nää olotilat vaihtelee päivittäin, ja seuraavat päivät voikin olla taas helpompia. Neuvolatäti antoi samalla myös perhevalmennuksen päivät, jotka osuu mun kohdalla vasta huhtikuulle. Meidän neuvolassa kun ei ole kuulemma muita toukokuussa esikoistaan synnyttäviä, joten meidät tuupattiin kesäkuulaisten kanssa samaan porukkaan. No, väliäkö tuolla, sielläkin kuitenkin sellaisia joilla laskettu aika jo 1.pv kesäkuuta. Mut ihan innolla miehen kanssa odotetaan noita tapaamisia, vaikka siellä varmaan paljon jo tuttua asiaa kerrotaankin.
Lumilla kyllä aika ihana tilanne kun sisko on samaa aikaa raskaana! Itsellä ei just tällä hetkellä ole edes yhtään hyvää ystävää raskaana, mutta pieniä vauvoja lähipiiristä kyllä löytyy, joten vielä ensi kesänä pitäis olla vaunulenkki- ja kahvitteluseuraa, kun pari ystävää on myös äippälomalla. Ja se on hyvä se, ettei homehdu kotiin neljän seinän sisään. :/ Toisaalta oon yrittänyt olla suunnittelematta liikaa tuota tulevaa äitiyslomaa, jotta ei tule pettymyksiä jos se ei menekään suunnitelmien mukaan. Tulevasta esikoisesta kun ei voi tietää, millainen hän sitten on. Helppo vai vaativa vauva, ja miten itse toipuu synnytyksestä ja totaalisesta elämänmuutoksesta. Mutta tästähän vois tehdä pientä
gallupin poikasta...
Eli jos ja kun tulevat äidit olette suunnitelleet äitiyslomaanne, niin millaisia asioita se pitää sisällään? Tai millaiseksi toivoisitte sen muotoutuvan???
Itse olen haaveillut hyvistä kesäkeleistä, jolloinka aika pian vauvan syntymän jälkeen olisi ihana tehdä pitkiä vaunulenkkejä lähimaastossa, koiran kanssa tai ilman. Sit ehkä kerta tai kaks viikossa olis ihana jaksaa lähteä keskustaan ja shoppailun lomassa käväistä jätskillä jokirannassa ja pyytää vaikka joku kaveri mukaan. Haaveissa olis myös harrastaa jotain liikuntaa iltasella miehen tultua töistä, hän kun on luvannut olla niinä hetkinä vauvan kanssa kotona (suurimmalle osalle varmaan itsestäänselvyys, mutta piti nyt silti mainita). Ja viikonloppuisin olis kiva tehdä perheen kesken retkiä lähikuntiin ja -kaupunkeihin kavereita ja sukulaisia moikkaamaan. Epäilen silti, että suurin osa päivistä menee kotona kotia hoitaessa, pyykkiä pestessä ym. ym. Mutta kesästä toivoisin pystyväni ottamaan kaiken irti, kun menneet kesät on aina tullut oltua töissä
Ja täytyy myöntää, että olen jo uneksinut pääseväni kesän ensimmäiselle kylmälle siiderille, jollekin terassille kaverin kanssa... Ja tämä siis ilman vauvaa! Isukki saa silloin jäädä kotio vauva-arkea ihmettelemään.
Syysmarja se kanssa pähkäilee jaksaako vaiko eikö jaksaa töissä. Samaa mietin täällä minä, vaikka usein työpäivät ihan ok meneekin, mitä nyt tietyt työasennot (parturi-kampaajalla...) alkavat olla hankalia. Olen aika lyhyt, ja maha tuppaa jo nyt tulemaan tielle esim. asiakkaan hiuksia pestessä, ja siitä seuraa taas selkäkipu kun joutuu olemaan ihan hassuissa asennoissa. Mutta lohduttavaa on ajatella että mulla on lääkäri 3 vkon päästä, joten jos siltä tuntuu, niin jään sitten saikulle viikolla 30+. Mutta yritetään olla murehtimatta, ja mennä päivä kerrallaan. Kyllä sen sitten tietää kun ei oikeasti enää jaksa.
Ulkona näyttää kovin synkältä, ei oo tänään samanlaista kevätfiilistä kuin eilen ja lauantaina... No, koiran kanssa täytyy silti ulos lähteä, ei auta mikään. Voikaahan hyvin mammat!
Pikkutiikeri rv 27+3
